kassissa nyrkkirauta, laiton kaasu ja värjäävää nestettä joka syövyttää ihon

kiitos kaikille miehille siitä
ettette lähde seuraamaan
yksin kulkevaa naista yöllä


vastapäiset talot

päivisin mietin, minne lähtisin
öisin makaan turkiskuoriaisen toukkia otsallani
istun iltaisin ikkunan ääressä
vastapäisen talon yläkerrassa
joku uittaa puluja ikkunansa välissä
mietin, minne siitä tulisi soittaa

öisin eksyn syyssateisiin
aamuisin ämpäriin pettymystä valan
silmissäsi katse alkaa jo ontoksi käydä
veren haju seuraa pitkin eteistä
silmäluomiesi päällä yhä enenevissä määrin
kiemurtelee matoja, sellaisia paksuja
ja sun huulillasi samoilevat enää ikenien palat

päivisin keitän teetä
öisin hiljaisuus viihtyy mun seuranain
aamuisin vettyvät joskus silmät
niitä puluja löytyy sisäpihan roskalavalta hukkuneena
sinä siellä ammeessa yhä vain makaat
ehkä olet siellä vuosisadan
minä mietin yhä, minne lähtisin

ja se joku roikkuu pian parvekkeeltaan
sitten ikkunastani se kiipeää sisään
ja sinun kanssasi käy pian ammeeseen
siinä te makaatte kaksisteen

enkä minä pääse täältä minnekään


vihaa ja väkivaltaa

kun tänään lähden
otan mukaani heittotähden
sen isken sun kaulaan
ennen kuin silmäsi lattiaan naulaan
ja sen jälkeen sen
ikuisesti puhuvan lahnan
kielen leikkaan irti pihdeillä
ennen kuin sen munanjohtimet
litistän hehkuvalla raudalla

enkä kuulusteluissa mitään kiistä
auliisti antaudun
sut ja sen pohjattoman rotkon
ihan onnessani tappanut oon
eikä mua tarvitse laittaa
mihinkään mielentilatutkimuksiin
koska en ehkä koskaan aiemmin ole
ollut yhtä selvästi järjissäni

sä veit minulta kaiken ilon
herätit vain pohjattoman
murhanhimon
nyt makaatte haudoissanne
ja kun joskus vapaudun
tulen ja kusen teidän
mätänevien ruhojenne päälle
ja sen jälkeen eivät sielunne
edes osaa itkeä äitejänne

pudotan mieluummin saippuan lattialle
kuin katselen sieluni silmin
teitä toistenne eritteissä, vuoteissa
olitte pelkureita ja siedittekin kuolla
eikä tää ole mitään surua
tää on sataprosenttista vihaa ja väkivaltaa
katkeruutta ja helvetin tulta
mitään onnea en koskaan saanut sulta


ovella seisova mies

nukun pimeässä
ulkona ukkostaa
jossain välähtää
ja seisoo silloin ovellani mies

tuijottaa minua
tyhjillä silmillään
sitten katoaa
liikkuu seinien läpi

seuraavana yönä palaa taas
ja minua koskettaa
tunnen sen läsnäolon
vaikka näkyvistä katoaa

on uhkaava
hohkaa sinistä valoa
ja kun käyn suihkussa
sen kasvot mua viemäristä tuijottaa

ja kun kävelen sänkyyn
se mun nilkkaan tarttuu
ja kun mä kuljen pitkin eteiskäytävää
varjo seinissä häivähtää

havahdun tuijotukseen
katseessa on tyhjyyden lisäksi
pohjaton loputtomuus
se on iätön
ja tiedän
että olen sen nyt

kauhu viiltää rintaa
olen kappaleina
se syleilee minua

elämä pakenee minusta
heti järjen jälkeen

ja sen kylkiluuna herään


ruhotytön lihapuheet

mä painan veitsen vasten ihoa
annan sen upota syvälle
veri virtaa
se on kaunista
tää on mun kehoni
ja sitä juuri niin satutan
kuin milloinkin sattuu tuntumaan

raskausarvet
häpykarvat
erinäiset eritteet
selluliitti perseessä
ne ovat kaikki minussa
tässä ihossa

ajoin lapsena pulkalla puuhun
otin siitä jäljen mun otsaan
viilsin teininä auki ranteeni
siitä kasvoi arpeni
tuossa oli ennen lävistys
ja tuohon painui rokotus

mustelmilla aina oon
rupia puskee lisää
päänahkassa on töhnää
ja oon kyltynyt

fiskarssit kädessä
näytän itselleni
kuka täällä määrää
minä, minä

eikä yksikään tunne niin suureksi saa kasvaa
ettei tämä siihen autakaan
veri valuu, virtaa
haaroista suoraan
kuukupin vetelään suojaan
ja käsivarteen piirtyy jana
suoraan palovamman päälle
arpia saan lisää

tämä on mun vartaloni
kertakäyttöinen varteni
sen täytän viilloin, arvin
tämä on keinoista varmin
olla kontrollissa
eikä tarvitse pelätä
että kukaan voisi viedä minulta
tätä itsetuhoa
koska kaiken peitän eikä kukaan näe
syvällä hohkaa pimeä


maailman vahvin ammattilainen

yleensä me vaan maataan
mä kuuntelen hänen raskasta hengitystään
ennen kuin hän suunsa avaa

monet niistä ovat aika surullisia
niillä on surulliset vaimot kotona
tai sitten ei ketään, joka välittäis
tai sitten ne on alkuun varmoja
mutta päästessään esittelemään karvoja
yhtäkkiä niin hauraita

ei se olekaan niin hohdokasta
maata huoran päällä
samalla kun oma huolella näytelty elämä
kaatuisi korttitalona edessä
jos vain antaisi kulissien romahtaa

he tarvitsevat vain aikaa
jonkun, joka on läsnä
vieressä sinä hetkenä
kun pala palalta kohtaa itsensä
eikä pidäkään näkemästään

paljas iho vasten ihoa
väkinäistä lätinää
sen jälkeen huokaus
ja tuijotusta tyhjyyteen
ei heistäkään tule kokonaisia nyt
ei voittajia, ei mahtavia sonneja

ja mulla on kalliit uudet kuteet
pystyn maksamaan mun opinnot
ja elämään kuten paljon mua pidemmällä olevat
joskus mietin, onko kaikki tämä sen arvoista

mutta tiedän, että mua tarvitaan
kai mä autan niitä selviytymään
oon terapeutti ilman terapian leimaa
mun kautta rahat ei mee mafialle
ja myynnissä on vain mun keho
ei koko ihmisyys
mä oon kovin notkee
enkä itke koskaan itseäni uneen
ei tämä mulle huonoa tee

siis ainakaan vielä hetkeen


tehdashallissa

olen yksin tyhjässä tehdashallissa
on pimeää, jokin lehahtaa rikkinäisestä ikkunasta sisään
se on lintu, joka eksyi tänne
ihmisyyden jälkimajoille
kiljaisen, en uskalla tehdä mitään
laitan kädet korville ja käyn nukkumaan
aamulla löydän linnun betonin keskeltä
verilammikostaan kuolleena

jotain hirvittävää on tapahtunut
käymässä kammottavuuksia toteen
on aivan hiljaista
ei kuulu äänen ääntä
jokin on muuttunut
liikahtiko tuolla jotain

kuljen pimeässä rappukäytävässä
näen varjoja
jokin odottaa minua alhaalla
en uskalla enää kääntyä
kuulen päässäni voimistuvana
viime vuosikymmenen merisään
ja heijastuksena seiniin aallokot lyö
on järjetön, sairas yö

en uskalla hengittää
jotain on mun takana
näen itseni peilistä
en ole yksin
ne kasvot kuuluivat jollekulle
joka tänne eksyi aikanaan
silmien tilalla kuopat
ja ihmisen haju
vaikkei täällä ole ketään

jotain hirvittävää on käynyt
tapahtunut kammottavaa
ehkä minäkin näihin seiniin
ikuisesti jään