älkää viitsikö

holhous
määräys
tämä on käsky

sääntö
asetus
lopussa nouseva ääni

ei ole syytä poukkoilla
on kaikkeen syynsä
joku toinen sanonut
älä turhaan mua syytä

viinaa aa-kerhossa
lapsipornoa päiväkodissa
ihan sama
ei ketään kiinnosta

minun ääneni siellä välissä
on yhtäkkiä niin kovin pientä
mutta jonkun osa aina on epäkiitollinen
se joku olkoon nyt minä

tapellaan syöteistä
samalla saalis pakenee vallasta

Mainokset

aivot käytössä

ei tästä kyllä tule yhtään mitään
kansankynttiläksikö mun pitää
vai tuleeko mun kirjoittaa niin paljon asiaa
jostain paikallisesta politiikasta
että vapaa-ajalla
heitän kaikki aparaatit jorpakkoon

yritän saada infotulvasta kiinni
surffailen kuitenkin eniten
omiin ajatuksiini
joissa uppoan asioihin joita ei löydy kirjoista
eikä mistään vitun sosiaalisesta mediasta

yritän käyttää mun aivoja
mutta saan siitä kaikenlaisia vaivoja
tuntuu että jokin alkaa heti vainota
kun uskaltaudun hetkeksi irti kaiken painosta

vauhti on mun pelastus
miksi se on niin nopea nyt?


mites tää viihteen kuluttaminen

sitä sanotaan
ei oo viihteel sijaa
mut mä sitä puolustan
en muusta piittaa
oon kiinnostuneempi nykyajasta
se inspiroi mua
oon kiinni täs todellisuudessa
tiedän kyllä historian
mut en anna sen rajoittaa mua

mua ei haittaa
vaikka olisin palikka
nautin jokaisesta hetkestä
oon mielihyvän perässä
todempi on todellisuus
kun ymmärtää mitä
kaikkea siinä on

kyllä ne järjen äänet
aina jostain nousevat
miksi tuhlata aikaa
vuosisatojen jatkumoon
kun voi elää tässä hetkessä
kuplivissa tunteissa
aistia kaiken voimalla
ja olla kiinni maailmassa


populaarikulttuuri on mun uskonto

populaarikulttuuri on mun uskonto
kaikki kelpaa
ja hbo on mun h2o
tony soprano keittää dexterin kaa mulle soppaa
don draper kirjoittaa kuitin
hank moody näyttää pari juttuu
ja sons of anarchy pörisee koko voimallaan

l-koodin eukot luulee, et oon lesbo
kylmä rinki hiostaa
ja kohta tää on csi lahti
sitten vähän mullan alla
sinkkuelämää
kunnes ihmebantu mut kuolleista herättää
ja ketonen ja myllyrinne, ne vaan itkettää
mut ne on onnen kyyneleitä
vai mitä sanot, dr. house?

aina silloin kun en kato teho-osastoo
niin helikopteri putoaa mun päälle
oon samalla muodollisesti pätevä
ja puhtaat valkeat lakanat
roikkuvat kuivumassa tuolla langalla


irralliset lauseet

jos olisin menaisten kannessa
sitaattina olis varmaan
”olen löytänyt sisäisen rauhan”
hah!

sinä päivänä kun sen löydän
teen varmaan itsemurhan

sillä rauhaa on kun pääsee perille
eikä silloin ole enää mitään muuta
kuin aivan ihana ja täydellinen
loputon valkeus
tyhjyys, kaiken haikeus
muistot, menneisyys
tulevaisuus houretta vain
tarpeetonta ain

on paljon helpompaa
olla koko ajan vähän
vereslihalla
oman elämänsä jippuna
sillä myrskyä enteilee
aina hiljaisuus

kun lapset lakkaavat kiljumasta leikeissään
on jo kiire tai ei tuu itkusta loppua milloinkaan

vanhainkodissa keinutuoli
tyhjänä narisee
hautalehdon puista
lehdet varisee

vaan eipä ole turhaa
onni eikä autuus
jostain löytyi tähänkin syy
syy ja seuraus


katseidenkin alla

kaikuluotaimia sydämessä
kuistilla, rappusissa
kaikki tuijottavat
se on piinaa
valokiilassa jotain minusta haihtuu
ihmiset, miljööt, kaikki vaihtuu
meikkitaiteilijan sudissa yhdenlainen totuus

ja omien marmoripintojen suojassa
aivan toinen todellisuus
minä varjelen kaikkea sitä
mikä on tärkeää
kaulassa kirjaimia viis
niissä lukee hänen nimensä siis
joka jonain päivänä varmasti vielä
mielensä muuttaa
ei pelkää enää vaan vain rakastaa
kaikkien katseidenkin alla

eikä unohda siinä rytäkässä itseään
niin kuin minunkin silmistäni vielä
ripsipidennysten alta välistä pilkottaa
elämänhalu, ei tämä suunnaton ikävä
menetetty oma planeetta
jonka tähdistössä kiiluu ahneiden odotus
haaskalintujen vartoma ulosajo

pienennän itseni siksi aikaa
sallikaa minun hetken verran
unohtaa


uniikit lumihiutaleet

mun pitäis kai olla solidaarinen
mut se on tosi vaikeeta
ku oon lähinnä pettyny ja vihainen
en oikein tiedä, miksi
mutta mua vituttaa kun ihmiset
eivät löydä itselleen paikkaa
eivätkä itseään suostu kohtaamaan
oon hirveen ikävystynyt
kun kaikki juoksevat
samaan väärään suuntaan
toistelevat sanoja
jotka merkitse eivät yhtään

mitään ei oikein
kukaan saa aikaan
kaikilla kiire
huutaa ja jauhaa
saavutuksista
jotka tapahtuvat
joskus tulevaisuudessa
tai ehkä niiden päässä

miksi mua ärsyttää
olenhan samanlainen
miksi ketään syyttää
lampaita lienemme kaikki
liemessä jossa jo
osa meistä kelluu
mutta mua hirvittää
miksi muut ei näe tätä
osoitan keisaria
muttei kukaan huomaa
eikä kuule mun raivoa

enkä mä olekaan samanlainen
olen tarkkaillut liian kauan
nähnyt, mistä kaikki tää siintää
mutta ennen kuin saan sen puettua sanoiksi
kaikki ehtii muuttua
ja sekin hirvittää

elämä on valtavan ihanaa