samuli putro

mitäpä jos samuli putro
onkin aikamme suurin filosofi
ja elämä jota kukin kahlaamme läpi
vain jokin videopeli

entä jos todellisuutemme
onkin vain pikselimosaiikki
ja jokainen rakkautemme kohde
vain yksittäinen hologrammi

jos mä alan nyt katsoa
kauniita ja rohkeita
niin unohtuuko multa mun oma elämä
olenko mä todella niin yksin täällä
että kaikki kommunikaatio on pelkkää väreilyä
oletko sä täällä
onko kukaan täällä

samuli putro on täällä!
ehkä

jos aloitan sitten uudestaan ne kauniit ja rohkeat
niin ehdin kai samalla ymmärtää jotain maailmasta
saada planeetat kohdalleen ja sitä rataa

ymmärränkö mä mistään mitään
tajuaako kukaan mistään mitään

samuli putro tajuaa!


kelaa hei oikeesti

mieti jos nää kaikki filosofit
tulis bailaan aivan kreiseinä nykyaikaan
nietzschelle tarjoaisin paljon sahtia
kant voisi lyödä tahtia
schopenhauer katsoisi vieressä
ja puhdas järki olisi pelkkää kritiikkiä

jos jokainen meistä olisi tähti kuin he oman aikansa
emme sammuisi lainkaan koko yönä
leijuisimme utuisina olemisen kepeässä virrassa
eikä olisi nälkäisenä odottavaa
raadollista huomista

mieti jos nää kaikki jumalat
tulis lukeen sulle fokitteja päin naamaa
aina puhuisivat kolmannessa persoonassa
sanoisivat vain sellaista
mitä haluat kuulla

mieti jos mielisairaaloissa
onkin ne terveet
ja me muut ollaan
jokainen sekaisin tavalla
josta kaikki muut vaikenee
koska jos ne avais suunsa
kaikkien muidenkin valhe kävis ilmi

kelaa hei oikeesti


sillä välin kun maailma nukkui

sillä välin kun maailma nukkui
minä huurteisilla hartioillani
houreillen kannattelin sinua

sillä välin kun maailma nukkui
minä hiljaisuudesta haaveeni kokosin
kunnioittaen kannattelin sinua

sillä välin kun maailma nukkui
minä kaiversin sun nimesi kaarnaan
kiihkon varassa kannattelin sinua

sillä välin kun maailma nukkui
minun todellisuuteni todemmaksi muuttui
lakkasin kannattelemasta sinua

sillä välin kun maailma nukkui
palanen meistä molemmista hukkui
takaisin se tuli vienosti kerran
tarttui käteen ja tiesin hetkessä herran
että iäksi sinä jäisit siihen
vaikka maailma jatkaisi ikiuntaan

sillä välin kun maailma nukkui
me kuljimme oikeaan suuntaan


asettujat

sitten kun sielusi asettuu paikalleen
kursii itsensä varmasti kiinni
ja kun olet jo nähnyt kaiken

mietitkö koskaan silloin
mitä olet menettänyt
kun olet kaikki ne vuodet
pelossa elänyt

nyt olet vapaa ja huolia vailla
katso kuinka kaikki tähdet
loistavat kirkkaina taivaalla
ja tunne hetkessä leijuva
kokemuksen ylittävä toiseus
todellisuuden likistyminen
ja olojesi outous

ja nauti siitä niin kauan kuin
olet koskaan missään halunnut


ironian paradoksi

jos kaikki tarkoittaa kaikille kaikkea
eikä mikään kenellekään mitään
niin mistä kohti ironiaa pitäisi
kaivaa se kaikkeuden totuus
ja kun totuuttakaan ei ole olemassa
ainakaan jos kuuntelee humanisteja
niin miten tästä kaikesta
oikein pitäisi selvitä järjissään

onnellisia lienevätkin ne
jotka epävarmuuteen tottuvat
jotka kestävät sen että
pysyvää on vain muutos
ja ne jotka sopeutuvat
vaikka olisi jostain puutos

lukeudunko minä kenties heihin
sen kai vain aika näyttää


vapaata kasvatusta

äiti sanoi että musta voi tulla mitä vaan

niinpä musta tuli työtön, köyhä ja sairas


miksi sitten lähdit

ihmisillä on liian kiire
päästä rakentamaan
kosteusvaurioisille perustuksille
huterina kohoavia torneja
jotka pikkupuhurin voimasta
kaatuvat ja lakkaavat loistamasta
sortuvat ja romahtavat ja jopa
korttitalo niitä vahvempi on

sellaisina ihmiset kulkevat
sitä on perin kummallista katsella
eikä auta silloin sana, ei kai toinenkaan
silloin pitää ottaa esiin popkornit
vaikkei lopputulos olekaan viihdettä
vaan säälittävää, surullista
sosiaalipornoa

ja räkä suusta valuen
itkua puhelimessa
aamuneljältä pitkin putkia
ja pattereihin piirrän tussilla
laskuhumalaisen naisen mietteet:
”miksi sitten lähdit
kun tiesit ettet kestäisi päivääkään”
ja se toinen on melkein linjoja pitkin
mun päällä ja huutaa: ”vitun huora”
vaikka mun sanoissani kaikin puolin
vain raadollinen totuus on