kudon itselleni seppeleen

sinä ryöppyät ylleni sykähdyksittäin
sinä kirjoitat kynsieni alle sun koodiasi
saat käsivarteni kuplimaan
ja mua kirvelee kun sä ravistat mua

olet siinä ja sun hönkäystesi
humalluttava vaikutus yhä pitää
olet läsnä vain vaivoin mutta mielessäsi itää
yhä uusia keinoja arvuutella sitä
mitä kukakin on tehnyt sinua kohtaan väärin
yhä maailmanvalloittajana omasta oikeutuksestasi häärit

minä kerään häviöt ja kudon niistä
itselleni kauniin seppeleen
missä on tasavertaisuus kun sitä joskus tarvis
en tiedä, mutta pyykit vielä huuhtelen


samuli putro

mitäpä jos samuli putro
onkin aikamme suurin filosofi
ja elämä jota kukin kahlaamme läpi
vain jokin videopeli

entä jos todellisuutemme
onkin vain pikselimosaiikki
ja jokainen rakkautemme kohde
vain yksittäinen hologrammi

jos mä alan nyt katsoa
kauniita ja rohkeita
niin unohtuuko multa mun oma elämä
olenko mä todella niin yksin täällä
että kaikki kommunikaatio on pelkkää väreilyä
oletko sä täällä
onko kukaan täällä

samuli putro on täällä!
ehkä

jos aloitan sitten uudestaan ne kauniit ja rohkeat
niin ehdin kai samalla ymmärtää jotain maailmasta
saada planeetat kohdalleen ja sitä rataa

ymmärränkö mä mistään mitään
tajuaako kukaan mistään mitään

samuli putro tajuaa!


meren takana

lähin meri tästä
viettää tuonne itään
se katsoo kai
sipulikirkkoja
ja ikonitauluja
kuiskailee kesän tullen
huokauksia

siellä sen meren takana
kukaan ei ole pelkuri, ei pakana
siellä kaikilla on kaunista
hyvä olla ja helppoa

ja minä katson samaan suuntaan
ilta laskee alleen minun taakseni
ja vavisuttava tuuli kylpee ihollani
säilöö haavoihini unelmia

vielä jonain päivänä minäkin olen siellä
siellä, missä voi olla ja olla ja olla
ja unohtaa


lähiomaiselle

en vihaa sinua
en vain osaa
sanoa mitään


haalenneet tapetit

pidä minut piilossa
vietän aikoja siilossa
kuka vartoo mua vielä
jos et sinäkään enää

säilytä minut
säilö railona
kivistyvään
sydämeesi

haalenneista tapeteista
vaalenevat hiljaa
jäljet minusta
meistä
kahdenlaisista
eri teistä

ja kuka saa muka syyn
seurauksen ja muun
jos et sinä tahdo minua enää

jos et sinä tahdo minua enää
jos et sinä tahdo

minä en elä


monta tarinaa

sen näkee katseesta
kuka elää aineissa
sen tyhjyyden ja
haikeuden
ei ole helppoa
olla onnellinen

sitä joskus mietin
miten siihen tilaan päätyy
henkiparka yhtäkkiäkö jäätyy
ja pää päihteisiin kääntyy

mikä siinä on
että paineen alle nääntyy

eikö elämä itsessään riitä
miettiikö ne koskaan
että ehkä se siitä
miettiikö ne mitään
laajeneeko niiden tajuntakaan
vai näkeekö ne vain ihan samaa pahaa unta
kaikki mysteerit selviävät ratkeamattomiksi
ja niiltä on turha ehkä edes kysyä, miksi

yhtä monta tarinaa
kuin on vieressä
näitä juttuja miettivääkin


tiedosta

tieto ei lisää tuskaa
vaan auttaa vain muodostamaan
kokonaiskuvan