meren takana

lähin meri tästä
viettää tuonne itään
se katsoo kai
sipulikirkkoja
ja ikonitauluja
kuiskailee kesän tullen
huokauksia

siellä sen meren takana
kukaan ei ole pelkuri, ei pakana
siellä kaikilla on kaunista
hyvä olla ja helppoa

ja minä katson samaan suuntaan
ilta laskee alleen minun taakseni
ja vavisuttava tuuli kylpee ihollani
säilöö haavoihini unelmia

vielä jonain päivänä minäkin olen siellä
siellä, missä voi olla ja olla ja olla
ja unohtaa

Mainokset

kolmetoista tärkeää sanaa

kun jostakin luovut
jotain muuta tilalle haalit
mieti tarkkaan millaisia ajatuksia vaalit
sillä ne sinua seuraavat, pelkäät tai vaadit
anna minun kertoa sinulle kolmetoista tärkeää sanaa

kun annat ajatuksillesi vallan
niillä on suurin voima
muuttaa koko ympäröivä maailma nyt

se on kaikki siitä kiinni
miten itsesi polullesi asemoit
mistä kulmasta katselet kun muut vierelläsi ui
se on kaikki kiinni ajatuksistasi
älä koskaan anna niiden määritellä sun matkaa


kuitenkaan ei kukaan

kuka meitä rakastaa
jos emme me itse

kukaan ei tule sua kotoa hakemaan
sen tiedätkin varmaan
ai uskonko mä karmaan
kai sen arvaa

miksi on mieli niin usein niin harmaa
ei se kai auta kuin toivoa parasta
mutta kun sä vain energiaa varastat
hajotat manipuloimalla ja hihität itkemällä
kaikki on syyttä ja syytä muiden
yleensä minun
jos siihen antaa mahdollisuuden

kuka enää jaksaa mitään
kuitenkaan ei kukaan


sillä välin kun maailma nukkui

sillä välin kun maailma nukkui
minä huurteisilla hartioillani
houreillen kannattelin sinua

sillä välin kun maailma nukkui
minä hiljaisuudesta haaveeni kokosin
kunnioittaen kannattelin sinua

sillä välin kun maailma nukkui
minä kaiversin sun nimesi kaarnaan
kiihkon varassa kannattelin sinua

sillä välin kun maailma nukkui
minun todellisuuteni todemmaksi muuttui
lakkasin kannattelemasta sinua

sillä välin kun maailma nukkui
palanen meistä molemmista hukkui
takaisin se tuli vienosti kerran
tarttui käteen ja tiesin hetkessä herran
että iäksi sinä jäisit siihen
vaikka maailma jatkaisi ikiuntaan

sillä välin kun maailma nukkui
me kuljimme oikeaan suuntaan


tule lähemmäksi

älä mene kauemmaksi
tai et lähelle pääse enää
älä loittone vaan tule liki
niin ei kasva kuilu väliimme

älä pelkää äläkä kaipaa muualle kun tässä
on kokonainen ihmiselämä elettävänä yhdessä
ja se on kaunis sopimus johon molemmat sitouduimme
mutta miksi sinun katseesi harhailee
onko mielessäsi joku toinen?

muuan joku vallan muu
tavattoman surullisesti
sinua lähestyy

niin että kun laitat kätesi toisen ylle
mietit miksi ravistelee sun mieltäsi polte

mutta rakas, kuuletko, se on sun sydämesi joka pauhaa
pyytää palaamaan kotiin sillä kotona on turvaa
et löydä sitä onnea niiden toisten ihoista
se vartoo sua himassa ja ehkä siksi se onkin pahasta

koska sinä pelkäät sitä läheisyyden määrää
joka voisi sun peloistasi tehdä väärää
ja pelkäät että menetät sen kaiken

mutta juuri siten teet sen itsellesi
teet sen meille

tule lähemmäksi
älä enää pelkää


joskus halusi vain muuttaa maailmaa

minua odottaa maailma tuolla jossain
ulkopuolella kaipauksen sävyissä
se odottaa katukivetyksellä ja yön väreissä
se on sade joka lempeästi jää jalkojen alle
ja kumahdus joka leviää taivaalle

se maailma jonka jätän välistä
se on tuolla ihan lähellä
ja minä väistän luodin aina uudestaan
enkä näe että se on tehty havahtumisesta
on helpompi jäädä tähän ja unohtaa

että joskus halusi vain muuttaa maailmaa
kulkea läpi kaikenlaisten lasikattojen ja
tehdä aina kaiken jos muut sanoivat ettei pystyisi

mutta nyt pakkaan unelmani matkalaukkuun
pullopostiin kirjoitan lausein nätein
että olen valinnut sen elämän
joka tapahtuu kun minulla oli kiire suunnitella
ratkaisua maailman kaikkiin ongelmiin
ja toiveena jäädä historiankirjoihin

nyt jään vain maistraatin papereihin
ehkä sen täytyy mennä niin


suuren johtajan varjossa

suuren johtajan varjossa
vähäisessä valossa loistan
ketjureaktiona hengitän
ja pidän silmät poissa
vielä vartoo heijastukseni
äärettömyyden paloa ovelta
huomioita kaipuusta, menneestä
ja siitä mitä on olla

niin kovin viaton vielä
niin vähän elämään tottunut
niin monista haaveista haalistuneista
itselleen kevään kutonut

ja minä laulaisin lauluja menetyksestä
mutten ole koskaan menettänyt mitään
jokainen soluni muistaa kaiken
jokainen yksittäinen maailma muun

eikä kukaan voi nousta mun tielle
sanoa ettei tämä nyt käy
minä vähäisestä virrastakin
omani suistoksi teen

ja minä laulaisin lauluja menetyksestä
mutten ole koskaan menettänyt mitään
enkä koskaan unohda sanojasikaan
kun suuri johtaja jätti kaiken varjoonsa