tiedosta

tieto ei lisää tuskaa
vaan auttaa vain muodostamaan
kokonaiskuvan

Mainokset

meitä ei enää ole

jo tietoisuus siitä
että sä olet ruudun äärellä
pitää minut järjissäni
kaiken järjettömyyden keskellä
on turvallista ja niin rauhoittavaa
että vaikka oot kaukana
oot silti läsnä
kaikkien niiden vuosienkin edestä

siellä sä olet ja vaikka joku muu
sängyssäsi kai jo maha pystyssä kuorsaa
mä silti muistan sun läheisyytesi
kuin olisit ollut siinä aivan vasta

ensi kerralla olen levollisempi
ensi kerralla näytän parhaat puoleni
ensi kerralla en anna kenenkään astua mun yli
enkä jäädä alleni

sä oot siellä niin kaukana
mutta mä tiedän, että yhä ymmärrät
ja kun välittäjäaineet mun päässä heittelee
sä voit mennä itsesi uneen peitteleen

muttei se poista koskaan
sinusta tai minusta meitä
sitä mitä joskus oli
ja mitä ei ikinä enää ole
meitä ei enää ole


ruosteisia nauloja polvitaipeissa

kun lähteminen ja jääminen
muuttuvat molemmat mahdottomiksi
on aika kai kysyä
miksi teen näin itselleni
aika aikansa kutakin

silti epäilys hiertää
mistä senkään tietää
onko se viisaus sydämessä
vai ohjaako mua pelko
syyllisyys, paniikki
murheet taikka huolet
miksi luulen, että kuolen, jos jään
ja etenkin, jos lähden?

sinä olet nähnyt
minut kun minä olin heikko
sinä olet katsonut minun kasvojani
kun päivät ovat olleet lyhyitä
kuin perhosen lennot
ja kun otteeni ovat olleet likipitäen
vaivaiset ja hennot

olet ollut siinä ja huutanut lujaa
olet tuskassa uinut
kuin valaisit valaa
tuomioistuimessa
mutta pahimman rangaistuksen
olet saanut rakkaudessa

mihin me oikein ollaan menossa
miksi tämä on näin vaikeaa
voiko sitä koskaan ymmärtää
ennen kuin on jo liian myöhäistä

pysähdy nyt
en tahdo irrottaa
mun otetta
mutta se lipsahtaa
kuin olisi joku
laittanut vaseliinia kaiteeseen
ja pudotessani iskeytyy ruosteisia nauloja
mun taipeeseen

ja kun mä vihdoin kuolen
en siltikään pääse pois


vaihtoehto karaokessa you oughta know’n laulamiselle

tämä olkoon sinetti
tässä säälittävässä tarinassa
joka aina toistaa itseään
koska annan niin käydä

ehkä jonain toisena aikana
jossain toisessa paikassa
ei ole mitään esteitä
kaikki on valmista
ja kaksi ehtymätöntä
samat energiat jakaa

se on jokin toinen ulottuvuus
tuolla kaukana jossain
nyt ei otteeni sinne yllä

tai ehkei ole mitään toista ulottuvuutta
ehkä se on ihan vitun kulunutta paskaa
ja oikeasti on vain tämä yksi elämä
eikä ole mitään saatanan kohtaloa
tai tarot-korteissa totuutta
vaan vain surkeiden sattumien sarja
ja perkeleen huonot lähtökohdat
ja väärät valinnat
ja omituinen mieltymys naurettaviin haasteisiin
ja liikaa miehiä, joiden silmistä paistaa
niiden kyvyttömyys tunteitaan näyttää
ja sitten ne kulkevat tuolla
ja katsovat hetken vierestä
kun niin moni nainen niiden johdosta
särkee itsensä

ennen sua mulla oli oma
vahva ja hyvä elämä
sitten tulit ja pala palalta
katosi minusta kaikki voima
ja jäljelle jäi
vain itseäni soimaava
ihmisraunio


saatamme

saatamme hänet menettää
kun saatamme hänet hautaansa
saatamme sitten toisemme
maisemakuvaa pitkin
muistellen, kuinka usein hän itki
muttemme saata ymmärtää
miksi hän lähti
kun useimmat jää

miten kauan kaipuu pitkittyy
kun sekoittuu siihen kysymyksiä
joihin emme koskaan saa vastauksia

minua lohduttaa vain tietoisuus siitä
että hän lopulta pääsi pois täältä
mitä nyt lähtikään pakoon
ei se häntä enää vainoo


mahdollisuuksien aamunkoitto

niin raskas on sointi äänen
jolla perääni huudat
tiedä, ettet lähtöäni helpoksi tee
päätökseni takana kalvaa syyllisyys
yksinäisyys, vaikken yksin oo

nähdäkseni kuka tahansa
kykenee olemaan vahva
mutta kuka meistä
pystyisi olemaan välillä heikko?

mikä on se auktoriteetti
joka saisi mut jäämään
ei sellaista taida ollakaan
yritän tehdä kaiken oikein
ja sitä enemmän kaikki menee pieleen

särkyykö sydämesi nyt
oletko surusta koskaan oppinut
jäätkö perään suremaan kuin et tuntisi muutakaan
vai huomaatko kivun alta orastavan aamunkoiton
joka sisäänsä kätkee mahdollisuuksien soiton
sä et vielä ehkä sitä näe
mutta mulla on siitä täysi tieto
että sulle koittaa vielä parempi tie
uskothan mua

mä rakastan
ja siksi
irti päästän


hyvästele minut, oi tuska, ahdistus

hyvästele minut
oi tuska, ahdistus
anna minun mennä
kun mun mentävä nyt ois
irrota jo ottees
maailma mua odottaa

ota mukaas pelko
ja painu unholaan
vika ei oo sinussa
vaan minussa
en ole vielä nähnyt kaikkea
mitä mulle on tarjolla

ehkä voidaan joskus tuonnempana
olla ystäviä taas
mutta voi nyt sentään yhden kerran
anna minun tehdä valinta

hyvästele minut
oi tuska, ahdistus
mä olen toisen löytänyt jo
sen nimi on ilo
se mua tuolla odottaa
se näytti mulle kerran
ettei mun tarvitse suhun tyytyä

siis anna minun mennä
hyvästele ja lähde
minun täytyy nyt elää
itseäni varten