elämäsi rakkaus

sanot, että olen elämäsi rakkaus
mutta ei, en minä ole
vaan

päihteet

ja se saa minut surulliseksi niin
että sydämeni särkyy


jos sä rakastat mua

jos sä rakastat mua
sä annat mun mennä
jos sä todella tahdot mut
sä annat mun olla
en oo mikään nollasta sataan kiihtyvä kone
joka tärisee sun allasi
olen verta ja lihaa
ja toisinaan ihana

jos sä vingut vielä lisää
en tiedä, mitä siitä itää
voit syöstä mut rappioon ja tuhoon
kohkaamalla itseäsi enemmän uhoon
sun kasvoillesi jähmettyy
rankan miehen ilme
mutta mulla on sielussani
tietäväisempi virne

anna mun mennä
ja herätä hikisenä
omiin pelkoihini
ja yksin jäädä
kulkemaan tulikiven päällä
mene jo nyt koska mennä osaat
mene


itsestäänselvyys muille, uutta minulle

nyt vasta ymmärrän
kuinka surullinen
olin koko viime syksyn
koko viime kevään

nyt vasta tiedostan
kuinka vähän olin
oma itseni
nyt vasta käsitän
kuinka vallan itsestäni
annoin muille

nyt vasta huomaan
kuinka hienoa on
olla minä

nyt vasta tajuan
läheisriippuvuuteni
nyt olen päästämässä irti
ymmärtäen rajani

eikä nyt ole yhtään sen huonompi nyt
vaikka se ei ollutkaan viime vuonna
nyt on oikea hetki oppia ja opetella
ja nyt on oikea hetki löytää itsensä
ei ole koskaan liian myöhäistä


sinä olet sisälläni

mikrofoni kädessäni
huudan torilla nimeäsi
lokit paskovat päälleni
pultsari potkaisee pyörääni

liimaan kuviasi naapureiden oviin
kirjoitan lehteen pitkän tovin
ostan valomainoksen bussista
ja forumin seinästä

voivat elämäänsä väsyneet lukea
kuinka lähellä olen liekkejä
mania kasvoillani
meri silmissäni
sinä olet sisälläni


katkeruudesta

mä oon niin täynnä vihaa
ettei tämä ole enää todellista
pitäisiköhän mun ilmaista
tätä vielä jotenkin selkeämmin
toisaalta mikään ei kyllä sitä muuta
että sä olet niin sekaisin
ettet koskaan omassa toiminnassasi
mitään ongelmaa nää

jos jostakusta saa oikeasti käyttää
muotileimaa narsismi
niin sinuun otsaan sen
kissan kokoisilla kirjaimilla tatuoisin

olisi pitänyt uskoa kaikkien puheita
olisi pitänyt olla jotain muuta
mutta minä olen minä
heittäytyvä hölmö itseni
joka uskoi sun puheet kuin uskoo
toipuva alkoholisti jumalaa

kukahan sun ansaan seuraavan kerran lankeaa
toivottavasti se yhtä nopeasti kuin minä lopulta tajuaa
että sä olet niin vitun sekaisin
niin vitun hauras pieni lapsi yhä
ettei sun kanssa kannata lämmittää edes sänkyä
siitä saa vain sydänsuruja

sä et ikinä ole ollut mun sielunkumppani
koska mun sielu ei ole noin vitun rikki
et sä varmaan koskaan tajua mennä itseesi
olet sairas ja sellaisena pysytkin

jonain kertana saattaa taivas niskaasi romahtaa
sinä päivänä taidan katkeransuloisesti naurahtaa