älkää viitsikö

holhous
määräys
tämä on käsky

sääntö
asetus
lopussa nouseva ääni

ei ole syytä poukkoilla
on kaikkeen syynsä
joku toinen sanonut
älä turhaan mua syytä

viinaa aa-kerhossa
lapsipornoa päiväkodissa
ihan sama
ei ketään kiinnosta

minun ääneni siellä välissä
on yhtäkkiä niin kovin pientä
mutta jonkun osa aina on epäkiitollinen
se joku olkoon nyt minä

tapellaan syöteistä
samalla saalis pakenee vallasta


aivot käytössä

ei tästä kyllä tule yhtään mitään
kansankynttiläksikö mun pitää
vai tuleeko mun kirjoittaa niin paljon asiaa
jostain paikallisesta politiikasta
että vapaa-ajalla
heitän kaikki aparaatit jorpakkoon

yritän saada infotulvasta kiinni
surffailen kuitenkin eniten
omiin ajatuksiini
joissa uppoan asioihin joita ei löydy kirjoista
eikä mistään vitun sosiaalisesta mediasta

yritän käyttää mun aivoja
mutta saan siitä kaikenlaisia vaivoja
tuntuu että jokin alkaa heti vainota
kun uskaltaudun hetkeksi irti kaiken painosta

vauhti on mun pelastus
miksi se on niin nopea nyt?


mites tää viihteen kuluttaminen

sitä sanotaan
ei oo viihteel sijaa
mut mä sitä puolustan
en muusta piittaa
oon kiinnostuneempi nykyajasta
se inspiroi mua
oon kiinni täs todellisuudessa
tiedän kyllä historian
mut en anna sen rajoittaa mua

mua ei haittaa
vaikka olisin palikka
nautin jokaisesta hetkestä
oon mielihyvän perässä
todempi on todellisuus
kun ymmärtää mitä
kaikkea siinä on

kyllä ne järjen äänet
aina jostain nousevat
miksi tuhlata aikaa
vuosisatojen jatkumoon
kun voi elää tässä hetkessä
kuplivissa tunteissa
aistia kaiken voimalla
ja olla kiinni maailmassa


populaarikulttuuri on mun uskonto

populaarikulttuuri on mun uskonto
kaikki kelpaa
ja hbo on mun h2o
tony soprano keittää dexterin kaa mulle soppaa
don draper kirjoittaa kuitin
hank moody näyttää pari juttuu
ja sons of anarchy pörisee koko voimallaan

l-koodin eukot luulee, et oon lesbo
kylmä rinki hiostaa
ja kohta tää on csi lahti
sitten vähän mullan alla
sinkkuelämää
kunnes ihmebantu mut kuolleista herättää
ja ketonen ja myllyrinne, ne vaan itkettää
mut ne on onnen kyyneleitä
vai mitä sanot, dr. house?

aina silloin kun en kato teho-osastoo
niin helikopteri putoaa mun päälle
oon samalla muodollisesti pätevä
ja puhtaat valkeat lakanat
roikkuvat kuivumassa tuolla langalla


irralliset lauseet

jos olisin menaisten kannessa
sitaattina olis varmaan
”olen löytänyt sisäisen rauhan”
hah!

sinä päivänä kun sen löydän
teen varmaan itsemurhan

sillä rauhaa on kun pääsee perille
eikä silloin ole enää mitään muuta
kuin aivan ihana ja täydellinen
loputon valkeus
tyhjyys, kaiken haikeus
muistot, menneisyys
tulevaisuus houretta vain
tarpeetonta ain

on paljon helpompaa
olla koko ajan vähän
vereslihalla
oman elämänsä jippuna
sillä myrskyä enteilee
aina hiljaisuus

kun lapset lakkaavat kiljumasta leikeissään
on jo kiire tai ei tuu itkusta loppua milloinkaan

vanhainkodissa keinutuoli
tyhjänä narisee
hautalehdon puista
lehdet varisee

vaan eipä ole turhaa
onni eikä autuus
jostain löytyi tähänkin syy
syy ja seuraus