sinun omasi

sillä kaikki mitä minussa on
sinun on
sinun kalpeat kätesi ympärilläni
en pääse irti

askeleet kiviportailla
niin kuin veri
silmäni jäätyvät
särkyy peili

sinä olet siinä
lapio yhä märkä
silmäni täynnä unihiekkaa
kaunein niistä on rakkaus

Mainokset

sinulle, vahva nainen

jokainen valitsee polkunsa
voit lähteä tänään tai huomenna
mutta varo, ettei niitä huomisia kerry tuhansia
ja ettet sitten huomaa, että olet yhä laittamassa housuja jalkaan
kasvoillasi nyt lisäksi katkeruus

voit olla nuori ja kaunis
mutta vain yhden kerran
kun jäät, jämähdät
annat jonkun muun sanella sun elämän
rikot säästöpossun ennen kuin täytät sitä

huominen on jo täällä
nainen, herää elämään
olet tässä vain kerran
mutta myöhemmin kiität
kun sulle ei riittänytkään ihan vähän

pidä aina ja ikuisesti huoli
että kun jokin kuoli
se oli sun sisälläsi viha
ei halu elää

ja silloin ei haittaa
vaikka joku itkisi perään


ajattele meitä vuosien päästä

ei se koskaan ole ollut helpompaa
eikä vaikeampaa
rakkaus tuntuu kotiinpaluulta
kun kaikki tuntuu valmiilta

ehkä istumme yhdessä tammen alla
jokaisessa terhossa yksi mietelmä
sanoja siitä, kuinka paljon viiltää
kun tietää ettei toinen tiedäkään

on paljon asetelmia
meille vuosien päässä
ajattele kuin olisimme
jo jossain siellä
istuisitko vielä mun vierellä
olisiko sulla syy olla siinä
vai olisitko vain tottunut kaikkeen
niin kuin puu tottuu talveen

me olemme siellä vielä
olen nähnyt heijastuksia
sinä ja minä


hän on mennyt pois

sä makaat siinä
missä hänen paikkansa on
sä olet siinä
etkö ole yhtään onneton

olen tuntenut kaiken
nähnyt ja pelännyt
ja nyt hän on mennyt
hän on mennyt pois

sä pidät musta kii
mutta mun sydämeni
on jo jäätynyt
palasiksi hajonnut
se on mennyt sirpaleiksi
sirpaleiksi hajonnut

kyllä kaikki joskus kai asettuu
ehkä sä jaksat odottaa
jos sun on helpompi niin

mutta hän on mennyt pois
ja kaikkeus hänen jäljiltään
tyhjyyttä soi
anteeksi ettei
minusta
ollut
enempään

anna anteeksi


elämäsi rakkaus

sanot, että olen elämäsi rakkaus
mutta ei, en minä ole
vaan

päihteet

ja se saa minut surulliseksi niin
että sydämeni särkyy


sinä vihdoin tajuat lähteä pois

minä olen todella
todella
todella
todella

väsynyt

on minun kasvoihini
syöpynyt uomia nyt

en jaksa nousta
onko minun pakko nousta
etkö sinä voisi pudota
tähän samaan kuoppaan
ja sitten minut kiskoa ylös
niin kuin kiskoo pintaan
hukkuvaa se jonka voimat
myös estyy

ja kun aamu koittaa
on venekin kaatunut

etkö sinä voisi raivata minusta rikkaruohot
ottaa irti kaiken mikä on huonoo
miksi sä enää mua katsot
jos katseesi viettää samalla sinne
missä huomaan että se on täynnä
pettymystä ja surua
kaikkea kauheaa ja
murtunutta

sillä lupaukset on annettu
ja särjetty jo, on
ei ole jäljellä kuin
sydän levoton

häikäisevänä huomenena
sinä vihdoin tajuat lähteä pois


hidastuksia

mulla on rumat kädet
sinuun kajonneet
ovat toiveeni ja kaikki
jo ajat sitten vajonneet

olen kunnioittanut itseäni enemmän
mutten oikeastaan koskaan vähemmän
odotan että joku vastaa kun pää tyynyyn huutaa
mutta hiljaista on
vaan mun mielessä ei oo tyyntä

mä astelen sellaisella vauhdilla alakuloon
että pudotan matkalla tavarani
jos sellaisia edes on

olen antanut kaikkeni
ja nyt jo turtunut
en tiedä miksi
on elo tällaiseksi muuttunut

kristallinkirkkaat vedet odottavat kaukana jossain
kaunaa en kanna sillä enhän muutakaan voi
olen amputoitu, kerällä
kohtaloni sinetöity murheen terällä
pistimellä laitettu minuun kaikki nämä aivoitukset
joiden marionetti oon samalla kun sä mua ohjailet
ei elämä selviä sillä särkymisen määrällä

mutta kun ei osaa hidastaa
ei voi pysähtyä