vanhan suolan purkki tyhjeni

menit sitten panemaan exääsi
olisin jokaisen muun antanut anteeksi
sen heleä-äänisen bimbonkin
mutta ei, vaan sua janotti vanha suola
mulla on sellainen olo
että tässä käy huonosti

mä olisin sallinut sulle
kupeet koko maan
mutta ainoaan, jota en kestänyt
menit kajoamaan
sait mut sillä hajoamaan
näetkö, kuinka pohjalle vajoan
en näe valoa missään
sä sammutit sen

mun silmissä oli ennen polte
nyt vain tyhjää
on kaikki nyrjähtänyt
ja sun tavarasi odottavat eteisessä
kestin liikaa jo aiemminkin
miten se koskaan kanssas muuttuisi?

ole hyvä ja poistu elämästäni


lapsuuden mielenmaisemissa

kävelin ystävän kanssa
lapsuuteni surullisessa lähiössä
ja näin, että seisoi edessämme tyttö
aika nuori vielä, selin meihin

kun halusin kävellä lapsuudenkotini ovelle
tyttö kääntyi meitä kohti
ja tunnistin hänessä jotain tuttua
katseessa oli outoa syvyyttä
tyttö tuijotti meitä hetken
sitten se hetki särkyi ja tyttö juoksi pois
lähdimme kävelemään samaan suuntaan

kun pääsimme pihan perälle
oli tyttökin vaihtanut kävelyyn
hän asteli varmoin ottein
suoraan minun vanhaan kotiini
sisälläni kylmäsi
jotain liikahti

aivan kuin olisin kohdannut itseni
viisitoista vuotta sitten
se tyttö oli kaunis
surullinen vaan kuin mikä
miksi se juoksi minua pakoon
aivan kuin olisi kauhistunut näkemäänsä
se mietti varmaan: ”tuollainenko minusta tulee isona?”
enkä tiedä, miksi se minuun pettyi
kun ajattelin asiaa, mun silmät vettyi

mikä kummallinen elämä on tämä sykli
jossa syvällä sykkii
aina kaipaus aikaan, jota ei ole
jota ei ehkä koskaan ollutkaan
tai ehkä se kaikki tapahtuu juuri nyt
carpe diem, sinäkin estynyt

tässä mä olen nyt
kuitenkin kaiken jälkeen
tekisi mieleni heittää kivi siihen ikkunaan
mutta sen sijaan
lähdemme ystävän kanssa autolla pois
ja tiedän, etten enää koskaan palaa siihen pihaan


elämyksiä etsimässä

olen kokenut paljon
mutta silti nähnyt vain vähän

tahdon uida delfiinien kanssa
ottaa seepiansävyisiä valokuvia
ilta-auringonpaisteessa
tuntea loputtoman horisontin
lohdullisen otteen ja maalata
sormiväreillä itselleni viikset
basaarista ostetussa hellemekossa
tahdon meriveden hyväilevän mun hiuksia
tekevän surffitukan ja mehevän olon

haluan nähdä, missä aika pysähtyy
haluan hengailla hassujen veikkojen kanssa
herätä krapulassa oudosta kommuunista
ja hippeillä linssikeittojen äärellä

tahdon hypätä laskuvarjolla hyvin korkealta
tahdon käydä ulkomaisessa huvipuistossa
tahdon syödä hattaraa keskellä eurooppaa
ja reppureissata kaukoidässä

tahdon maata enkelienergiahoidossa
rosen-terapiassa ja chakrat avaavassa hetkessä
tahdon käydä siellä, minne muut ei uskalla mennä
ja herätellä sielussani lepääviä henkiä

tahdon elää nopeasti
ja kuolla nuorena
haluan kokea kaiken
mitä saan irti maailmasta

miksi silti odotan täällä
että jotain tapahtuisi
elämä on tässä ja nyt
mut mä oon kaiketi aina
”sitku”

mikähän suunnan muuttais?
lienen kai liian heikko kaikkeen


unelmia erottava todellisuus

mä en halua seistä sun unelmiesi tiellä
ja juuri siksi minä väistyn
vika ei ole sinussa
eikä minussa
eikä liioin meissä
vika on ajoituksessa
vika on kompromisseissa
vika on erilaisissa elämäntilanteissa

eikä aina pelkkä halukaan riitä
kyllähän me nähtiin
mitä tuli siitä
kun molemmat omista unelmistaan jousti
kuvitellen yhteistä päämäärää
näimme samaa unta
uskoimme illuusioon
nyt näen, millainen harha tää on

sä tahdot kasvaa suuremmaksi
mä haluan vain vahvemmaksi
me tahdotaan molemmat mennä johonkin
mutten tiedä, mikä on se kohta viivaa
johon molempien olisi järkevää tulla
kun se tarkoittaisi molempien kohdalla
ikävää kaihoa mahdollisuuksiin
jotka jätti käyttämättä
saavutuksiin, jotka jätti hankkimatta

eikä yksinään kumpikaan voi kaikkea hoitaa
loputtomiin joustaa ja olla piittaamatta itsestään
minä ajattelen sinua ja minua
siitä tulee kauniita muistoja
mutta sä ansaitset jonkun
joka allekirjoittaa sun haavemaailman
ja mä ansaitsen jonkun
jolla on samat unelmat

rakastan sua varmaan aina


npas4

muistoissani palaan siihen aikaan
kun oli pihakeinussa sinä ja minä
silloin kun olimme vielä pieniä
ja istuimme kärpässienipenkeillä
ja leikimme käpylehmillä
meillä ei kummallakaan ollut äitiä

muistan, kuinka sitten vartuimme
kaadoit minut lumihankeen
heitit päälleni kuravettä
ja minä liimasin sun koulukuviasi
naapureiden oviin

muistan, kuinka mua lohdutit
kun ensimmäinen poikaystävä jätti
muistan, kuinka sanoit, että maailma mua kolhis
mutta että olisit aina siinä
pitämässä musta huolta

muistan, kuinka aloit olla öitä poissa
istuin kylpyammeessa ja ihmettelin
kun kukaan ei tullut kolkuttelemaan
muistan, kuinka aamuyöllä
heräsin siihen, kun murtauduit ovesta läpi
olit omituisen voimakas
ja sun puheissa ei ollut mitään järkee

muistan, kuinka tein sulle paahtoleipää aamupalaksi
ja sä heitit sen seinään, sanoit, että mä oon keskenkasvuinen kakara
muistan, kuinka myit koulukirjas kesken kurssien
ja löit kätes seinään sen murtaen

muistan, kuinka tulit tärisevänä kotiin
ja kuinka silmät seisoi sun päässä
muistan, kuinka tulit mun uniin
ja sanoit, että on irti päästävä
muistan, kuinka joimme kuistilla kaljaa
olit hiljaa, mutta vaistosin
että olit irrottamassa otteesi

muistan, etten kyyneltäkään itkenyt
muistan, vaikka siitä on vuosia nyt
kun syödään isän kanssa joskus yhdessä
en mieti sinua, en äitiä
mutta muistan silti jokaisen hetken
jonka kanssasi vietin

mä olisin voinut mennä sinun sijastasi
mä olisin voinut vaikka ottaa luodin päähäni
mutta mikään ei tuo sua takaisin
siis nuku rauhassa, veljeni


kiitos särkyneestä sydämestä

kiitos särkyneestä sydämestä
kiitos, kun et arvostanut mua sen vertaa
että olisit halunnut kanssani loppuelämäsi viettää
kiitos, että otit minusta kaiken energian, mikä irtosi
kiitos, että muiden seurassa mua vihasit
kiitos, ettet halunnut sitoutua
mutta olit silti mustasukkainen ja omistushaluinen

ja tottakai sä löydät jonkun toisen
joka on samalla tavalla huolehtivainen
kuin olin minäkin aina
joka pitää sinusta kii, kun suhun sattuu
ja katuu, että joskus sulle suuttui
ja kuuntelee kaikki ne räyhät
kiintymysmalliltaan väärä hänkin

kiitos, että et rakastanut mua
niin kuin olisin ansainnut
kiitos, että valehtelit menoistasi
kiitos, ettet tuonut lahjoja
muita kuin klamydian
kiitos, että valoit minuun arpesi

ja jossain kaiken alla tiedät
ettei kukaan ole kuin minä
vaikka mut samaksi lyttäsit
kanssa kaikkien naisten
niin minä olen se
joka ymmärsi sun kaikki jutut
ja mä tiedän, että sä tiedät sen

ja mä tiedän sen
että sun sisälläsi asuva hauras poika
ei koskaan kasva eheäksi
kiitos, että vihdoinkin pääsin irti


mekko vailla melaa

mulla on putki päällä
koska sulla on putki jäässä
mikset sä halua mua
on kuin en tuntis enää sua

saako joku muu sulta melaa
anteeksi, sellaista mä vaan
näinä päivinä jo kelaan
kun on aavikolla samoiltu
jo kuudetta kuuta
en edes osaa ajatella enää muuta

mä haluaisin sut puhisemaan mun päälle
tuijottamaan silmiin ja tulemaan mun sisälle
en ymmärrä, miksi kävi näin
ei mitkään viagrat tai krapulat
saa sua haluamaan mua
ja selvinpäin se vasta vaikeaa onkin

rakkauttasi vannot
sanot, ettei vikaa minussa ole
silti mikään ei muutu
vaihdoin lakanat pornonpunaisiin
ja alakertaan brassin vahautin
mutta sua vaan ei kiinnosta
katsot mieluummin telkkaria

tajuatko sä
mitä tää tekee meille
tää olis liian surkea syy
lähteä eri teille
mä haluaisin tukea sua
jos päästäisit mut lähelle
mutta hiljainen on aviovuode
ja pyykkikoneen edessä tärisee
muttei mikään auta
haluaisin sun vierelle
hehkumaan rakkauden hiostavuutta

aamu saa
minä en vaan
jonain päivänä murtuu pato
ja nousee sato
sitä odottelen kai vielä

tule ja ota minut
kiitos