kaikki itkevät

tilalliset itkevät
lapset itkevät
työttömät itkevät
elinkeinoelämä itkee
äiti itkee
isäkin yrittää

perheet itkevät
kodit hajoavat
raiskatut itkevät
eirassakin joku itkee

telkkarissa itketään
uutistenlukijakin itkee
pingu itkee
ja pikachu
kaikki itkevät

mitä tässä nyt voi muutakaan
voisiko tämä kaikki itku edes puhdistaa


älkää viitsikö

holhous
määräys
tämä on käsky

sääntö
asetus
lopussa nouseva ääni

ei ole syytä poukkoilla
on kaikkeen syynsä
joku toinen sanonut
älä turhaan mua syytä

viinaa aa-kerhossa
lapsipornoa päiväkodissa
ihan sama
ei ketään kiinnosta

minun ääneni siellä välissä
on yhtäkkiä niin kovin pientä
mutta jonkun osa aina on epäkiitollinen
se joku olkoon nyt minä

tapellaan syöteistä
samalla saalis pakenee vallasta


metahökkeli

istun päällä puolittuneen
katson läheisyyteen
hirvittävyydet ovat koko ajan
ei auta, vaikka yritän nähdä
eri tavalla ajan ja paikan

käteni ahavoituneet
routa tehnyt niihin pinnan
riekaleisen
varron että uomat
syvenisivät
ennen kuin osaan luottaa
hengittää

perustuksiin laitettu
laitteet monet
ne rekisteröivät minun
mielenliikkeeni
oven takana pian cia ja fbi:kin kai
ne tarkkailevat minua avaruudesta käsin

pullottavat minun ajatukseni
mikrosiruihin kirjaavat kohtaloni
natriumglutamaatin kautta vievät uskontoni
ja tilalle istuttavat nihilismin

sanovat minulle
että nyt on haastettava
koko valtio oikeuteen
ja pidettävä puolta
kaikkeen sortuneen
minä kirjoitan kirjeitä eduskuntaan
ja soitan vihaisena perään
kun ei kukaan vastaa

olen tässä
miksi se on
niin häilyvää


kassissa nyrkkirauta, laiton kaasu ja värjäävää nestettä joka syövyttää ihon

kiitos kaikille miehille siitä
ettette lähde seuraamaan
yksin kulkevaa naista yöllä


alakulo ei koskaan kysy lupaa

lannoitamme lähiöt
kuoleman kipuilulla
pihistelemme sieltä
mikä tärkeetä ois

laulamme kyynelten seasta
balladeja menneistä ajoista
huuhdomme huokauksemme
ikuisuuden vastavirtaan
kivahdamme kauniille ajatuksille
ja nauramme väärissä kohdin

huudamme kuin olisi sisällämme
sielu matkalla giljotiiniin
pesemme kätemme asioista
joihin voimme vaikuttaa
ja suljemme silmämmekin
koska niin on kai helpompaa

alakulo ei koskaan kysy lupaa
ja se saavuttaa meidät niin herkästi
että se satuttaisi
ellei siihen olisi jo turtunut


itse näiveys

mitä sanoa tällaisena päivänä
luen järkyttyneenä uutisia
silloin kun tunnen vielä jotain
mietin, mihin suuntaan asiat
enää voivat edetä
mietin neitoa kaunista
ja nuorina kuolleita

mietin lähteitä
joista hyvinvointiaan
hakevat kaikki mutta
kenelle he sitä hakevat
mitä meidän on tarkoitus
oppia ja saavuttaa
kun harha-askeleet tuntuvat
johdattavan niitä joiden
tulisi pysyä kaidalla tiellä
ja kertoa mihin suunnistaa

osana karjaa en olekaan mitään
yhtäkkiä kurjempaakin kurjempaa
on kun ei saisi edes mistään valittaa
kun aina jossain vitun afrikassa
on jollakulla aina huonompaa

mutta kun kuljen täällä
kaduilla joiden talvikunnossapito lakkaa
koska ei ole rahaa muuhun kuin
kauniisiin valaistuihin taideteoksiin
eikä ole muuta kuin retorisia keinoja
joilla käydä vastaan vanhustenhoidon rappiota
ei silloin osaa kai mitään järjellistäkään sanoa

miettii vain kaiken loppua
kun uppoamme, se käynee nopeasti
vaikka samalla on tehtävä paljon
raskaita päätöksiä ja varmasti
tällä hetkellä pienissä huoneissa
korjataan isiemme virheitä
silti täyttyy saavi paskasta

oikein paljon onnea
sitä tarvitsemme


naisen asema

jokaisen täytyy olla vastuussa itsestään
entäs jos mä en uskalla, halua enkä kykene?
entäs jos haluan jonkun mut vahvoilla käsivarsillaan kantavan
näyttävän kaapin paikan ja antavan mun valita verhot
olenko mä silloin vapaa tekemään mitä tahdon
vai patriarkaalinen viimeisen päälle?

onko sen väliä mitä tapahtuu kodin seinien sisällä
onko jokainen valinta poliittinen?
entä jos jätän tekemättä päätöksiä
ja annan elämän kantaa
olenko silloin edistyksellinen
vai taantuneempi kuin yksikään muu nainen?

entä jos mä en haluakaan valloittaa maailmaa
entä jos mun rakkaus riittää kotioloissa
tarvitseeko mun pyrkiä johtajaksi
kun maailma on kovin kaunis näinkin?

ja mikä saa kenenkään luulemaan
että mä olisin heikko ollenkaan
entä jos nautin siitä mitä tässäkin teen
keitän miehelle teen ja nautin yhdessä
lämpimästä huomaavaisuuden eleestä

ja ehkä hyvin käyttäytyvä nainen ei koskaan jää historiaan
mutta ehkä mä en halua jäädä historiaan
vaan tunteisiin, muistoihin, energiaan
onko se väärin tällä vuosikymmenellä
että voin parhaiten näin?