alkaa tekemään

alkaa tekemään
alkaa tekemään
alkaa tekemään
alkaa tekemään
alkaa tekemään
alkaa tekemään
alkaa tekemään
alkaa tekemään

mä en opi ikinä
enkä suostu

Mainokset

idealistin sekava interventio

minä tahdon samalla muuttaa muuttumatonta
tahdon yhdistää kaavat joissa puhuu järki
suuriin tunteisiin

tahdon katsoa sellaista maisemaa
jossa kukkulat tulppaaneista täyttyvät
jossa jänikset irvokkailta näyttävät
tahdon hiljaa unelmoida
ja kovaan ääneen laulahtaa

ei sitä maailmaa kai koskaan tule
olemaan olemassa, ei tässä elämässä
minä vain yhä kudon merkityksiä
sinne missä ei ole semiotiikkaa
arvanneeko sitä
että tämän orren pahnat
ovat rapistuneet levollisiksi keoiksi
joita koit syövät minkä ehtivät
ja joille villit koirat haukkuvat

karavaani kulkee ja muassaan sulkee
silmät sisäsiiton uhrien
ja perhoset lentävät nurinpäin
ja happosadetakit myyvät miljoonia
ja joku vetää setelin kanssa kokkelia
siellä joissain korkeissa taloissa
ja nauraa ajeltuun partaansa
että joillakin idealisteilla on vielä unelma
että nihilismi ei saanutkaan kaikkia

ja tässä minä huudan ja huutoni kaikuu
sellaisissa maailmoissa joissa naukuu
valituksen seassa turhamaisuus
ja ne vitun jänikset seuraavat yhä
ajatus on herkkä ja syvä

mut tästä maailmasta ei koskaan tule hyvä
ja se on liikaa tällaisen naiivin hepsankeikan ymmärtää


mikropopkornikosmos

onko se elämä
joka viiltää meitä silmään
onko tämä jokin suuri saatanan tragikomedia
pitäisköhän ostaa popkornia

kyllähän se helposti niin menee
että uusi aika urkenee
vasta sitten kun entinen on
isketty pakettiin
pilkottu, heivattu helvettiin

mutta kyllähän se muutos vituttaa
joutua nyt turvallisesta luopumaan
vaikka turvallinen olis pelkkää paskaa
hajoittavaa, mitättömäksi tekevää sontaa

välillä mua itkettäis
jos ei vain naurattaisi kaikki
työnnän mielestäni sellaiset asiat
jotka olisi käytävä läpi
ennen kuin pystyy jatkamaan
sitten siellä defenssilammikossa uin
ja yritän jonnekin itseäni soheltaa
hankkiudun tilanteisiin, suhteisiin
joissa voin itseni unohtaa

mikä vittu tätä maailmaa vaivaa
kun ei auta, vaikka tilaa itselleen raivaa
kaikki on aina väliltä maan ja taivaan
mustaa ja valkoista
vaikeaa erottaa toisistaan

eikä kenelläkään ole suuntaa
samassa lammikossa mekin räpiköidään
sinä olet sellainen, pettynyt, vihainen
ja minä olen katkera, eksyksissä

kyllä se vielä tästä
vittu ku ne popkornit palo pohjaan


te ette tunne minua

ette tunne minua
sillä minä en ole
mitään mitä luulette
sekaannuitte vääriin
odotuksiin
mä en istu siihen rooliin
te ette tunne minua
ette koskaan tienneet
mihin minusta on
tai mitä päässäni lienee
kukaan ei pysähtynyt
hetkeksikään pohtimaan
että hänessä on voimaa
viisautta ja kiimaa
elämänhalua, raivoa ja vihaa
te näitte vain
mitättömän, hauraan
pienen tytön
josta ei koskaan tulis vauras
teidän mittapuulla muutenkaan mitään

halusin olla ihmisenä täyteläisempi
mutta musta tulikin vain ontto kuori
kun ajauduin etsimään itseäni
teidän keisarinne vaatteista
odotin itseltäni samaa tarkennusta
kuin mitä ei kenelläkään ollut
kenellekään antaa
hieroitte toistenne naamaan vain lantaa
kukaan ei voinut auttaa, ei saada
mitään aikaiseksi siinä
henkisen alakulon ilmapiirissä
jossa kaikkia palveli se
ettei kukaan edennyt mihinkään
koska se olisi laittanut
kyseenalaisiksi kaiken sen totutun
tutun ja turvallisen kamalan paskan

mutta mä lähdin sieltä
enkä takaisin ole tulossa
te vielä näette
että jonain päivänä nousen
katsomatta taakseni
ja teen kaikkeen jonkin järjen
te ette yksikään
mua enää koskaan, ikinä särje
siitä pidän huolen sillä sen oon mulle velkaa
kaikkien näiden vuosien jälkeen
minut vain unohtakaa
sillä olen jotain aivan toista jo nyt
enkä ikinä aio antaa kenenkään
tätä eheyttä minusta pois viedä

te ette tunne minua
ette koskaan tunteneet
ettekä tule koskaan
tuntemaankaan


joopatijolla

hän huojuu tuossa
sanoo: ”on nasta nähdä”
hänellä on lenkkarit
muuten niin tyylikkäässä asussaan
ja hän huojuu, huojuu vaan

joskus mietin
oikein leikin ajatuksella
siitä mitä joskus oli
kun olimme samassa tilassa
aaltopituudella jolla
uitimme joopatijollaa
emme uskoneet mitään
kriittiset ajatukset
saivat itää
emme pettyneet koskaan
itseemme, vaan maailmaan

meistä on tullut ihmisiä jotka
vieläkin räpiköivät
loputon savotta
mutta totta se lienee
että kuluvat nämäkin
tunteet ja ajatukset
niin kuin kuuluvat elämään
myös harmistukset

annetaan hyvään kotiin
täydellä teholla päin helvettiä
raksuttava sydämeni jossa
ei ole hänellekään enää paikkaa
sillä hän puhuu kielellä
jota en vieläkään ymmärä
ja kulkee naamiossa
jota en ole oppinut tuntemaan
näissäkään oloissa

se joopatijolla
lipuu nykyään yksinään
tuolla keskellä
valtamerta


en ole enää se sama tyttö

olen nähnyt pimeyden
se kopauttanut on minua päähän
kuin tietäen
että tämä tyttö ansaitsee kaiken kurjuuden
harteilleen painon ikuisen

olen etsinyt lohdutusta
paikoista, joista ei sitä voi saada
olen kaivannut elämääni helpotusta
joka on vain vienyt pohjaan
olen huutanut perään niiden
jotka tallovat mua vain
olen ollut oikeassa
mutta itseni vaimentanut

en ole enää se sama tyttö
en ole enää se sama tyttö
mä olen vahvemmaksi käynyt
näetkö, luissa ja ytimissä
olen jo gaussin käyrässä
kyllä kaikki järjestyy
kunhan luotan siihen, mitä oon

olen nähnyt pimeyden
enkä oo menossa sinne enää

en ole enää se sama tyttö
en ole enää se sama tyttö


muuttukaa, mutta minua ette saa

muuttukaa, mutta
minua ette saa
mä pysyn tällaisena
en tarvitse tukea
antakaa mun nuolla haavojani
ennen kuin teen niitä lisää
meihin kaikkiin tässä tarinassa
muuttukaa, mutta
minä pysyn tällaisena
aina vaan

kehittykää, menkää eteenpäin
mä haluan perääntyä, paeta
oma elämäni on niin sekaisin
että toisten omiin käyn
niin että ravistaa se koko
kuplassa uinuvaa ystäväpiiriä
en tahdo kuin juoda lisää viiniä
ja pitää samana minkä vaan
olla aina samanlainen
selittää tällä pysymisellä kaiken
en tahdo mennä eteenpäin
koska se tarkoittaisi luopumista
tästä mihin olen vihdoin tottunut

muuttukaa, mutta minua ette saa
muuttukaa, menkää jo niin kuin
ette enää koskaan katsoisi taakse
muuttukaa, juoskaa ja menkää
mä jään tänne pitämään yllä
sitä, mihin me joskus uskottiin
muuttukaa, hankkiutukaa elämään
tarttukaa kiinni mahdollisuuksiin
kasvakaa, oppikaa virheistänne

muuttukaa, mutta
minua ette saa
minun täytyy tähän jämähtää
niin kuin limottuu syvien vesien poiju
rapistuu majakan seinä
minä pysyn tässä
mikään ei muuttua saa
muuttukaa te muut vaan