keinuhevonen

laitan keinuhevosen kaappiin
mihin me sitä tarvittiinkaan

laitan kai kehyksiin
kuvan kasvaimesta
ultraäänessä niin täyteläisestä

ei ole lapsen itkua
on vain itsensä lapseksi jälleen tuntevan vuolaita
lämpimiä pisaroita
pitkin pastellisen huoneen lattioita

on vain ajatuksia siitä
kuinka sukupolvien ketju katkeaa
valo sammuu, liekkiä ei olekaan

hymyillään vielä mummon synttäreillä
ei kerrota isällekään

minä kehystän sen kuvan
eikä se saa mua itkemään
se saa mut vain suremaan
eikä maailma kohta enää olekaan
vaikka aika jatkaa kulkuaan
mua ei olekaan

Mainokset