hän on mennyt pois

sä makaat siinä
missä hänen paikkansa on
sä olet siinä
etkö ole yhtään onneton

olen tuntenut kaiken
nähnyt ja pelännyt
ja nyt hän on mennyt
hän on mennyt pois

sä pidät musta kii
mutta mun sydämeni
on jo jäätynyt
palasiksi hajonnut
se on mennyt sirpaleiksi
sirpaleiksi hajonnut

kyllä kaikki joskus kai asettuu
ehkä sä jaksat odottaa
jos sun on helpompi niin

mutta hän on mennyt pois
ja kaikkeus hänen jäljiltään
tyhjyyttä soi
anteeksi ettei
minusta
ollut
enempään

anna anteeksi


elämäsi rakkaus

sanot, että olen elämäsi rakkaus
mutta ei, en minä ole
vaan

päihteet

ja se saa minut surulliseksi niin
että sydämeni särkyy


sinä vihdoin tajuat lähteä pois

minä olen todella
todella
todella
todella

väsynyt

on minun kasvoihini
syöpynyt uomia nyt

en jaksa nousta
onko minun pakko nousta
etkö sinä voisi pudota
tähän samaan kuoppaan
ja sitten minut kiskoa ylös
niin kuin kiskoo pintaan
hukkuvaa se jonka voimat
myös estyy

ja kun aamu koittaa
on venekin kaatunut

etkö sinä voisi raivata minusta rikkaruohot
ottaa irti kaiken mikä on huonoo
miksi sä enää mua katsot
jos katseesi viettää samalla sinne
missä huomaan että se on täynnä
pettymystä ja surua
kaikkea kauheaa ja
murtunutta

sillä lupaukset on annettu
ja särjetty jo, on
ei ole jäljellä kuin
sydän levoton

häikäisevänä huomenena
sinä vihdoin tajuat lähteä pois


hidastuksia

mulla on rumat kädet
sinuun kajonneet
ovat toiveeni ja kaikki
jo ajat sitten vajonneet

olen kunnioittanut itseäni enemmän
mutten oikeastaan koskaan vähemmän
odotan että joku vastaa kun pää tyynyyn huutaa
mutta hiljaista on
vaan mun mielessä ei oo tyyntä

mä astelen sellaisella vauhdilla alakuloon
että pudotan matkalla tavarani
jos sellaisia edes on

olen antanut kaikkeni
ja nyt jo turtunut
en tiedä miksi
on elo tällaiseksi muuttunut

kristallinkirkkaat vedet odottavat kaukana jossain
kaunaa en kanna sillä enhän muutakaan voi
olen amputoitu, kerällä
kohtaloni sinetöity murheen terällä
pistimellä laitettu minuun kaikki nämä aivoitukset
joiden marionetti oon samalla kun sä mua ohjailet
ei elämä selviä sillä särkymisen määrällä

mutta kun ei osaa hidastaa
ei voi pysähtyä


puutteessa

ei se ole rakkautta
että vaatii
käskee, rajoittaa
hallitsee, tahtoo hajottaa

ei se ole kiintymystä
että ripustautuu
että roikkuu ja
marttyyriksi muuttuu

se on ennen kaikkea
rakkauden puutetta

itseään kohtaan


sulla on ongelma ja mä olen väsynyt olemaan hiljaa

ulvo kuuta ja usko
maailman muuttuvan kun
toivot niin
mieti aavistuksen verran
että se ei ehkä muutukaan
ehkä sut on tuomittu kärsimään

buahahaa

kärsi kärsi kärsi

vai olisiko ratkaisuja ehkä vielä
jossain sun mielessä
ehkä kaukana sieltä
pitäisiköhän meidän kaikkien nyt vain
lakata silittämästä sun päätä
ja myöntää, ettei tämä enablointikaan
yhtikäs mitään auta

sulla on ongelma
ja mä oon väsynyt olemaan hiljaa


kudon itselleni seppeleen

sinä ryöppyät ylleni sykähdyksittäin
sinä kirjoitat kynsieni alle sun koodiasi
saat käsivarteni kuplimaan
ja mua kirvelee kun sä ravistat mua

olet siinä ja sun hönkäystesi
humalluttava vaikutus yhä pitää
olet läsnä vain vaivoin mutta mielessäsi itää
yhä uusia keinoja arvuutella sitä
mitä kukakin on tehnyt sinua kohtaan väärin
yhä maailmanvalloittajana omasta oikeutuksestasi häärit

minä kerään häviöt ja kudon niistä
itselleni kauniin seppeleen
missä on tasavertaisuus kun sitä joskus tarvis
en tiedä, mutta pyykit vielä huuhtelen