tuntematon tulevaisuus

pysähdyin oikein miettimään
että miten se käykään niin
että toisiin kiintyy
toisiin rakastuu
ja toiset rannalle jää

miten hetkittäistä ja
pienestä onkaan kiinni kaikki
sen ajatuksen edessä herkistyy

että kun oon jotain 70 vee
mietinkö silloin
että sepä se oli mun ainoo
oikee rakkaus
mutta voi, niin mahdoton

ja onko siinä vaiheessa
listassa jo kymmenittäin nimiä
vai löydänkö ehkä jonkun
jonka vierelle jään
heti huomenna

ja pyörähtääkö mun kupeista lapsia kenties viis
vai jäänkö ihan yksinään ikkunalaudalle hortensioita kasvattamaan

sen aika näyttää
miten toisten kanssa
tilanteet etenee


mun rakkaus kuihtui ja kuoli

mun rakkaus kuihtui ja kuoli
mut samalla haihtuivat myös murhe ja huoli

sä ehkä myöhemmin huomaat
kuinka puute läheisyyden voi
vahvimmankin luhistaa, kuristaa ja tappaa
hellään huomaansa
syvimpään uomaansa
vihan siemenen kylvää
eikä jäljelle jää ylväät
vaan surullisenkuuluiset pylväät
jotka sopivan kotvan perästä
räjähtävät, koska eivät olleetkaan terästä

sä jätit mut vaikkei edes erottu vielä silloin
sä jätit mut kun puhumasta lakkasit
etkä lähellesi enää ottanut
sä jätit mut kun muiden kanssa vain nauroit
ja silloin kun et kotiin jäädäksesi yhtään syytä löytänyt
sä jätit mut kun heläytit kännissä kristallit rikki
sä jätit mut kun aloitit lauseen pilkalla ja ivalla

mun rakkaus otti ja väistyi
tilalle löysin itsenäisyyden
ja kun huomasin etten tunne sua enää
kodissa oltiin kuin alepan kassajonossa
et askeltakaan tullut lähemmäs
mutta silmiäsi pyörittelit
ja kun mä sanoin, että mua ahdistaa
ei sekään merkinnyt mitään

ja nyt kun mä katselen omaa kämppää
tää on kaunis ja niin täynnä hyvää
ei täällä leijaile enää surun usva
vaan onnellinen saan vihdoin olla
ja joku toinen saa mun rakkauteni täysin
kunhan uskaltaa tulla liki ja siihen jäädä
mä olen täällä täysin valmiina


mitä rakkaus on?

mä haluaisin että rakkaus olisi niin puhdasta
ettei mikään mahti maailmassa vois sitä uhata
mutta kun sen syleilyssä vieraita hyppää
joutuu asiat uusiksi miettimään
ei kai auta suruaan kieltäkään

rakkaus
mitä se sitten on
jos ei lämpöä, turvaa ja sitä
että toinen olisi siinä
kun heikoin hetki piinaa
ja uskaltaisi rakastaa
myös silloin kun en oo sitä ansainnut

onko se sitten vain
intohimoo
riippuvuutta
sitä kun ei osaa olla
yksin eikä yhdessä
tuskaa, vereslihaa ja ainaista huolta
epäluottamusta, katkeruutta ja ikuista piinaa

ei se voi mennä niin
mä uskon hyvään
kunpa meissä kaikissa olisi voimaa
tulla toimeen itsemme kanssa
niin olisimme sitten vahvempia
rakastamaan toisiamme ehdoitta


ikuinen liekki

mutta tietääkö kukaan
näistä ihmisistä
mitä oikeasti
pitää sisällään
kulkea riivattuna
päällä maan

en mistään kirjasta
oo tätä repäissyt
on kaikki se
minussa kytenyt
ja ylläni leijunut
vuosikymmenet jo

ja liekki se
syttynyt vaivihkaa
ilman että
sitä tilasinkaan

eräänä päivänä
huomasin vaan
että todellisuuteni
on nyrjähtänyt
eikä koskaan enää
ennallaan

ja silti olen
vahvempana nyt
siinä teille
sitä saatanaa


mites nää osaavat esimiehet

taaskaan kukaan näistä vitun uuvateista
ei ole saanut mitään aikaiseksi
kaikkiko täällä pitää aina tehdä itse

tuokaan hiirulainen, jonka pitäis olla mun sihteeri
ei ole voinut viikonloppuna tehdä sitäkään vähää
että olisi kirjoittanut mun laatimat raportit puhtaaksi
ei, tää linda-helena tai mikä ikinä
on ollut poikaystävänsä kanssa rentoutumassa mökillä

voi jeesus, että näiden ihmisten keskinkertaisuus oksettaa mua
ja näiden herranterttujen kanssa mun pitäis luoda
menestystä seuraavalle vuosineljännekselle
taidan antaa tolle linda-helenalle potkut
ja palkata tilalle jonkun näpsäkän silikonitelakan
ja hoitaa raportit vaikka sitten itse
kun ei näköjään kukaan pysty mihinkään
oma-alotteisuuteen eikä latteudesta nousemiseen

voi vittu, ei kai toi ala nyt nyyhkiä tossa
mä en vittu jaksa itkeviä ihmisiä
enkä etenkään itkeviä naisia
pitäisköhän toi oikeesti laittaa himaan lisääntymään
niin tulis ehkä joku työrauha tännekin
tosin sitten sen geenit ja sen perse leviää

mun tekee mieli viskiä


juuri tänään toivoisin lomaa omasta elämästäni

juuri tänään toivoisin
lomaa omasta elämästäni
olen saavuttanut liian vähän
ja ollut tehoton

minussa ja zombeissa on se ero
että zombit ovat elossa
eikä mun edes täydy enää herätä henkiin
olen kuollut niin monta kertaa
siltä se tuntuu

olen sepittänyt näitä juttuja jo niin kauan
olen aikataulut laittanut uusiksi
olen raportoinut jokaisen liikkeeni
eikä mitään ole jäljellä
kaikki on tyhjää ja kalpeeta

mä näin unta, jossa oli
seitsemän veljestä
jotka vuorotellen kävivät kaikki
kysymässä minulta
onko jokin hätänä

mutta minä olin hiljaa
ei mikään mua liikuttanut
kopeana katsoin heidän ylleen
eikä edes tuohtumus pinnassani käynyt

juuri tänään toivoisin
lakkaavani olemasta


järjellisiä hetkiä sulle hei

olet ilmoittanut minun olevan vosu
ratakiskoille ja ratakiskoilla
heitettävä huora
mutta nyt voinetkin sitten kertoa minulle, herra
miksi jatkaisit yhä kanssani
jos olen niin kammottava ihmiskuona

sä sanot mulle et en oo ehee ihminen
no totta kai se on
ei oo helppoo olla rikkinäinen
mut en mä ehjemmäksi tuu silläkään
et ongelmani kiellät ja huudat ja käsket mun ryhdistäytyy
sun täytyy yrittää ymmärtää et kaikkeni teen
joskus se riittää
toisinaan kaikki mitätöityy
pintapuolisesti osaan kai hengittää
mut kaiken tarkoitus liian usein pimentoon jää

miksi kukaan jäisi tällaiseen suhteeseen
jossa ei ole kuin intohimoksi naamioitua
tuskaa ja surua
minkä takia sä kehtaat enää mitään multa odottaa
kun et itse pysty mulle mitään antamaan

teen sulle unohtamisesta helpompaa
lakkaan kaikuni korviesi luota
painan liipaisinta silmiesi edessä
kuka nauraa nyt
kerro minulle