kuuletko kuinka huutaa äänelläs joku muu

sinä aamuna minulla oli samanlainen olo
kuin lapsena estonian upotessa
kun äiti tuli herättämään ja kertoi
että on tapahtunut kamalia
ja katsoin televisiosta
kuinka oranssit pelastusveneet
kelluivat aallokossa

en luhistu paineen alla
koska eteenpäin pääsee
vain juoksemalla
silloin kun takana
maa vyöryy kohti

mutta sinä aamuna kaikki romahti
katsoin itseäni kaapin päältä
ja jalkani muuttuivat juuriksi
sellaisen ikiaikaisen honkapuun
alle takertuivat ja siihen jämähdin
olen siitä asti ollut tällainen

kuuletko kuinka huutaa
äänelläs joku muu
käveletkö räjähdysten luota
katsomatta taaksesi
onko se sun tapasi elää
koska minä tein aina niin

mutta nyt en pysty enää
en saa itseäni ylös
en tästä enää herää
viekää minut johonkin laitokseen
tai antakaa mun vaipua ikiuneen
mitä vaan, kunhan en enää
joudu tähän kurimukseen uudelleen


vakaita päätöksiä

mä istun täällä
olen istunut niin paljon
että olen omaksunut
tämän musiikkimaun

mulla on päälläni
lampaanvillainen musta neule
ja kynsissäni metsänvihreää lakkaa
luen uusinta imagee
ja siemailen lattee
kunnes vaihdan siideriin

sitten kun illan valot hämärtyvät
ja mun katse on visusti lehdessä
silmäkulmastani näen
sä olet yhtäkkiä mun edessä

sinä, jonka tahdon vain unohtaa
en sua enää koskaan saa
lähde nyt, kun mulla on niin
hieno tämä uusi, omaksuttu rooli
mä istun täällä, koska tahdon unohtaa
et sä voi yhtäkkiä siihen ilmestyä
ja kaikesta muistuttaa
et voi tehdä niin minulle
tajuatko, et saa!

sitten yhtäkkiä
mulla ei olekaan päälläni kuin rintsikat
ja aamulla silmät kun aukeavat
suussa maistuu mädäntynyt siideri
ja sä teet musta samalla sekunnilla absolutistin

vaihdan vähin äänin kahvilaan
jossa ei soi edes musiikkia
jos sä vielä tännekin mukamas paukkaat
täytyy miettiä koko asiaa uudemman kerran
ja ehkä siirtyä kaupunkiinkin seuraavaan

mene pois
mä haluan
vain unohtaa


epäonnistunut mies

olet epäonnistunut
miehenä
isänä
ja ystävänä
sussa ei ollut
miestä kantamaan
omaa osuuttasi
vastuusta

siellä sä lohtua
lutkasta hait
kun sen vartaloon
ejakuloit

sen jälkeen kun
olit meidän
suhteemme ongelmat
vuotanut
kun et kai
minuun
luottanut
niin että
olisit uskaltanut
sanoa minulle
mitään mistään

en mä ollut mikään
pirttihirmu justiina
mutta sellaisena kai minut näit
enkä voi sua syyttää
saahan sitä valkoisen nähdä mustana
jos niin välttämättä haluaa

toivottavasti sait lohtusi
koska minä en saanut mitään


renkini viha

viha on mielenkiintoinen tunne
mutta onneksi ei jäänyt isännäksi
renkinä se minua aikansa palveli
kunnes piian jostain itselleen riiasi
ja minä jäin tämän linnan herraksi

vihan kanssa mä itseäni eteenpäin potkin
ruoskin, juoksin, paljon sotkin
jotta sain rikotuista palasista
koottua jälleen itseni
viha minua auttoi ja opetti
kasvatti, kohteli, sakotti

rasvasi köydenkin valmiiksi
ja haulikon patruunat kiillotti
onneksi kuitenkin fiksummin
lopulta kaiken kanavoin
ja energian eteenpäin suuntasin
en jäänyt kenellekään velaksi

itseäni rakastan
enemmän tätä nykyä
vihan kautta kliimaksiin
itsensä kanssa ihmeisiin
jos maailmalla on vielä tarve
jotenkin minua heitellä
niin antakaa tulla
olen valmiina
panssarini on vahva
miekkani terävä

viha on jättänyt jälkensä
olen hyvillä mielin ja hehkeänä
hehkun elämisen halua
mulla on silmissäni polte
sielussani paljon annettavaa

sille joka enää uskaltaa
eteeni porhaltaa
ja pysähtyä ja jäädä ja olla vaan
se saa minun kaikkeni
sillä jäljellä on enää rakkaus


tositarina

mä tunsin sut paremmin kuin kukaan
enkä siltikään tuntenut sua lainkaan
mä kai luulin olleeni erityinen
sun ainoa, oikea nainen
totuus on tarina toinen

mä uskoin olevani aivan kaikkea
mistä uneksit, mitä halusit
koska sä olit sellainen mulle
virheinesikin läpikotaisin

ennen kuin otit ja hajosit
kaikkeen outoon kajosit
merkitsit mulle niin helvetisti
että siksi se sattuikin
niin pirun paljon, liikaakin
kun kaikki edestämme romahti

emme enää saa niitä aikoja takaisin
tuskin sitä kumpikaan haluaisikaan
on tapahtunut liikaa
elämä viipyilemättä eteenpäin soljunut
en ehkä ole onnellinen tässä ja nyt
mutta tulen voimaan paremmin

eikä sua voi tuntea kukaan
sä et päästä lähellesi ketään
katsotaan, kumpi meistä
romahtaa ensin
jotenkin jo etukäteen sen tiesin
että tässä tulisi käymään
aivan juuri näin

tarvitseeko tarinan olla uskottava
riittääkö, että se on tosi


sipsityttö ja naapurinmummo

kartanon perunalastut
maussa valkosipuli ja kermaviili
ovat nousseet hinnaltaan
lähes kolmeen euroon pussilta

mihin tässä maailmassa voi enää luottaa
kun ei saa enää edes omaa lohturuokaa
ostettua pullonpalautusrahoilla
koska mä en saa kotona juotua niin paljoa
että niistä hiluista saisi maltaita
ja pitääkö nekin tienestit ilmoittaa verottajalle
vai miten se oikein menee

on kyllä hirveän hankalaa tämä elämä
kun päivä päivältä on enemmän ja enemmän
kaikenlaisia sääntöjä, pykäliä, direktiivejä
hintalappuja, kaikella on hintansa
saanko vielä pestä naapurinmummon ikkunat
vai pitääkö siitäkin täyttää niitä lappuja
ja jos sellaiseen ryhdyn niin sen mummon lapsethan
ihan perintöä odotellessaan
suuttuvat ja laittavat minut maksamaan
kun niin oudosti sen mummon ympärillä vehkeilen
ja hampuusin näköisenä sen kotona siivoilen
kun ei niillä sen lapsilla riitä aika

sitten kun ne lapset, tai no aikuisiahan ne jo
ikäpyörylöiltään ovat, muuten eivät kovin kypsiä
tai kaupastakin saa kypsempiä tomaatteja
niin sitten tosiaan kun ne lapset mulle huutavat
en saa kotonakaan enää syötyä sipsejä
tai sitten joudun ostamaan euroshopperia
ja sehän on pelkkää natriumglutamaattisohjoa

kyllä on elämä niin hankalaa ja vaikeaa
käyn kyllä töissä mutta silti harmittaa
kun koko ajan joutuu enemmän kaikesta tinkimään
ja naapurinmummon vinttikomeroa siistimään
sen jälkeen kun sen lapsenlapset ovat käyneet siellä tonkimassa
vieneet mukanaan kaikkea retroa ja trendikästä

syötän mummolle sipsejä
sen mieleen nousee pula-aika
tässä me kaksi omalla tavallamme vaivaista
istumme ja katselemme taivasta
tulisikohan joku joskus ja kertoisi
ettei mikään ole oikeasti niin hankalaa
sitä odotellessa keitän lisää kahvia
ja mummo kertoilee, miten paras juttu elämässä on
kun joku kuuntelee

sitä mä yhä enenevissä määrissä teen
kun ei enää sipsipussin rahinakaan samalla tavalla kuulu
onko tähän jokin sääntö, muutos, ohjeellinen ilmaisu

on se vaan välillä niin hankalaa


on todellisuus pelkkä uni

on todellisuus pelkkä uni
vetäytyvä, etäinen
taianomainen, traaginen
kyltymätön, utelias
haikea, viheliäs

sadun maisema
lapsuus metsässä
ilmassa väreilevät
merkityksellisyyden hiukkaset
vannomaton vala
toteutumaton
punainen kara

todellisuus on vahva ja rujo
olemassa, mutta omituinen
mihin suuntaan se kehittyy tästä
heräänkö, löydänkö itseni pelkäämästä

saanko otteen joskus tästä
lakkaanko sinä päivänä elämästä