kun puhut rakkaudesta

kun puhut rakkaudesta
sanasi ovat täynnä väkivaltaa
mun täytyy lähteä
kun en voi paetakaan

kaikki puhuvat sellaisella kielellä
jota ei ole olemassakaan

sä kysyt miksi olen niin huono
ja tottahan se on, multa puuttuu itsetunto
tuijotan kattoon, se tuijottaa takaisin
syyttävästi, tutkivasti
miksi itkisin

kaikki puhuvat sellaisella kielellä
jota ei ole olemassa mulle

kukaan ei pysty näkemään ennalta
missä kohti täytyy väistää luoti
miksi ikinä edes suhun luotin

nyt oon lähtenyt pois
ja ääneni löytänyt


sinulle, vahva nainen

jokainen valitsee polkunsa
voit lähteä tänään tai huomenna
mutta varo, ettei niitä huomisia kerry tuhansia
ja ettet sitten huomaa, että olet yhä laittamassa housuja jalkaan
kasvoillasi nyt lisäksi katkeruus

voit olla nuori ja kaunis
mutta vain yhden kerran
kun jäät, jämähdät
annat jonkun muun sanella sun elämän
rikot säästöpossun ennen kuin täytät sitä

huominen on jo täällä
nainen, herää elämään
olet tässä vain kerran
mutta myöhemmin kiität
kun sulle ei riittänytkään ihan vähän

pidä aina ja ikuisesti huoli
että kun jokin kuoli
se oli sun sisälläsi viha
ei halu elää

ja silloin ei haittaa
vaikka joku itkisi perään


en tarvii tätä nykyä ku itteni

mul on takana niin monii unohtumattomii iltoi
etten ees muista niit kaikkii

kulutin kuoseja
mul oli paljon huolia
nyt oon tässä ilman vetoapua

en tarvii niitä pelkotiloja
joiden aikana ei apua saanu jumalasta eikä uudesta noususta
tartti kattoo itteään peilistä
ja rikkoo se peili
ajaa ittensä seiliin
käydä läpi rajat
joissa oma napa pyörii
nyt oon onnellinen

ei tarvii enää hyörii
ja mun muistot on aidompii ku aiemmin
ne kasvaa mun sisällä uusiin sfääreihin
ja voima löytyy sieltä missä aiemmin olin rikki

en tarvii tätä nykyä ku itteni


saanko minä olla tänään heikko?

saanko minä olla tänään heikko
saanko olla olematta kerrankin
se joka aina pärjää
en jaksa olla tänään vahva

minun vereni on seisahtunut
ja minun ytimeni väljähtänyt
olen nuutunut ja uupunut
alla kaikkien paineiden
miksen minä saa olla viallinen

saanko vain hetken aika olla
aivan pieni ja käpertyä siihen
pienuuteeni ja
totta hemmetissä olen sokerista tehty
suolapatsas sulikin pois

voisitko sanoa minulle:
”minä teen tänään kaiken”
niin ettet vaatisi minulta mitään
vaan antaisit minun kerrankin
olla se jolta ei odoteta mitään
antaisit minun olla hetken aikaa
liikkumatta ja keskeneräinen


katsonkin pois

älä uuvu ennen aavaa
älä riudu nyt
on onni kun saa
kulkea näissä kengissä
joihin ainakin 26 muuta haluaisi
on onni, on

älä pelkää
älä unohda elää
mutta miten voi elää kun katse on valju
olemus vaiti räävitty
kuinka voi hymyillä kun hymyn takana
asuu kokemus väkivallasta

älä älä koskaan kuule
tee näin tee näin tee noin
ole nyt onnellinen
mikset olisi onnellinen
on sata syytä olla onnellinen

laitan huulipunaa ja yritän kääntää ilmeen
mutten tunnista itseäni takaa kuvien
olen yhtäkkiä niin hauras
niin ohut ja viallinen

ja kun mun pitäisi katsoa suoraan
katsonkin pois
lailla niiden toistenkin
jotka katsovat pois


mä vihaan olla itseni pahin vihollinen

hukun näihin odotuksiin
itseni ruoskimiseen
siihen kun en saa mitään aikaan
koska vaadin ja painostan liikaa
miksi en vain alottaisi
tekisi helpoksi itselleni kaiken

ei, minä makaan hiljaa lattialla
ja tuijotan kattoa piikkien päällä
meditointi varmaan auttaisi
jos osaisi pysähtyä
mutta ajatukseni lentävät täysillä
päin seinää

oven takana joku kolkuttaa
sanoo: ”sun täytyy vaan uskaltaa”
mutta mitä se on se uskallus
kun jotain aina saa muutenkin aikaan
sen jälkeen kun on hajoillut aikaan

mä vihaan olla itseni pahin vihollinen


raakile

mä oon vielä täysi raakile
koostun palasista
jotka hajoilee

mut se on kaikki osa suunnitelmaa
mä kehityn koko ajan oikeaan suuntaan
mun sisälläni palaa voimakas liekki
se on väriltään kai violetti
kuvastaa voimaa, vahvuutta
ehkä myös vihaa
vihaa keskinkertaisuutta
ja tyhmyyttä kohtaan
eikä anna armoa itselleen
koska tärkeintä on tuhoutua
noustakseen uudelleen

mä oon vielä siinä vaiheessa
että hioudun koko ajan
ylilyöntien kautta opin tasapainoon
ja aavistus vainoharhaa vaihtuu onnellisemmaksi olotilaksi
kunhan ensin taistelen tarinani

mä en oo enää kauaa raakile
mutta valmistusvikainen vielä hetken