mä en usko kirkkoihin, mut uskon kohtaloon

olin kuolla tänä vuonna
olisin voinut kipata ja maatua tuolla
mut mä oon täällä vielä
eikä pelko enää rusenna mua

tänään en lähde
en huomennakaan vielä
mutta kun menen
jokin odottaa mua siellä
jokin osaani suurempi
määrittelemätön kokonaisuus

mä en usko kirkkoihin
mut uskon kohtaloon


salakapakoiden kuningatar ja salaojien kuningas

kaikista niistä jotka ovat ohitseni kulkeneet
sinä olet se joka kuollutta ruumistani syleilee
sinä annat liekilläsi minun vielä hengittää
syöksymme tuhoon vasta kun se on tärkeää
ja tärkeintä on, että teemme sen yhdessä

sillä sinussa on kaikki mitä on minussa
meissä on elämä
värit ja teräväpiirtona muodot
äänimaailma kerrassaan verraton
ainutlaatuinen kaikki on mitä sinä oot

jos voisi onnea pullottaa
minä olisin salakapakoiden
kuningatar
niin kuin sinä olet minun
salaojieni kuningas


sama, yhteinen ulottuvuus

ja minä rypistän maailman virrassa
haalistuneita kirpeitä harhoja
ja sinä katsot suoraan sisälle
mun rakoni valkeaan
ja silloin minä näen sen
sarveiskalvon yllä kiillon
ja silloin tiedän
että sinä tiedät saman

ja pohjavirta syleilee
meitä kahta autuasta
vain puhtaat huoneet
kylmää hohkaavat
meillä on rosoiset tarinat
ja ikkunan alla toinen unelma
meitä ohjaa perimmäinen tarkoitus
ja puhurin lailla ihon alla poltteleva

sama, yhteinen ulottuvuus


hän joka odottaa

laitoin avaimeni kiinni heliumpalloon
sitten päästin sen irti taivaankattoon
ja päätin, että se joka portilleni tulee
avaimenperässä olevan osoitteen kanssa
se saa minun sydämeni kokonaisuudessaan

ja minä odotin
odotin
odotin
jätin portinpielen johdattelevasti raolleen
ja lisää odotin

istuin ikkunalaudalla tuntikausia
ja katsoin kuinka vaihtuivat vuodenajat
kuljettivat postilaatikkoon kirjeitä toistasataa
ja minä vain odotin
häntä jolla käsissään olisi avain

odotin
odotin
odotin

mutta kukaan ei tullut
oli heliumpallo pudonnut koskeen
ja minä yhä odotin niin että kun vihdoin lopetin
olin jo muuttunut usvaksi, tomuksi
kadonnut pohjavesiin itsekin


mä uskon karman lakiin

pitää kiinni uskomuksistaan
se on rooli, jossa voi loistaa
kun todellisuus on maailman neula
rahisevan levyn pinnalla
ei sitä kestä, on liian pimeää

nämä muistot syövyttävät ihon
syli sylissä ei lohduta
jos kylmää on aina lähellä
antaa omistaan on maailman kulku
liikaa annettuaan tulee osaksi oikosulku

mä toivon että kaikki kaikki kaikki
vielä jonain päivänä selviää
mä uskon karman lakiin
ja siihen että jokainen tulee näkemään
millainen on totuuden arvo
en tarvitse heidän valheitaan
enää mihinkään


kaikki ne laulut ovat totta

kaikki ne laulut ovat totta
ne joissa lauletaan siitä kuinka
aivoissa kurovat umpeen toisiaan
pelot ja rintalastan alla kaipuu
tiedän sen, koska kokenut oon saman

kaikki ne laulut ovat totta
emme ehkä keksi tälle matemaattista kaavaa
mutta kehräämme ajansaaton julmat sirkamat jatkumoksi
jossa kesken jäävät vain surujemme aihiot

vaikka sanoisit sata sanaa
sun silmistäsi totuuden nään


tuntematon tulevaisuus

pysähdyin oikein miettimään
että miten se käykään niin
että toisiin kiintyy
toisiin rakastuu
ja toiset rannalle jää

miten hetkittäistä ja
pienestä onkaan kiinni kaikki
sen ajatuksen edessä herkistyy

että kun oon jotain 70 vee
mietinkö silloin
että sepä se oli mun ainoo
oikee rakkaus
mutta voi, niin mahdoton

ja onko siinä vaiheessa
listassa jo kymmenittäin nimiä
vai löydänkö ehkä jonkun
jonka vierelle jään
heti huomenna

ja pyörähtääkö mun kupeista lapsia kenties viis
vai jäänkö ihan yksinään ikkunalaudalle hortensioita kasvattamaan

sen aika näyttää
miten toisten kanssa
tilanteet etenee