miksi sinäkin olet yhä siinä

ole hiljaa
räpsäytä valot pois
tässä on joku muu
mene nyt pois
kaunista ei ollut edes alussa
miksi sä olet yhä siinä
enkö mä nyt saa sua hätistettyä pois millään
kai sä sitten kuulut siihen

minun konstikas sieluni
tässä haeskelee kulmaa
johon kolauttaa reunansa
ja sitten siihen jäädä

on elettynä koko elämä
ja vielä siinä missä loppuu routa
joku huutaa mun nimeä

rummutuksena kauheaa valssia
ja mun osana on kai vaan tanssia
letitän tietysti hiukseni
niin että sinäkin huomaat
ettei yksin saa riitaa aikaan

katsokaa, tässä minäkin huudan
siluettini vapisee vihasta
oikein värisee
miksi sinäkin olet yhä siinä


kilpasiskot

vittu anteeksi
etten oo niin tyylikäs
etten oo niin elämässä kii

anteeksi kauheasti
että näytän niin vitun heikolta
että tarvitsisin neuvoja
sulta yhtään mihinkään

en oo sillä tavalla ihmisenä siisti
sarkastisesti itsessäni kiinni
oon liian herkkä kilpailemaan
parrasvaloista sun kanssa aina vaan

oon vitusti liian pieni
uskomaan sun puheisiisi

en tajua miksi mua loukkaa
mut toivon etten enää sua kohtaa

sä osut mun kipupisteisiini
oot ehkä jonkun muun heroiini
mulle oot lapamato josta mun tarvii päästä irti


spontaani ihmisyysviha

ei kai tiedetä miksi ihminen nukkuu
tai kissa kehrää
ei ole löydetty sellaisia sanoja
joilla epätietoisuuden verho murtuu

on vain spekulaatiota
tutkimusta tutkimuksen perään
sellaisia sanoja joita kukaan
toistan: ei vittu kukaan
tarvitse arjessa sekuntiakaan

mutta sitä se on
ei kaikkien tarvitse
missään pellollakaan
enää kynnet revenneinä
kyntää menemään niin kuin
olisi elämä siitä juuri kii
kun ei se vain mene enää niin

mitä me oikeastaan edes tehdään täällä
käännytään toisiamme vastaan
ja penätään jonkinlaista oikeutta
vaikka kaikki tavoittelevat kuitenkin
vain omaa etuaan
tuli se etu sitten
metsään tai sveitsiin kätketystä rahasta
tai hyvästä mielestä
korjaan: niin tosi kivasti hyvästä mielestä
kun näkee että on saanut jotakuta autettua
vaikka lopulta tajuaa että apu olikin vain
omaa onnetonta räpellystä ostaa itselleen oikeutta
ja samalla on niin ihanan lohdutonta
ettei silläkään ole mitään väliä
mikä siihen auttamiseenkaan johtaa
kunhan raha jossain jonkun jollain tavalla kohtaa

miten sitä jaksaakaan enää edes hengittää
kohtahan sekin kai maksaa


omantunnon vajoaminen

sinä et ole kenenkään ilona
vajoa vähentyneisiin vuosiisi
ja katoa

kukaan ei kaipaa sun apua
seurasi lämmittää vain kuolleita
levottomuus paukkaa mun suonissa
niin kuin sinun silmissäsi avaruus
ja ajelehtimisen tuska
kun edes ajattelenkaan sua

se olet kaikkinensa juuri sinä
joka aikaansaa kaiken inhon minussa
joka syövyttää hyväntahtoisuuteni
ja myrkyttää omantuntoni

sinä olet torakka mun stilettikorkojeni alla
ja jos tahtoisin, sinusta pääsisin sormiani napsauttamalla

mutta itsetuho on kaunein vierestä katsoa
ei ehkä mene aikaakaan
kun jo luonnollista polkuasi pitkin sinäkin hajoat
ja kappaleiksi kaiverrut universumin tuhkaan
vaikkei sun muistosikaan mun mieltäni jää kaihertamaan

vajoa


idiootti ämmä

kuinka vitun idiootti voi ämmä olla
saatana että sylettää taas ihan sata-nolla
en tajua kuka siitä hyötyy
että itsensä ongelmilla käärii ja kapaloi
oot se joka ei saa mitään aikaan

mä en ymmärrä kohta enää mitään
maailma pitää sisällään niin paljon
kummallista venkoilua ja ihmeellisiä pelejä
ei tarvii kattoo salkkareita ku elää omaa elämää

mä joskus totisesti vihaan olla minä