ehjä ja väsynyt

pala palalta inspiraatio minussa kuolee
kaikki minussa kuolee
kuihdun usvaksi aamunkarrelle
kerron terveisiä kaikille
jotka mua ennen ovat tien näyttäneet
kuljen alisen virtaa pitkin
syleillen mennessäni muistoja

maailma on niin kaunis
mut ei mua harmita
tiedän: näin tän on mentävä
oon tehnyt itseni kanssa rauhan
vaalin tätä lempeyttä nyt

harmi et vasta nyt oon ehjä
kun oon väsynyt jo
eikä enää sitä kaunista aamuakaan oo


en mä haluu

mä en haluu
en osaa mitään nyt
kaikki ajatukset, sanat ja muut
mun rinnoiltani ehtyneet
enkä osaa sanoa edes syytä
on edessäni iso vyyhti

miksi on yöperhosia
miksi ne viihtyvät valossa
eikö niitäkin jo ärsytä
olla yhtä isoa ristiriitaa
eikä elämällä mitään syytä

tuo minulle se keidas
jossa lietteen seasta
minun rinnoilleni kapuavat
kaikki ne maailman aatteet
joiden myötä alunperinkin eksyin


saanko minä olla tänään heikko?

saanko minä olla tänään heikko
saanko olla olematta kerrankin
se joka aina pärjää
en jaksa olla tänään vahva

minun vereni on seisahtunut
ja minun ytimeni väljähtänyt
olen nuutunut ja uupunut
alla kaikkien paineiden
miksen minä saa olla viallinen

saanko vain hetken aika olla
aivan pieni ja käpertyä siihen
pienuuteeni ja
totta hemmetissä olen sokerista tehty
suolapatsas sulikin pois

voisitko sanoa minulle:
”minä teen tänään kaiken”
niin ettet vaatisi minulta mitään
vaan antaisit minun kerrankin
olla se jolta ei odoteta mitään
antaisit minun olla hetken aikaa
liikkumatta ja keskeneräinen


sinä vihdoin tajuat lähteä pois

minä olen todella
todella
todella
todella

väsynyt

on minun kasvoihini
syöpynyt uomia nyt

en jaksa nousta
onko minun pakko nousta
etkö sinä voisi pudota
tähän samaan kuoppaan
ja sitten minut kiskoa ylös
niin kuin kiskoo pintaan
hukkuvaa se jonka voimat
myös estyy

ja kun aamu koittaa
on venekin kaatunut

etkö sinä voisi raivata minusta rikkaruohot
ottaa irti kaiken mikä on huonoo
miksi sä enää mua katsot
jos katseesi viettää samalla sinne
missä huomaan että se on täynnä
pettymystä ja surua
kaikkea kauheaa ja
murtunutta

sillä lupaukset on annettu
ja särjetty jo, on
ei ole jäljellä kuin
sydän levoton

häikäisevänä huomenena
sinä vihdoin tajuat lähteä pois


jokaisella askeleella

haluaisin silittää
kaikki huolet pois puhaltaa
niin että jäisi jäljelle vain
vapaana soljuvaa vettä
joka puristuisi paidasta
kuin itsestään

että olisi enää vain raukea tyhjyys
hiljaisuus jota ei tekisi mieli
täyttää yhdelläkään sanalla

ja että jokaisella askeleella
maailma olisi kauniimpi taas

mutta kevät on pitkä
ja kaipuu syvä
ei ole mennyttä
on vain suru
pysyvä


joskus toivon että maailma pysähtyis

joskus toivon että maailma pysähtyis
että sen kaikki jylinä pakotettuna sammuis
haluaisin hukkua peittojen mereen
en epiloida sääriä ja juosta meneen

en jaksais laittaa päivällistä
enkä oikeastaan edes syödä
tahtoisin maata varjojen kajossa
ja kuunnella omia ajatuksiani

mutta en ehdi kuin olla cocktailmekossa
puhua sanoja itselleni vieraita
hymyillä hymytöntä hymyä
ja esittää sadalla tavalla
kuinka mukamas kuunnella

joskus toivon että maailma vain sammuis
en tahtois kuolla mut en aina jaksais elää

ja silti oon eniten kiireessä
eniten tasapainossa


kuitenkaan ei kukaan

kuka meitä rakastaa
jos emme me itse

kukaan ei tule sua kotoa hakemaan
sen tiedätkin varmaan
ai uskonko mä karmaan
kai sen arvaa

miksi on mieli niin usein niin harmaa
ei se kai auta kuin toivoa parasta
mutta kun sä vain energiaa varastat
hajotat manipuloimalla ja hihität itkemällä
kaikki on syyttä ja syytä muiden
yleensä minun
jos siihen antaa mahdollisuuden

kuka enää jaksaa mitään
kuitenkaan ei kukaan