jumala

ajattelin joskus että
jossain tuolla ylhäällä
on ehkä jokin jumala
rukoilin sitä
eikä se koskaan vastannut

sitten se alkoi yhtäkkiä puhua minulle
useilla sanoilla ja monilla kielillä
eikä kukaan muu kuullut sitä
ja kun yritin kertoa niistä asioista
ihmiset vaihtoivat katua
saatoin vain omia ajatuksiani katua

ja sitten minut kärrättiin vankilaan
sisällä seinät valtavat
ne sanoivat että ne auttaisivat minua
mutta miksi auttaa
kun ei minussa ollut mitään vikana
minusta oli oikeastaan tullut jo jumala

alamaiset eivät tajunneet, kurjat
mutta minulla oli päässäni ne kaikki ajatukset
joita kirjoitin paperille niin
että kirjoitettiin pian temppelin seiniin
etten saisi virikkeitä laisin
etten jäisi liiaksi siihen maailmaan
jossa parantaisin syövän ja keksisin teleportin

minä en voinut ymmärtää
minähän olin jumala

nyt minuun pistetään lääkkeitä
ja olen tajunnut
ettei ole lainkaan jumalaa

Mainokset

sananen helinästä

mikään ei ole täydellistä
eikä muutu täydelliseksi
sanoilla täydellisyydestä

mikään tässä maailmassa
ei muutu yhdelläkään sanalla

sillä teot merkitsevät
ei yksikään kehu
ei yksikään kaunis sana
teot
teot
teot

jos et pysty osoittamaan teoillasi arvoani tai omaasi
ole edes hiljaa


maailman kantava voima

aloin kirjoittaa sinulle kirjettä
mutten löytänyt siitä itseäni
mihin minä olin mennyt?
mihin minä olin kadonnut?

olinko mennyt niihin kaikkiin odotuksiin
uponnut jonnekin pimeään
toivonut etten ehkä heräisikään
sillä herääminen tiesi kauheasti töitä
vaivaa työssä ja kotitöissä

enkä minä enää jaksanut aina töitä
unettomia öitä sun vierelläsi
hiljaisuutta joka täytesanoilla itsensä valeli
etkä ollut läsnä silloin kun sieluani paleli
olihan sinulla tuska aivan omasi

minä en jaksanutkaan enää olla koko maailman kantava voima

anteeksi


spontaani ihmisyysviha

ei kai tiedetä miksi ihminen nukkuu
tai kissa kehrää
ei ole löydetty sellaisia sanoja
joilla epätietoisuuden verho murtuu

on vain spekulaatiota
tutkimusta tutkimuksen perään
sellaisia sanoja joita kukaan
toistan: ei vittu kukaan
tarvitse arjessa sekuntiakaan

mutta sitä se on
ei kaikkien tarvitse
missään pellollakaan
enää kynnet revenneinä
kyntää menemään niin kuin
olisi elämä siitä juuri kii
kun ei se vain mene enää niin

mitä me oikeastaan edes tehdään täällä
käännytään toisiamme vastaan
ja penätään jonkinlaista oikeutta
vaikka kaikki tavoittelevat kuitenkin
vain omaa etuaan
tuli se etu sitten
metsään tai sveitsiin kätketystä rahasta
tai hyvästä mielestä
korjaan: niin tosi kivasti hyvästä mielestä
kun näkee että on saanut jotakuta autettua
vaikka lopulta tajuaa että apu olikin vain
omaa onnetonta räpellystä ostaa itselleen oikeutta
ja samalla on niin ihanan lohdutonta
ettei silläkään ole mitään väliä
mikä siihen auttamiseenkaan johtaa
kunhan raha jossain jonkun jollain tavalla kohtaa

miten sitä jaksaakaan enää edes hengittää
kohtahan sekin kai maksaa


aitouden määritelmä

oon yhtä laskelmoitu
ku lana del rey
mikään mussa ei ole aitoa
olen niin vedenpitävän feikki
että ei ole edes vedenpitävä maskara

mun elämä on yhtä tarkkaan mietittyä kulissia
kun teen näin, seuraus on tämä

mä olen onnellinen silloin kun ei ole totta mikään
kaikki voi olla mitä vain ja aina pelkkää leikkiä
ironia on maski jonka ylleni puen koska se on helppoa
on niin helppoa olla kamala

eikä kukaan teistä näe mun läpi
koska mun katse on sillä tavalla pelottava
että jos alkaa joku epäillä jotain
mulla on keinoja

sellaista se on kun on polkunsa valinnut
jaloissaan kengät toisten rahoilla hankitut
mussa ei ole mitään aitoa

ei edes aitouden määritelmä


ilmestyskirja II

katson ympärilleni, on niin kaunista
kaiken potentiaalin katoavaisuus vain
saa mut hauraaksi ja alakuloon
missä kohti lakkasin olemasta lapsinero
ja muutuin vain yhdeksi toisten riviin
toiseuteensa hukkuvaksi
niin passiiviseksi
että jo pelkät ideat taannuttavat
koska niiden eteen pitäisi tehdä jotain

kaikki tämä aika täällä tässä meillä
on lopulta niin kovin pientä
jäämmekö historiankirjoihin
entä jos niin käy vain toiselle meistä
ja se en olekaan minä
vaikka aina kaikki sanoivat niin
että minusta tulee vielä joskus jotain
entäs jos musta tuleekin vain sun varjosi
kun oma valoni on himmennyt
kun olen meitä molempia läpi vuosien kantanut?

miten kaikki voi olla yhtä aikaa niin
mielettömän painavaa ja kevyttä
mä rakastan tätä elämää
ja vihaan sitä


ilmestyskirja I

kadutko sä koskaan elämää
valintoja joita oot tehnyt
ja sitä ettet kestäkään enää
ootko joskus kuvitellut
että jossain on takaovi
joka vie sut sellaiseen käytävään
jossa kaikki vaihtoehdot vievät
yksinkertaisesti aina vain parempaan

vai tajuatko sulkeneesi takanasi portteja useita
sammuttaneesi valot ja kertonut itsellesi valheita
jättänyt jälkeesi kummallisia auroja ja ajatuksia sameita

oletko sä koskaan miettinyt sitä
ei ehkä olekaan niin helppoa olla onnellinen
kun ymmärtää valintojensa seuraukset