murheellinen erhe

revitty pieni ihminen
makaa maassa särkyneenä
katse viettää alaviistoon
hänet haudataan pian suistoon

käteni ovat kylmät
enkä tunne mitään
tämä kaikki sattuu
ja koskettaa meitä
samaan vereen eksyneitä
kenenkään kädet eivät ole puhtaat

usko ei ole se
mikä täällä enää elää
hiljainen eilinen ei huuda perään
mutta veren haju seuraa meitä
muistuu mieleen niin väkevänä
ettemme muista enää
millaista kaikki oli silloin
kun olimme vielä yhtä
yksi kaunis, onnellinen perhe

yksi murheellinen, surullinen erhe

Mainokset

maailma peittyy ilmaan

aina välillä mun mielessä välähtää
pitäisikö antaa anteeksi
sitten kuitenkin muistan
että kaikki on ennallaan
maailma matkaa radallaan
ja peittyy vihaan

menneisyys on historian karu juoni
vakaatkaan aikomukset eivät pelasta ketään
sinun lapsesi eivät ole sinun
ja juuri siksi se sattuu myös minuun

tähdet ja avaruus
pelkkää ilmaa

joinain päivinä kaikki on helpompaa
en katsele olkani yli
mutta useimpina hetkinä
tiedän, etten pääse yli

maailma peittyy ilmaan


sukupolvien ketju

läpi kudosnesteiden
sinun jälkesi minussa pauhaa
vuosienkaan takaa en
saa sulta rauhaa

olet se velho joka siirsi tän muhun
et taida edes tietää, mistä mä puhun

kasvatit viisi puutarhaa
vaikket koskaan nähnyt tarkoitusta
sulle ne oli kaikki osa menetystä
nyt lepäät siellä, missä ei oo pettymystä

mut sun kaiku elää mussa
näissä sormissa, jalkapohjissa
sä annoit elämän sille joka antoi sen mulle

ja mahdollisesti kaikki joskus päättyy
silloin kun tukehdun nauruun
lupaan sulle, etten enää herää siihen kauhuun
vaan ikuisesti sun kauneimpaan lauluun
sä annoit mulle syyn unelmoida
ja taatusti elää


lähiomaiselle

en vihaa sinua
en vain osaa
sanoa mitään


olipa kerran

olipa kerran kaukaisessa tietäjien maassa
pienen pienessä kylässä lapsi jonka
kotona kävivät poliisit ja ambulanssi
ja lapsi makasi hiljaa kelmeässä valossa peiton alla
ja kuuli eteisestä huudon seasta laulua
ja ihmiset kävelivät pitkin portaita

ja lapsi mietti silloin
että jos hänkin laulaisi
niin veisivätköhän ne sitten hänet
ja jättäisivät muut
niin kenellekään ei kävisi ikävästi
ja hän pääsisi jonnekin
samaan paikkaan josta toiset palasivat
kuukausien jälkeen

ja etäisyys ehkä kasvoi vuosien jälkeen
mutta asiat eivät kadonneet
eikä laulaminen auttanut silloinkaan
ei se milloinkaan ottanut mitään pois
mutta toi rauhallisen hetken
omiin unelmiinsa sopivan kaukaisuuden

olipa kerran kaukaisessa tietäjien maassa
paha olo kolmannessakin sukupolvessa


muttet koskaan ollut läsnä

uinu uinu rauhassa
hyvästelen sut viimeisen kerran
vaikket koskaan ollutkaan läsnä
vaan pitkiä aikoja poissa

mutta se on ohi nyt
on lapsesi kaikkeen väsynyt
tunnelma haikea ja
jonkin verran on käsittelyssä
hankaluuksia

sanon sata sanaa
mutta on yhä hiljaista
et ole enää siinä
mutta olen yhä väsynyt

jäljellä vain kuori
ja ajatuksista sähköshokit
sen jälkeen ei ole enää mitään
ja silmät täynnä tyhjää
vaikka joskus ehkä olit siellä

muttet koskaan ollut läsnä


uhrit ja uhrautuneet

aamuisin juot kai unohtaaksesi
että heitit poikasi koiran ikkunasta
molempien naama meni murekkeeksi
kun koira kimposi kadusta pylvääseen
ja sä et voinut perustella sitä
et kenellekään mitenkään millään syyllä

sä juot kai myös siksi
että sulla oli paska lapsuus
niin hirveen vaikee olla
että pakko sun lastenkin on päätyä linnaan

syytät yhteiskuntaa ja eduskuntaa
toivotat auttaville käsillekin lunta tupaan
huudat ja raivoot niin kuin et olis koskaan
saanut osaksesi yhtäkään kaunista sanaa

sä juot kai siksi että juominen auttaa
saat unohtaa hetkeksi kaiken ja vihata maailmaa
olla niin uhri että marttyyritkin häpee
ja toivoa itsellesi jotain kruunua ja hienoa saattoväkee

ehkä sun sitten pitää tosiaan juoda
itsesi hengiltä vaikka