olisitpa täällä

rakas
olisitpa täällä
tahtoisin näyttää sulle kaikki nämä paikat
joiden ympärillä kainalokuoppani istuvat
aina iltaa silloin kun taivas on violetti
ja valkoiset eläimet tanssivat ympärilläni

olisitpa täällä kun sydämeni jättää välistä
kaikki ne lyönnit kun ajattelenkin sua
olisitpa täällä laskemassa pääsi minun syliini
ja tuntemassa ihoni pimeän hehkun

ja olisitpa täällä
kun nukun toisessa ajassa
istuisit vieressä ja katsoisit
ja kosketuksellasi kaikki kipuni poistaisit

olisitpa täällä
olet niin rakas

Mainokset

mun versio taivaasta

lasken matkalla
kuinka monta lyöntiä
mun sydän voikaan
jättää välistä
kun näen sun vielä
viipyvän silmieni
usvaisessa otteessa

ja sanovan sanat
täysin oikeat
täytyy hymyillä
yhä ylemmällä

jalat rehdisti
irti maasta
näen sun olevan
mun versio taivaasta

olethan siinä yhä kun herään
ja saanhan viereesi
kallistaa pään


maailma antaa paljon

pidätkö sinäkin siitä ajatuksesta
että maailma antaa paljon
kun ensin ottaa hirveästi turpaan
ja imee sataa väärää munaa

nyt minä karmaani niitän
niin kuin saan kaiken
siitä ymmärryksestä
että sinä todella olet siinä

pidetään tästä huoli
niin ettei kumpaakaan
kaduta sitten kun
toinen viereltä kuoli


palasia pumpulista

palasia pumpulista
kuten näet, siinä missä ennen oli mustaa
nyt voin sanoa että tykkään susta
ja tästä hetkestä tässä niin kuin
en muistaisi muuta

sydämeni kätkee salaisuuden
seison rinnallasi
vaikka iskisi meihin salama
tai vihollinen
tai jatkaisi kannoillasi
kulkuaan sekin loinen
joka sanansa söi useammin kuin
täyttyi ravinnosta

en kaipaa muistutusta
ollaan tässä yhdessä
kirjoitetaan säkeitä toisistamme
huomioidaan hetket jolloin kaikki mainen
unohtuu ja on vain me kaksi
tässä nokassa, kärjessä maailman
eikä muisteta, että huominen
kai tuo pahan karman
kun kaikki asettuu ja saa varman
roolin muassansa

pidän sinut ajassa


penkin selkänojaan raapustettu syvä yhteys

on olemassa joku, joka tajuaa
osaa asettaa minun sanani sinne
missä sanoista tulee lauseita
joihin yhdistyy hänenkin lataustaan
silmämääräistä kaipuutaan ja
turvallista otettaan

ja hänen kosketuksensa on täynnä
sanomattomia, lukemattomia
tähtiä avaruuden
hänen ihonsa ihoni kohdatessaan
pelastaa puoli maailmaa

ja täydemmäksi tekee täydellisenkin
osoittaa sen penkin
jonka selkänojaan raapustamme

”tässä kerran kävivät he

jotka löytäneet ovat
maailman kahdeksannen ihmeen
ja vielä uuden mantereen

jotka ovat saaneet aikaan
kaikki ne tarinat
joita kerrotaan sen jälkeen
kun ovat kiihkeimmät jo
kuolleet 27-vuotiaina
ja jäljelle on jäänyt se laiva
joka pääsee satamaan

ja kun me kuolemme
teemme sen sylikkäin
sitten kun olemme katsoneet
50 vuotta yhdessä tätä maailmaa
joka ei ollutkaan pelkkä utopia”

hän suoristaa ajatukseni silloin
kun en itse siihen pysty
ja kun hän huokaisee
minä tunnen syvän yhteyden

sitä on kaikki
meidän välillämme


pitää paeta, ettei mene henki

jos me lupaamme liikaa
annamme sydämemme
silloin juoksemme pakoon
se lienee tehtävämme

kaikki kaiho on turhaa
se on vain ajan henki
mahdollisuuksien koittaessa
pitää paeta, ettei mene henki

kuka enää uskaltaa mihinkään
kun kaikkia kaihertavat
käsittelemättömät tunteet
ja rankoiksi yltyneet riippuvuudet
jotka puettu on rakkauden nimeen

onko rakkautta edes olemassakaan


romanssin säkeet

kuulenko maailman huutavan:
me emme ole tavallisia
kuulenko ahneuden äänessä,
joka tahtoo romanssia
näenkö kasvoissa valkaistut pisarat
hehkuvine auroineen
altaassa makaavia ruumiita
paukuttavat vasarat
ja kaikki on niin jännittävää
niin ehdotonta, niin vähän kestävää
autuaaksi tulemme tässä hetkessä

päässäni on kimaltava krumeluuri
se aiheuttaa värinää eteiskammiossa
ja puhinaa heissä jotka syyttävät sieluja
rappiosta ja valheista
mutta ovat sokeita sekuntien kauneudelle

makaamme kylpyammeessa
seuranamme vain laskelmoituja sanoja
niissä kerromme viekkain säkein
kuinka kuulumme toisillemme
mutta sotakoneisto jyllää jo ikkunan takana
hukuttaa niitä ihmisiä sellaisella voimalla
ettemme mekään kauan selviä
mutta kuvissa näytämme ajattomilta

ja haurailta