häilyvä tasapaino

ehkä ongelman ydin on siinä
että sinä ajattelet liikaa itseäsi
ja minä liikaa meitä


devotion

sinun huulesi maistuvat formaldehydiltä
sinun ajatuksesi arkoja aihioita
sinun kätesi kosketus jossakin muualla

kuinka osaisit sanoa ääneen
sanat jotka mielessäsikin hakevat paikkaa?
kuinka uskaltaisit puhua tuuleen
kun tiedät se vastaavan?
kuinka hauraaksi ihminen laantuu
kun yksinäisyys korventaa
ja kuinka pieneksi muuttuu minuus
kun toista pelätä saa

minä olen täällä yhä
en ole menossa minnekään
kerro minulle omin sanoin
mitä ikinä tarvitsetkaan
ja minä annan sen sinulle
niin kuin itsenikin antanut oon
sille on englanniksi kaunis sana
se sana on devotion


kaikki on hyvin kun saa rakastaa

pysähdytään tähän hetkeksi
minä levähdän sekunnin
jotta matka jatkuisi
täytyy minun täyttyvi
hetkeksi kaikesta tästä
nauttia sekunnissa
ohikiitävästä elämästä

sillä miksi me kiirehtisimme
juoksisimme aikaa vastaan
tulevat tilanteet yksitellen vastaan
miksi siis pelkäisimme tulevaa
kun emme kaipaa menneenkään perään

ollaan tässä ja ollaan hiljaa
silloin tunnen sun läheisyytes
paremmin kuin koskaan
yhdelläkään sanalla voisi sitä kuvastaa

kaikki on hyvin kun saa rakastaa


paras tunne koko maailmassa

ei sellainen satuta
josta voi puhua ääneen
ei sellainen loukkaa
josta saa tietää ajoissa

ellei kaikki ole pirstaleina jo
tärkeintä on luottamus
ihmisen täytyy ymmärtää
monenlaisia puolia maailmasta
olla armollinen toiselle jos
asettaa samalla itsensä alttiiksi kaikelle

eikä sellaisiin juttuihin kai opi kuin käytännön kautta
elämällä läpi kaikki virheet ja kantapäitä kun pakottaa
akilleenjänteenäni sinä oot kun pelkään kaikkea iltana
jolloin pitää käydä läpi kaikki traumat ja möröt ja kummitukset
ja sen jälkeen kun uskallan kyyneleisen katseeni ylös kohottaa
oot yhä siinä ja sanot, että rakastat

se tunne
se on parasta
koko maailmassa


niin että kun

miten vitussa tätä kaikkea oppii kestämään
kun on niin paljon historiaa itse kullakin
pitäisi kai vain yrittää ymmärtää
ja jotenkin käsittää psykologiaa
ja ajatella että ihmisiä ohjaa
niiden historian lisäksi niiden menneisyys
mutta se on hirvittävän pelottavaa
kun ei koskaan voi olla varma, keneen voi luottaa
enkä tiedä vieläkään, mitä olen tehnyt väärin
mutta ehkä se vielä jonain päivänä selviää

saanko ottaa vähän ylimääräistä kassasta
jos merkkaan sen johonkin hyvin järkevästi
ja sitten kaikki on selkeää ja järkevää
ja sinä olet järkevä ja minä olen selkeä
eikä siltikään missään ole mitään järkeä

eikä tällaisia asioita kai koskaan saa puettua sanoiksi
järkevästi siten, että toinen jaksaisi olla vieressä hereillä
mä rakastan sua, mutta sä oot niin hiljaa