elämäsi rakkaus

sanot, että olen elämäsi rakkaus
mutta ei, en minä ole
vaan

päihteet

ja se saa minut surulliseksi niin
että sydämeni särkyy


jos sä rakastat mua

jos sä rakastat mua
sä annat mun mennä
jos sä todella tahdot mut
sä annat mun olla
en oo mikään nollasta sataan kiihtyvä kone
joka tärisee sun allasi
olen verta ja lihaa
ja toisinaan ihana

jos sä vingut vielä lisää
en tiedä, mitä siitä itää
voit syöstä mut rappioon ja tuhoon
kohkaamalla itseäsi enemmän uhoon
sun kasvoillesi jähmettyy
rankan miehen ilme
mutta mulla on sielussani
tietäväisempi virne

anna mun mennä
ja herätä hikisenä
omiin pelkoihini
ja yksin jäädä
kulkemaan tulikiven päällä
mene jo nyt koska mennä osaat
mene


itsestäänselvyys muille, uutta minulle

nyt vasta ymmärrän
kuinka surullinen
olin koko viime syksyn
koko viime kevään

nyt vasta tiedostan
kuinka vähän olin
oma itseni
nyt vasta käsitän
kuinka vallan itsestäni
annoin muille

nyt vasta huomaan
kuinka hienoa on
olla minä

nyt vasta tajuan
läheisriippuvuuteni
nyt olen päästämässä irti
ymmärtäen rajani

eikä nyt ole yhtään sen huonompi nyt
vaikka se ei ollutkaan viime vuonna
nyt on oikea hetki oppia ja opetella
ja nyt on oikea hetki löytää itsensä
ei ole koskaan liian myöhäistä


sinä olet sisälläni

mikrofoni kädessäni
huudan torilla nimeäsi
lokit paskovat päälleni
pultsari potkaisee pyörääni

liimaan kuviasi naapureiden oviin
kirjoitan lehteen pitkän tovin
ostan valomainoksen bussista
ja forumin seinästä

voivat elämäänsä väsyneet lukea
kuinka lähellä olen liekkejä
mania kasvoillani
meri silmissäni
sinä olet sisälläni


katkeruudesta

mä oon niin täynnä vihaa
ettei tämä ole enää todellista
pitäisiköhän mun ilmaista
tätä vielä jotenkin selkeämmin
toisaalta mikään ei kyllä sitä muuta
että sä olet niin sekaisin
ettet koskaan omassa toiminnassasi
mitään ongelmaa nää

jos jostakusta saa oikeasti käyttää
muotileimaa narsismi
niin sinuun otsaan sen
kissan kokoisilla kirjaimilla tatuoisin

olisi pitänyt uskoa kaikkien puheita
olisi pitänyt olla jotain muuta
mutta minä olen minä
heittäytyvä hölmö itseni
joka uskoi sun puheet kuin uskoo
toipuva alkoholisti jumalaa

kukahan sun ansaan seuraavan kerran lankeaa
toivottavasti se yhtä nopeasti kuin minä lopulta tajuaa
että sä olet niin vitun sekaisin
niin vitun hauras pieni lapsi yhä
ettei sun kanssa kannata lämmittää edes sänkyä
siitä saa vain sydänsuruja

sä et ikinä ole ollut mun sielunkumppani
koska mun sielu ei ole noin vitun rikki
et sä varmaan koskaan tajua mennä itseesi
olet sairas ja sellaisena pysytkin

jonain kertana saattaa taivas niskaasi romahtaa
sinä päivänä taidan katkeransuloisesti naurahtaa


vaihtoehto karaokessa you oughta know’n laulamiselle

tämä olkoon sinetti
tässä säälittävässä tarinassa
joka aina toistaa itseään
koska annan niin käydä

ehkä jonain toisena aikana
jossain toisessa paikassa
ei ole mitään esteitä
kaikki on valmista
ja kaksi ehtymätöntä
samat energiat jakaa

se on jokin toinen ulottuvuus
tuolla kaukana jossain
nyt ei otteeni sinne yllä

tai ehkei ole mitään toista ulottuvuutta
ehkä se on ihan vitun kulunutta paskaa
ja oikeasti on vain tämä yksi elämä
eikä ole mitään saatanan kohtaloa
tai tarot-korteissa totuutta
vaan vain surkeiden sattumien sarja
ja perkeleen huonot lähtökohdat
ja väärät valinnat
ja omituinen mieltymys naurettaviin haasteisiin
ja liikaa miehiä, joiden silmistä paistaa
niiden kyvyttömyys tunteitaan näyttää
ja sitten ne kulkevat tuolla
ja katsovat hetken vierestä
kun niin moni nainen niiden johdosta
särkee itsensä

ennen sua mulla oli oma
vahva ja hyvä elämä
sitten tulit ja pala palalta
katosi minusta kaikki voima
ja jäljelle jäi
vain itseäni soimaava
ihmisraunio


ääret

tiedätkö kun
ei kukaan tunnu samalta
kuin sinä
istun kuuntelemassa näitä ihmisiä
muttei kukaan ole kuin sinä
ei edes etäisesti sama
me olemme nähneet niin paljon molemmat

sun kanssa ne paskat hetket
oli ihan sysipaskoja, voin kertoa sen
mutta myös hyvät hetket
oli parhaita ikinä
enemmän kuin osasin toivoa
ja niin kovin taianomaisia

mutta niinhän se usein menee
ettei asioita tajua arvostaa
ennen kuin menettää ne

mutta kamalan kuluttavaa se on kuitenkin
kun ei osaa olla yksin eikä yhdessä
kietoutuu sitten kummallisiin
haaveuniin
ja todellisuuden vaihtaa toiseen
siihen hattaraiseen

mutta nyt kaikki maistuu pahvilta
ja tuoksuu kiljulta
on jotenkin niin väkevän arkista
ja samalla niin mitätöntä
että siitä tulee tautista

jos mä en olis nyt tässä
olisin varmaan jossain metsikössä