missä kuolema asuu

mä oon käynyt siellä
missä asuu kuolema
kolkuttanut uteliaana sen ovea
eikä kukaan avannut

oon katsonut sisään ikkunasta
mutta pöydän ääressä oli tyhjää
enkä tiedä, miksi mietin sitä nytkään

kai se pohdituttaa
että olen vieläkin täällä
vaikka pala minusta lepää
patologian laitoksella

ehkä se on ihmisen osa
jossain kohti nöyrtyä


sukupolvien ketju

läpi kudosnesteiden
sinun jälkesi minussa pauhaa
vuosienkaan takaa en
saa sulta rauhaa

olet se velho joka siirsi tän muhun
et taida edes tietää, mistä mä puhun

kasvatit viisi puutarhaa
vaikket koskaan nähnyt tarkoitusta
sulle ne oli kaikki osa menetystä
nyt lepäät siellä, missä ei oo pettymystä

mut sun kaiku elää mussa
näissä sormissa, jalkapohjissa
sä annoit elämän sille joka antoi sen mulle

ja mahdollisesti kaikki joskus päättyy
silloin kun tukehdun nauruun
lupaan sulle, etten enää herää siihen kauhuun
vaan ikuisesti sun kauneimpaan lauluun
sä annoit mulle syyn unelmoida
ja taatusti elää


kuka tekee itsemurhan buranalla

en ehkä osannut ilmaista itseäni selvästi
kun harmaalle paperille kaiken tiivistin
sanoin olevani väsynyt luopumaan
yksi kerrallaan kaikesta, mitä rakastan

ja he nyökyttelivät päätään
katsoivat tyhjänä ja huokaisivat syvään
näin eräänkin silmissä kauppalistan
ja toinen käteen lykkäsi reseptilistan
kaikki tyhjänpäiväistä kohinaa

en tahtonut kuolla
en vain jaksanut elää
se ei oo uusi ajatus
mut siinä on perää

mä toivon että jonain päivänä
ne kaikki olisivat kerrankin muuta kuin hiljaa
sanoisivat rehellisesti: ”ämmä, sus on vikaa”
eivätkä kysyisi vain miltä se tuntuu
miltä se nyt saatana sitten tuntuu

olisivat kerrankin muuta kuin hiljaa
nauraisivat edes ja sanoisivat, että
elämästä ei selviä hengissä
edes alkeellisimpia kliseitä

mutta ei
kuka tekee itsemurhan buranalla


näin unta elämästä joka ei ollut omani

näin unta päivisin
näin unta iltaisin
en halunnut olla läsnä
pelkäsin elämää

olin vain ajatusteni kanssa
kuljin kauhistuneena pitkin seiniä
vilkuilin olkani yli ja olin varma
että jossain oli mikrofoni
ja että minä olin varmaan
jollain listalla, sellaisella
johon merkataan hallituksen viholliset

lääkkeet huuhdoin viemäriin
tai purkillisen heitin huiviin
itkin ikkunalaudalla istuen
annoin vaatteideni kastua
voimasta surujen

näin unta elämästä joka ei ollut omani
siinä hymyilin ja oli olo kotoisin
ja kun käyskentelin mieleni teitä
onnellisena katsoin itseäni enkelinä

lepositeissä
vihdoin palasin
maailmaan, joka kerran oli auki
tänne jäin
vaikka vaikeaa riitti
mun oli pakko katsoa läpi se kortti
mahdollisuus sittenkin olla tässä nyt

ja mä onnistuin


tunnen

tunnen tuhansien tulipallojen
tuhkaksi tukahtuneen
tulehtuneet tukahdetut
tuskiansa tuhisevat
tulee tuulisilta tuntureita
tulen tunteita tukkeeksi
tuskien tuhansien

tuoko tuolta tulevainen
tuulen tuoksussaan turvan
tulisieluisille tulvien
turruttamille
tuoko tuolien tuoja tukassaan
tuonelan tuohtuneeseen tupaan

tuleeko tulisijasta
tummunut tunkio
tuskistaan tukalat tuokiossa
tulevaksi tuonelaan tuota


hämärästä kirkkauteen

siinä hämärty se omaki oleminen kun sitä oppi aina
pelkäämään, epäilemään, myrkyttymään ja myrkyttämään
oppi aina järkyttymään, uupumaan, suremaan ja itkemään
ja pelkäsi lisää silloin kun syytä ei enää ollutkaan
ja liian usein sitä vaan oli

siinä hämärty kaikki se mille itsensä pohjan oli luonut
rupesi juomaan lähteestä joka lohtua ei suonut
ja riisti itseään, uhrautui ei-minkään vuoksi
ja kaikkea jollain sairaalla tavalla rakkaudeksi luuli

siinä hämärty myöhemmin sekin miten vastaanottaa
aitoa välittämistä ja lämpöä
ja sitä epäili kaiken muun lisäksi jälleen itseään
mutta tällä kertaa epäilys ei tehnyt olosta surkeaa
vaan omat huonot ajatusmallit alkoivat vain itseäkin vituttaa

niistä peloista päästyäni kaikki kävi selkeämmäksi
ja pystyin kirkkaasti ja selkeästi näkemään
mitä kaikkea olin aiemmin joutunut kokemaan
ja pystyin vihdoin lähelleni päästämään sen
joka oli jo pelkällä olemisellaan turvaksi
eikä tehnyt olosta katalaa eikä hankalaa
ainoastaan hyvän ja onnellisen

häntä saatoin loppuelämäni rakastaa
ja tällä kertaa tiesin
mitä todellinen rakkaus tarkoittaa


mut mun voimat käyvät vähiin

mä tahdon virtaa, virtaa
voimaa, voimaa
energiaa
mä tahdon jaksaa, jaksaa, jaksaa
tätä elämää

mut mun voimat käyvät vähiin
en ehkä kestä enempää
jännitteet paukkuvat yli
ja tekee kipeää

mä tahtoisin olla astronautti
valita kartalta maan
kipristellä kuulaina aamuina
säröille iskeä vain savea pajalla

mut mä en tiedä enää mitään
tulevaisuus näyttää hauraalta
odottaa mua jossain kaukaisuudessa
entä jos en jaksa enää kerätä voimia?