mites nää mites nää

olipa kerran runotyttö
joka oli kaikesta jotain mieltä
kertoili niitä juttujaan
suututti omia tuttujaan
ja valikoidusti valtatielläkin
yltyi paasaamaan

mut mites nää
mites nää
kun yhtäkkiä mielessä tulikin hiljaista
alkoi kaikki olla harmaata
kapina tuntui kostona karmalta
eikä mikään tuntunut vaikuttavan

silloin runotyttö oivalsi
että radikaaleinta onkin arki
paisui muodottomaksi sohvallaan
lillui usvassa unholaan
astui alas sängystä kolmantena päivänä
päätti, että nyt valitsen elämän
ja nyrjäytti nilkkansa

mutta kun hän oli tarpeeksi keräillyt itseään
löytänyt villakoirat sielustaan
hän palasi viimein elämään

ja on taas täällä nyt
mites suunne pannaan nyt
mites nää
mites näät!


mites nää akateemiset massaluennot

ei oo kuulkaas helppoa olla
huonokuuloinen
huononäköinen
ja keskittymisongelmainen
ajattelevainen nainen
yliopiston massaluennoilla

aina pitää istua edessä
kun ei pysty keskittymään
jos joutuu kuikuilemaan
jonkun takaa
eikä muutenkaan kuulis
eikä näkis mitään

ja sit ei saatana
jos joku vaikka rapistelee jotain
heti leviää pälli ja tekis mieli huutaa
ja entäs kun aina joka vitun kurssilla
on se sama, vaikkakin erikasvoinen
vitun jänkkääjä ja besserwisser
jonka takia luennoitsijan flow katkee
ja muille tulee sellainen vaikee olo

ja sitten jonkun on aina pakko syödä klementiinejä siellä
mä vihaan klementiinejä, jumalauta
ne haisee kolme viikkoo vanhalta sukkahieltä
ja se on vähän surullista kun täytyis keskittyä bourdieuun
eikä siihen että miettii miksi edes tietää miltä haisee
kolme viikkoa vanha sukkahiki

ja sitten en myöskään tajua
miksi vitussa pitää vapaaehtoisille luennoille
tulla pelaamaan pasianssia
tai chattaamaan facebookissa

enkä sitä
miksi pitää tulla sinne luennolle
kuin johonkin himputin kahvilaan
kaverin kanssa sitten puoli luentoa
juoruilla jostain täysin epäoleellisesta
ei mua saatana kiinnosta
että päädyit paneen jotain ainejärjestöaktiivia
sitsien jatkoilla jossain vessassa
eikö noita asioita voisi käsitellä siellä kahvilla
eikä saakeli karl marx -massaluennolla

kyllä mä vaan niin paljon tätä akateemista elämää rakastan
että nämä ovat suorastaan naurettavan helppoja ongelmia
mutta voi elämän käpy ja oravat pakkasella
antakaa nyt mullekin jo rauha opiskella!


mites nää itselleen valehtelevat ihmiset

ei minua yllätä inhimillisyys
se, että ihmiset eivät toimi
aina rationaalisesti vaan
pettävät, jättävät, sössivät

sen sijaan aina jaksaa yllättää
kuinka kyvyttömiä ihmiset ovat näkemään
omat tekonsa, oman osansa tapahtumissa
kuinka aina syy löytyy jostain muualta

eivätkä sellaiset ihmiset kai ikinä opi
vai onko vielä toivoa ja iskeekö jossain kohti
heihinkin järjen vimmainen valo
ja pyyhkiytyvät pölyt psyyken itsesäätelykeinojen päältä
näkevätkö he silloin vihdoin, kuinka suurin vastuu omasta itsestä
ei ole valtiolla, yhteiskunnalla, ystävillä ja perheellä
vaan yleensä ihan jokaisella itsellä

tyhjien selitysten määrää on vaikea käsittää
mutta ehkä se hiukan lohduttaa, että hekään
eivät tietoisesti ymmärrä itseään

olisitte edes rehellisiä itsellenne
kuvotatte mua


mites tää akateeminen tärkeily

välähdyksenomaisesti
ikään kuin peilistä näin
nimenomaan itseni
näky oli lähtökohtaisesti
hypoteesieni mukainen
mutta antoi tilaa myös
sattumalle, tavallaan

konkreettisesti olin siinä
teknisesti ottaen järkevä
mutta ilmiselvästi
kognitiiviset taitoni taantuneina
uusiokäytössä kyseessä oleva
ajatusten hautumo

semminkin kun peilikuvani näin
reflektoin itseäni, projisoin
suggestion kautta olin oppinut
monia termejä jo

ja sitten rikoin sen peilin
saatana


mites nää puolison sekavat exät

sä sanoit
ettet enää
tahdo jakaa
elämääsi
mun kanssani

oi voi
mitähän nyt teen
tekeydynkö heikoksi niin
että joudut
väkisin mua hyysäämään
uhkailenko itsarilla
lyönkö sua baarissa avarilla naamaan
ja vetoanko rankkaan lapsuuteen
ja nykyhetken sairauteen
hmm, ehkä myös fobiaan
ei kukaan muukaan saa sua saada

mä manipuloin sua
sietämään kaikki mun oikkuni
samalla kun vien sulta tolkkusi
selitän mustasta valkoisen
ja keksin tekosyitä
joiden turvin otan
aivan kaiken sinulta

sä sitten päädyt
mulle kirjoittamaan
niin huolestuneita viestejä
että ei mun autakaan
kuin tuntea syyllisyyttä
vielä vähän lisää
ja se kaikki
sulle vuodattaa
jotta saadaan taas lisäaikaa
käydä läpi kaikki ne asiat
joissa läpikäytävää ei ole
ollut enää vuoteenkaan

ja kun sä löydät
elämäsi naisen
voin kysellä kaikilta
millainen kamala lehmä se on
ja sen jälkeen kertoa sen sinulle
ehkä sitten tulet takaisin

tai ehkä mä olen
järjettömän järjetön
ja sekaisin ja kaamee
ja ehkä mun pitäisi
vain olla aivan yksin
ja hoitaa itseni kuntoon


mites tää tekotaiteellisuus

ikuisuus on kaukainen matka
syntinen joki
usvainen hurme

kuule kutsu joutsenen
lammen kurkotuksen yöhämärässä

yksin synkässä yössä kuljen
ei ole ketään täällä minulle
minä olen ypöyksin
maailma joutaa kuolla

voi suo, minne ottaisi minut äiti maa poveensa
yhä yksin itken ikävää pimeässä
pieni maailma ympärillä musertuu
henget vievät voimat
yö uinuu ja silmät ummussa
olen ymmyrkäinen tästä elämästä
mutruun kääntyy suu

yö valvoo ja kuu punoo juoniaan
sieluni on yksin
sympatiaa vailla
kertooko tähdistä jokin
missä olen mailla

syntyykö sielujen tyhjiöstä
yhtäkään varpusta siivilleen
lentämään maailman tuuliin
eksymään


mites nää osaavat esimiehet

taaskaan kukaan näistä vitun uuvateista
ei ole saanut mitään aikaiseksi
kaikkiko täällä pitää aina tehdä itse

tuokaan hiirulainen, jonka pitäis olla mun sihteeri
ei ole voinut viikonloppuna tehdä sitäkään vähää
että olisi kirjoittanut mun laatimat raportit puhtaaksi
ei, tää linda-helena tai mikä ikinä
on ollut poikaystävänsä kanssa rentoutumassa mökillä

voi jeesus, että näiden ihmisten keskinkertaisuus oksettaa mua
ja näiden herranterttujen kanssa mun pitäis luoda
menestystä seuraavalle vuosineljännekselle
taidan antaa tolle linda-helenalle potkut
ja palkata tilalle jonkun näpsäkän silikonitelakan
ja hoitaa raportit vaikka sitten itse
kun ei näköjään kukaan pysty mihinkään
oma-alotteisuuteen eikä latteudesta nousemiseen

voi vittu, ei kai toi ala nyt nyyhkiä tossa
mä en vittu jaksa itkeviä ihmisiä
enkä etenkään itkeviä naisia
pitäisköhän toi oikeesti laittaa himaan lisääntymään
niin tulis ehkä joku työrauha tännekin
tosin sitten sen geenit ja sen perse leviää

mun tekee mieli viskiä