valmis paketti

oon parikymppinen ja saanut elämältä jo kaiken
mitä olen koskaan osannut toivoa
mitä mä enää täällä teen
kun mitään en ole vailla

mistä niitä toiveita voi ostaa
kun en päästä keksi yhtäkään
onko tämä paketti jo valmis
vai juuttunut postiin
vai vieläkö jotain paljastuu
syitä ja seurauksia merkillistyy

kun en mitään ole enää vailla


vapaata kasvatusta

äiti sanoi että musta voi tulla mitä vaan

niinpä musta tuli työtön, köyhä ja sairas


kuivuneet meret ja kukkien maa

vieläkö katsot haikeana merta
kai näet sen jo kuivuneen?
ponttoonin päällä jo muiden
lastenlapset perheineen

ne vilkuttavat sulle sieltä
aurinko vuotaa jotain punaista tänään

sun päiviesi ehtooksi käyvä maa
liikkuu aavistuksen itään
joka askeleellasi voit tuntea tuulen
se yrittää selkääsi vienosti eteenpäin kaartaa
näyttää laakson jossa kukista on meri
ja uudempi, kaunis maa

mutta sun unelmat kai yhä saa
jokin toinen aika, toinen taas
milloin avaat silmäsi
ja näet kaiken olevaisen
etkä enää odota ikuisesti
sitä, mitä et koskaan saa


valuvikainen ihminen

ehkä jossain toisessa maailmassa
elää ihmisiä, joiden tapana on olla
kaikkea muuta kuin inhimillisiä
jotka eivät koskaan sano, tee, ajattele
mitään väärää, ikävää

ehkä sellaisia ihmisiä on vielä jossain
jotka valuvat elämän sattumaa
joiden poluista ei ainakaan komediaa saa
jotka hiihtävät kouluun kesät talvet
ja joiden osa on kunnioittaa

kun minä olen vähän valuvikainen
tällainen säälittävä, nolo ihminen
ei minusta olekaan sellaiseksi
täydelliseksi
minä olen vain osieni summa
lapsuuteni kasvatti ja olojeni orja

miksi mä haluan yhä olla se jonka osa
on olla aina virheetön, aina pyhä
kun ei sellaista löydy kuin sieltä
missä maa on syvä


illuusioiden maailma

älä kerro, älä paljasta
otan mieluummin pehmeän unelman
älä selitä, älä yritä
olen autuaampi ilman tietoa

esitä edes kuuntelevasi
olen mieluummin osa kulissia
kuin yksin tällaisessa maailmassa

älä saa mua kirvelemään
älä laita ovea avaamaan
silloin kun siellä on
joku merja kertomassa
mulle totuuksia sinusta
ja teidän rakkaudesta

olen mieluummin täynnä unelmia
haavemaailmoja, utopiaa
älä saata särkeä minun maisemaani
anna kaiken jatkua ennallaan
otan mieluummin valheellisen onnen
kuin raadollisen toden


sinä olet sisälläni

mikrofoni kädessäni
huudan torilla nimeäsi
lokit paskovat päälleni
pultsari potkaisee pyörääni

liimaan kuviasi naapureiden oviin
kirjoitan lehteen pitkän tovin
ostan valomainoksen bussista
ja forumin seinästä

voivat elämäänsä väsyneet lukea
kuinka lähellä olen liekkejä
mania kasvoillani
meri silmissäni
sinä olet sisälläni


akku lopussa

soitellaan, sanot
etkä soita koskaan
aamulla jo huomasin
kuinka sinne loskaan katosit
et paljon sanonut ihmeitä
etkä katsonut silmiin
voi meitä

mä pidän puhelinta tuossa vieressä
ihan siltä varalta
että vahingossa vaikka
sun kätes mun nimen ylle etsiytyy

mutta et sä soita
hiljaista on
olen jo väsynyt
katsomaan ulos
siltä varalta
että sattuisit
kävelemään kadulla

ja jokainen vihreä auto
kääntää mun pään
miksen kysynyt edes sun nimeä
tällaisia kohtaamisia kun
tapahtuu kerran vuosisadassa

ehkä vielä jonain päivänä
mutta mieluummin ennen kuin
mun akku loppuu