herrasta luopunut

oppikoon jokainen kerrasta
miltä tuntuu luopua herrasta
juopua omasta polustaan
voipua vain jos sitä tarvitaan
eikä armoa säännöstellä sen mukaan
kuka tekee huorin ja muutoin mokaa
vaan uskoa vain siihen mikä oma on tahto
ja rappiota välttää enemmän kuin olisi pakko

kivun kautta kuolo korjaa
mädäntyneen, väsyneen
vahvuus piilee alla heikkouksien
vain jos ne yltään pois lähettelee
kiemurtelee virrassa kuin uhmata voisi
ja itselleen soisi sen mikä uutta loisi

niin minä teitäni kuljen
vereni väkevänä polkuani johtaa
kiiruhtamatta kohti etsintöjä kuljen
löydän varrelta metsän puun jos toisen
kuoren välissä on mieleni kartta
ja jos eksyn teen sen hyvin
niin että kasvattaa se maita

enkä yksin ole koskaan
mutta itsenäisenä kuljen

Mainokset

666

kuusi
kuusi
kuusi

sanottua asiaa
harkitsematonta hattaraa
hillitsemätöntä raivonpurkausta
sanoja samoilla sivuilla

kuusi
kuusi
kuusi

mielessäni
valloillaan
tuhansia
kosketuksia
sen kanssa
joka on

kuudes
kuudes
kuudes

ja minussa palaa
loputon liekki


seinän sisällä asuva mies

kun olin lapsi
rakennettiin talo
rakennustöissä kuoli huoltomies
ja uskon
että hän jäi asumaan seinän eristeisiin
sillä aina öisin kun heräsin omaan
kylmään tuskanhikeeni
tiesin, etten yksin oo

kun pukeuduin
tunsin katseen
porautuvan seinästä
orastaviin rintoihini

ja kun soitin pianoa
joku itki vierelläni
ja kun kuiskin öisin
hän vastaili minulle

kertoi lapsuudestaan vuosikymmeniä sitten
kertoi kuinka aina pelkäsi jäävänsä yksin
ja opetteli pärjäämään niin ettei kukaan
oppinut näkemään kuinka
yksinäinen hän oli monina aikoina
ja surullinen kauniinakin päivinä

ja hän toivoi
että minä vielä joskus
oppisin luopumaan seurastaan
toivoi että uskaltaisin päästää irti
ja talonkin seinät ovat rapistuneet
vuosikymmeniä sitten

mutta kaihinkin läpi tunnen hänen läsnäolonsa
lohduttavan syleilyn joka kertoo meissä olevan
vielä paljon jäljellä sisällä


vasemman käden polkupyörä

ajan vasemman käden polkupyörää
sillä en kertaakaan kaadu ojaan

kämmenelläni istuu lintu
se vihasta siipeensä sai
kunnes sitten loitsui toisin
ja uutta sai aikaan

ihminen etsii kai aina sutta
mutta susi on sisällä meissä
ei sitä tarvitse hakemalla hakea
ulvonnan kuulet kyllä itsestään

ajan vasemman käden polkupyörää
eikä energia katoa koskaan


mä uskon karman lakiin

pitää kiinni uskomuksistaan
se on rooli, jossa voi loistaa
kun todellisuus on maailman neula
rahisevan levyn pinnalla
ei sitä kestä, on liian pimeää

nämä muistot syövyttävät ihon
syli sylissä ei lohduta
jos kylmää on aina lähellä
antaa omistaan on maailman kulku
liikaa annettuaan tulee osaksi oikosulku

mä toivon että kaikki kaikki kaikki
vielä jonain päivänä selviää
mä uskon karman lakiin
ja siihen että jokainen tulee näkemään
millainen on totuuden arvo
en tarvitse heidän valheitaan
enää mihinkään


siinä he istuvat

minulla ei ole tässä maailmassa
yhtään mitään hätää
eikä ole hänelläkään
joka viereeni istuu
katsoo hetken
ja kysyy sitten
mitä ajattelin syödä lounaaksi
viheltää kun kerron
että napalmia, syanidia

se tyyppi kysyy
miksi mä olen niin vihainen
mikä ongelma mun elämässä pysyy
niin että täytyy olla ulospäin
niin julmetun vahva
väkisin pärjätä ja olla kuin
ei mikään koskisi mua

se tyyppi tietää
jotenkin sen aistii
katsoo silmiin
vaikka katsetta väistän
mutta tuossa se istuu
ja liikaa jo näkee
multa loppuvat kesken
tekosyyt ja suojamuurikin rapisee
en tiedä siitä, mutta mun sisälläni
jotain perustavanlaatuisesti vapisee

sitten siinä istuessani
paljastan sille kaiken
kerron mikä sattuu ja mihin kohtaan
kerron kuinka en pääse itseäni pakoon
ja kuinka mun ei auta kuin selvitä

sen katse on syvä
muttei kerro mitään
sitten se koskettaa
ja sen kosketus auttaa
lohduttaa kuin ei koskaan
ennen olisi auttanut mikään

kun silmäni aukaisen
sitä ei ole enää


stoalaista tyyneyttä

olen pyörinyt porukoissa
joita yhdistää näköalattomuus
en kuitenkaan aio paikkaani
positiivisia ajatuksia
hengellisenä mantrana
toistelevien ihmisten
joukosta poistaa

sillä mä olen varma
että koittaa
vielä uusi ja uudempi päivä
kauniimpi, valoisa, kirkas
ja mä olen tässä entistä
enemmän aina läsnä

eikä mua loukkaa tai satuta
kohta enää mikään
koska kaikki tunteet
ovat mussa itsessä
ja vaikka olis psykopaatin touhuja
olla tyystin tuntematta tunteita
mä aion hiukan stoalaista tyyneyttä
omaan elämääni istuttaa

koska kaiken näkee selvemmin
kun ottaa etäisyyttä
ja intohimo on syy ihmeisiin
mutta täytyy tasapainostakin pitää kii
koska kaikki sen intohimon aallonharjalla
on seuraavassa hetkessä sitä
kun löytää itsensä pohjalta
jos ei pidä kiinni siitä mikä on tärkeetä
järkevää ja kaunista