minä en ole naiivi

minä en ole naiivi
minä en ole naiivi
minä en ole naiivi
minä en ole naiivi

minä en ole sinisilmäinen
minä en ole sinisilmäinen
minä en ole sinisilmäinen

uskokaa se nyt jo
mitä nopeammin
sen parempi kaikille
olen koko ajan tiennyt kaiken
vaikka olen esittänyt tyhmää
tarpeen mukaan
yksikään valhe ei ole jäänyt
huomaamatta
vaikka taitavasti olen väittänyt
etten ymmärrä mitään

minä en ole naiivi
minä en ole naiivi
minä en ole naiivi

mutta sinä sen sijaan
olet aivan vitun tyhmä


mites nää itselleen valehtelevat ihmiset

ei minua yllätä inhimillisyys
se, että ihmiset eivät toimi
aina rationaalisesti vaan
pettävät, jättävät, sössivät

sen sijaan aina jaksaa yllättää
kuinka kyvyttömiä ihmiset ovat näkemään
omat tekonsa, oman osansa tapahtumissa
kuinka aina syy löytyy jostain muualta

eivätkä sellaiset ihmiset kai ikinä opi
vai onko vielä toivoa ja iskeekö jossain kohti
heihinkin järjen vimmainen valo
ja pyyhkiytyvät pölyt psyyken itsesäätelykeinojen päältä
näkevätkö he silloin vihdoin, kuinka suurin vastuu omasta itsestä
ei ole valtiolla, yhteiskunnalla, ystävillä ja perheellä
vaan yleensä ihan jokaisella itsellä

tyhjien selitysten määrää on vaikea käsittää
mutta ehkä se hiukan lohduttaa, että hekään
eivät tietoisesti ymmärrä itseään

olisitte edes rehellisiä itsellenne
kuvotatte mua


oikeamieliset

hän rakastaa minua
mutta on toisen
hän rakastaa minua
muttei ole mun

sillä kukaan ei ole kenenkään
olemme kaikki vain
itsellemme vastuussa
mutta hän on hyvä
eikä koskaan satuta ketään

hän vain kuiskuttaa korvaani
sanoo entä jos
hän vain silittää kättä salaa
sanoo sitten kun
mutta minä en sellaiseen touhuun lähde
katson hänestä läpi

mutta se lämpö lohduttaa
yksinäisyyttä helpottaa
hän sanoo että rakastaa
ettei mikään ole aidompaa
muttei hän ole kuin itsestään vastuussa

ja katson ikkunasta
hänen pettynyttä ryhtiään


etkä sä itseäsi pääse pakoon

antaako sinun varjosi
anteeksi kaiken
minkä valossa teet
kun ei sitä kestä
kovin pitkään
lienetkö tyytyväinen
itseesi nytkään

mä näen sun läpi
vaikkei näe
se saattoväki
joka sun perässäsi
kuolaa, palvoo, matelee
sä osaat hyvin ton pelin
muttet pääse itseäsi pakeneen

tartut kipuun
olet tehty siitä
katsotko taakse
et, vaan juokset
mut ei se mikään
taakse jää
sä vaan edelleen
pelkäät elämää

on helppoa olla
kuin ei olisi ollenkaan
muilta omaksua kaiken
aatteet ja mielipiteet
sun opportunismis
on oikeastaan kaikessa
häikäilemättömyydessään
melko surullista

etkä sä itseäsi pääse pakoon
et koskaan pääse pakoon


sähän vain oot sellainen

sun siivet on leikattu irti
revitty irralleen
kaikki on niin vaikeaa
sun poskilla vain kyyneleet
ja kaikki muut kliseet
joita aiheeseen liittynee

ehkä sullekin
totuus vielä joskus valkenee
ei ehkä kannata syyttää aina maailmaa
kun itse kaikkeen sortuu
tarvitseeko aina hurjastella
etkö koskaan totu
siihen ajatukseen elämästä
jossa kaikki voi olla tasapainoista

sä kysyt monta kertaa
miksi maailma on niin paha paikka
etkä ollenkaan katso itseäsi
vaan ajattelet vain sitä
sangollista
jota et ole päällesi taaskaan tilannut
mitä nyt olet muuten vain
mennyt ja sekoillut
toisten asioihin
toisten suhteisiin
puuttunut

ai niin mut
sähän vain oot sellainen
muutoksen mahdollisuutta
et edes ajattele

ei ihmekään, että olet niin yksinäinen
kun ei kukaan sun seuraasi pitkään katsele