maailman kantava voima

aloin kirjoittaa sinulle kirjettä
mutten löytänyt siitä itseäni
mihin minä olin mennyt?
mihin minä olin kadonnut?

olinko mennyt niihin kaikkiin odotuksiin
uponnut jonnekin pimeään
toivonut etten ehkä heräisikään
sillä herääminen tiesi kauheasti töitä
vaivaa työssä ja kotitöissä

enkä minä enää jaksanut aina töitä
unettomia öitä sun vierelläsi
hiljaisuutta joka täytesanoilla itsensä valeli
etkä ollut läsnä silloin kun sieluani paleli
olihan sinulla tuska aivan omasi

minä en jaksanutkaan enää olla koko maailman kantava voima

anteeksi

Mainokset

ilmestyskirja I

kadutko sä koskaan elämää
valintoja joita oot tehnyt
ja sitä ettet kestäkään enää
ootko joskus kuvitellut
että jossain on takaovi
joka vie sut sellaiseen käytävään
jossa kaikki vaihtoehdot vievät
yksinkertaisesti aina vain parempaan

vai tajuatko sulkeneesi takanasi portteja useita
sammuttaneesi valot ja kertonut itsellesi valheita
jättänyt jälkeesi kummallisia auroja ja ajatuksia sameita

oletko sä koskaan miettinyt sitä
ei ehkä olekaan niin helppoa olla onnellinen
kun ymmärtää valintojensa seuraukset


nimetty

pidä pääsi kylmänä
sillä huipulla tuulee
ei ole helppoa olla siellä
missä itsestäänkin liikoja luulee
missä kaikkea tulee epäillä
eikä ole säädyllistä säätä

anna minulle aikaa olla minä
anna minun käsitellä asiat
anna minun huutaa ja olla vaiti
anna minun tehdä niin kuin parhaiten taidan

pidä hehkusi liekissä
pidä valosi spoteissa
pidä itsestäsi kiinni maailman pyörteissä
ja rakasta koskaan mitään vaatimatta

äläkä koskaan nimeä minua viholliseksesi


tänään minä rikoin sen lupauksen

eilen annoin sinulle lupaukseni
tänään minä rikoin sen
en ollutkaan siinä kun pyysit mua
olin mennyt jo, jättänyt portinkin auki

minä pakenin
luodit väistääkseni
minä juoksin minkä kintuistani pääsin
jottet enää mua
sanoillasi raiskaisi

minä annoin kaiken mitä mulla oli
eikä sekään riittänyt sittemmin
siksi minä juoksin pois kun voin
en enää jäänyt allesi kitumaan

eikä mikään mitä yrität enää uikuttaa
saa mua vannoja uudestaan vannomaan


uhrit ja uhrautuneet

aamuisin juot kai unohtaaksesi
että heitit poikasi koiran ikkunasta
molempien naama meni murekkeeksi
kun koira kimposi kadusta pylvääseen
ja sä et voinut perustella sitä
et kenellekään mitenkään millään syyllä

sä juot kai myös siksi
että sulla oli paska lapsuus
niin hirveen vaikee olla
että pakko sun lastenkin on päätyä linnaan

syytät yhteiskuntaa ja eduskuntaa
toivotat auttaville käsillekin lunta tupaan
huudat ja raivoot niin kuin et olis koskaan
saanut osaksesi yhtäkään kaunista sanaa

sä juot kai siksi että juominen auttaa
saat unohtaa hetkeksi kaiken ja vihata maailmaa
olla niin uhri että marttyyritkin häpee
ja toivoa itsellesi jotain kruunua ja hienoa saattoväkee

ehkä sun sitten pitää tosiaan juoda
itsesi hengiltä vaikka


viisiposkiselle

miksi matelisit
olethan jo polvillasi

miten paljon aiot vielä sietää
ottaa vastaan iskuja suoraan naamaan
kääntää posken kuin olis sulla niitä viis
ja aina olettaa, että vielä jonain päivänä
ihan kaikki kääntyy paremmaksi
ilman että otat itse vastuuta mistään

lakaise nyt tämäkin asia vielä maton alle
hyräile perhosista kun kasvaa rinnassas paine
mieti koko ajan, mistä sulta menee maine
sen sijaan että tekisit jotain mikä olis
parempi ihan kaikille

ei sun elämäsi koskaan tuosta muutu
eikä kukaan muu sun omaan asenteeseesi puutu
yrittää voi, muttet siitä kuin suutu
puolustat haurasta kuortasi viimeiseen asti
mutta kyllä säkin tuut huomaamaan

mikä on lopulta todellisuuden mahti


kun on mentävä

kulta, odotatko mua vielä
sitten kun maailmalta palaan
vai menetkö jo kun se on
helpompaa

mun täytyy päästä näkemään
tekemään ja tuntemaan
käydä äärissä maailman
nähdäkseni mitä on kotona
lämmössä huoneen

odotatko vai tahdotko pois
otatko mukanasi puolet
vai jätätkö minut tienposkeen
kun sanon, etten enää osaa
olla menemättä
että kaikki on jo valmiina
ykkösterminaalin ruuhka
kuuluu jo korvissa

sanotko sä vielä jotain
koska mun on mentävä ihan nyt