loppumattomat päivät

edessäni loppumattomalta tuntuva määrä
päiviä täynnä tyhjää
kokonainen ihmisen olemus vailla
vaillinaista

ei tarvitse tehdä mitään
ja kaikki on sileää
pinta ei liiku
minäkään en liiku

ihmisen saa hirmuisen helposti pois tolaltaan
sanomalla sille, että kaikki on valmista

mitä sitä tekee sellaisella elämällä
jossa on niin paljon vaihtoehtoja
ettei lopulta tarvitse tehdä mitään?


älä pure kättä

sinä puhut aina:
”älä pure kättä
joka ruokkii”
mut samaan aikaan
sä itse et
kunnioita sitä joka huolii
katsoo sun perään kun oot
hauraimmillas

ja silittää sun kasvoja kun
tahdot nähdä taivaan
ja siivoaa ja hoitaa ja
ruokkii ja puunaa

missä on sun kunnioitus
kun ainoat ilmaisemasi tunteet
ovat katkerus ja pettymys?


sulla on ongelma ja mä olen väsynyt olemaan hiljaa

ulvo kuuta ja usko
maailman muuttuvan kun
toivot niin
mieti aavistuksen verran
että se ei ehkä muutukaan
ehkä sut on tuomittu kärsimään

buahahaa

kärsi kärsi kärsi

vai olisiko ratkaisuja ehkä vielä
jossain sun mielessä
ehkä kaukana sieltä
pitäisiköhän meidän kaikkien nyt vain
lakata silittämästä sun päätä
ja myöntää, ettei tämä enablointikaan
yhtikäs mitään auta

sulla on ongelma
ja mä oon väsynyt olemaan hiljaa


mä vihaan olla itseni pahin vihollinen

hukun näihin odotuksiin
itseni ruoskimiseen
siihen kun en saa mitään aikaan
koska vaadin ja painostan liikaa
miksi en vain alottaisi
tekisi helpoksi itselleni kaiken

ei, minä makaan hiljaa lattialla
ja tuijotan kattoa piikkien päällä
meditointi varmaan auttaisi
jos osaisi pysähtyä
mutta ajatukseni lentävät täysillä
päin seinää

oven takana joku kolkuttaa
sanoo: ”sun täytyy vaan uskaltaa”
mutta mitä se on se uskallus
kun jotain aina saa muutenkin aikaan
sen jälkeen kun on hajoillut aikaan

mä vihaan olla itseni pahin vihollinen


minussa on syy

olen ollut tässä monta kertaa ennenkin
en muista sanoja mutta sanoin ne kuitenkin
hiivin pitkin ajatusten raunioita
ja kuuntelin niin pitkiä, äärettömiä öitä

näytin kasvoille valuneet arvet ja kuopat
heijastin seinään sopimukset ja
heitin perään sopat
savussa versoi jotakin
pientä

olen ollut kauan tässä
viestejä menneisyydestä
elämässä
sopiiko jos hetkeksi pääni tähän painan
näetkö, ettei se aiheuta vaivaa

sillä minä en aiheuta vaivaa
minä olen pieni aivan
maailma edessäni luhistuu
ja minä siinä muassa kuihdun
minussa on syy


herään päivään uuteen

herään päivään uuteen
maailma on täällä yhä
en selvinnytkään naarmuitta
mutta tässä on hyvä olla

olen herännyt henkiin
ja palannut takaisin
olen sahannut irti
mieleni yltä kalterit

seison mistelinoksan alla
mua ei pysäytetä keväällä
lupaan olla

ja kun aurinko pyörähtää ympyrän
minä istahdan alas ja hengähdän
maailma on kovin kaunis tänään
enkä ole velkaa mitään kenellekään