missä kuolema asuu

mä oon käynyt siellä
missä asuu kuolema
kolkuttanut uteliaana sen ovea
eikä kukaan avannut

oon katsonut sisään ikkunasta
mutta pöydän ääressä oli tyhjää
enkä tiedä, miksi mietin sitä nytkään

kai se pohdituttaa
että olen vieläkin täällä
vaikka pala minusta lepää
patologian laitoksella

ehkä se on ihmisen osa
jossain kohti nöyrtyä


kaikki ne kuvat

veri hiipii povelle
siitä reittä pitkin
valuu sinne missä
maa sortuu
railoiksi kaartuu

minulla on kädessäni astalo
sillä näen itseeni osuneeni
maailma tuikkii
olemisen pettävyyttä
hengitän raskaasti
yritän keksiä syytä
tarttua vielä puhelimeen
soittaa ja sanoa:
”mä tarvitsen apua”

hurme syleilee
silmilläni näen
saippuakuplat
auringon spektrin
uuden auton tuoksun
haalarimerkkien tilkkutäkin
papin aamenen
rikkinäiset sukkahousut
kanarialla palaneet kasvot
lapsivedenputouksen
mustikkamuffinssit
sormiväreillä maalatun kortin
kikatuksen kuivumassa olevien lakanoiden välissä
hyppynarun
hypyn tyhjyyteen

kuulen enää oman pulssini
se vaikertaa tahdissa sumun
joka huoneesta himmeästi
pujahtaa sisään ammeeseen
ja minuun kujeillen haluaa

sen jälkeen kuvat nopeutuvat
kunnes jäljelle jää ainoastaan
puhelin joka tuuttaa varattua


entisiä elämiä

näen joskus välähdyksiä
entisestä elämästäni
olin ehkä lapsi silloin
nauroin seepianväristä
taivasta vasten ja
radiossa soi get on
get on baby, get on

ja tanssin sateessa
kiljuin kun kastui paita
naapurinpoika ampui mua
supersoakerilla
ja näin iltaisin
tähdenlentoja

joinakin iltoina
kun kesä vaihtuu syksyksi
ja kuulaat illat näyttävät
kirkkaan taivaan tähdet
kaiken paljastaen

mä silloin mietin
mihin aika katoaa
kuka on päättänyt
milloin se loppuu
kuka on tehnyt kaiken tämän
suunnitellut jälleen yhden elämän
enkä siltikään näe jeesuksen kasvoja
taivaan seinässä

näen sen sijasta
itseni peilissä
kasvoillani jo
pieniä, hitaasti eteneviä
uurteiden alkuja

maailma muuttuu
mutta pysyy paikallaan


elämän tarkoituksesta

entä jos ei olekaan mitään totuuksia
ja kaikki tapahtuu vahingossa
entä jos ei ole kohtaloa
ja entä jos epätietoisuuteenkin tottuu

entä jos savu onkin vesihöyryä
entä jos aavelaiva vain performanssi
entä jos kananmunaa ei tarvitsekaan keittää
entä jos omena ei putoakaan maahan

mitäpä jos me kuljetaankin ympyrässä
eikä mennä mitään viivaa pitkin
mitäpä jos me ei kuolla koskaan
vaan jatketaan elämää toisessa muodossa
mitäpä jos tapetin alta löytyy testamentti
joka kertoo maailman salaisuudet
ja tekee turhaksi käärinliinat ja yleiset totuudet

siltikin jos tahtoo unohtaa
ei muuta tahdo ajatellakaan
siltikin jos katkeruus ottaa vallan
voi antaa olla ja nauttia vaan

ehkäpä kun oon tässä nyt ja hetken vaiti
kuulen hiljaisuudessa totuuden äänen
ja ehkäpä se kertoo mulle suunnan
sillä vain sillä on väliä
että kaikista kysymyksistä huolimatta
aina etenee johonkin suuntaan


käsissäni on maailman lankaa

käsissäni on maailman lankaa
punon siitä kassikaupalla
rannekoruja
jokaisessa niistä lukee nimi
elämäni tärkein rivi

tajuamatta itsekään
virta viettää mukaansa
alas hypätessäni
hiljaa hiivin hapuillen
ylös en pääse
jalkani juuttuneet mutaan kii
mutta käsissäni maailman lanka
yhä jämäkkänä poukkoilee

aurinko polttaa ihon karrelle
silmä ei seuraa ääntä
joku yrittää tavoittaa
minua ei tunnista täällä

käsissäni on maailman lankaa
yrittäkääkin saada minut kiinni


torakka on kuollut

lits läts
tapoin torakan
lits läts
stilettikorollani tuosta vaan
lits läts
lälläslää

lits läts
katsokaa
se on tuossa kuolleena
lits läts
hahhahhaa

lits läts
minne vaan
lits läts
menen vaan
lits läts
taakse jäät
lits läts
kuolemaa

lits läts
torakka on kuollut
lits läts
jumala on kuollut
lits läts
kuolleet kävelevät
lits läts
ja mikään ei ole pysyvää


ihminen

ihminen on syntynyt vapaana
ja kaikkialla hän on kahleissa
ihminen kantaa aina mukanaan itsensä
vaikka vaihtaisi ympäristöä

ihminen on onnellinen silloin
kun saa toteuttaa itseään
ja onneton silloin
kun pelkää elämää

ihminen on heikko
ja niin kovin pieni
ihminen on hauras
ja väsyy helposti

ihminen on vahva
ja selviytyy monesta
ihminen on viisas
kun ymmärtää sen
ettei koskaan ole vapaa
eikä koskaan lainkaan viisas