ääni valtameren pohjassa

kohinaa, mustaa, harmaata
tämä on jonkun keksintö
kylmää navan päällä
toinen sydän jossain siellä
ääni valtameren pohjassa

hämmästyttää, kummastuttaa
pimeää, valoisaa
juovuttava hetki ilman humalaa
värit selkeät, niin kirkkaat
jokainen sana kovaa tiedettä

meitä on pian useampi täällä


aina hiljaa vierelläsi kuljen

aina hiljaa vierelläsi kuljen
joku toinen jossain silmänsä sulkee
seinä kipinöitä hehkuu
betonikaan ei estä mua

siitä on jo vuosia aikaa
minä en edes tiedä, miksi
yhä etsin paikkaa täältä
enkö voisi jo päästä täältä?
tahdon elämään seuraavaan

olet käsivarren kulmikkain
jalo sielu sun sisälläsi
minä luotan ja tiedän
sun pärjäävän

miksi irti päästäminen on niin vaikeaa


kun sinä nukuit pois

kun sinä nukuit pois
kuolivat myös jeesus ja hitler
nobelin voitit
vaan et koskaan itseäsi

se on se ajan paino
hiuksenhieno ero
välillä hullun ja neron
yksi hetki voi muuttaa kaiken
ja herättää pedon

olit verta muttet lihaa
täynnä pelkoa
ja täynnä vihaa
nyt oot siellä
missä katkeruutta ei oo

ja ne kaavat pomppivat hitaammin
hypotenuusat ei oo niin sekaisin
ja sinä olet muisto
et uhka enää


ysärin lapset

mitä mustakaan koskaan tulee
väliinputoaja, sukupolvi y:n edustaja
laman lapsi ja laman aikuinen
joskus luvattu jotain
nyt pettyneitä
vanhempiamme köyhempiä
ja mites kun nekään ei oo rikkaita?

jonkin ajan nousukausi, koulutus ja kaikki
nyt ei oo niitä töitä, on valvottuja öitä
eihän täällä uskalla edes lisääntyä
miten säästät kun tilillä on kaksi euroa?

ilmastonmuutos, huoltosuhteen muutos
resurssien puutos
ulkoinen uhka, sisäinen uhka
yksinäiset sudet ja terroristit

hallitus joka ei vaan tajuu
kuinka vitun synkkää ja rajuu
oli syntyä siihen maailmaan
johon me synnyttiin

ehkä nuoremmat on tottuneet jo
ehkä niille ei koskaan luvattukaan mitään
ehkä ne syleilee kaaosta tuosta vaan
mutta me pudotaan siihen railoon
joka jää suurten ikäluokkien
ja superjulkkisteinien varjoon

voiko tästä enää edes itseään syyttää
taidan laittaa spice girlsit soimaan
kunnes se vaihtuu siihen että nothing else matters

ja sen jälkeen
nothing matters


käsitätkö milloinkaan

sä sanoit mulle että oon kokenut jo liikaa
ettet tekis mulle sitä samaa pahaa
mutta teit silti pahempaa kuin pahaa
eikä sinussa ole koskaan ollut mitään vikaa

sä hengität valhetta valheen perään
revit riekaleista sieluasi joka suuntaan
susta ei koskaan tule onnellista noin

etkä enää ikinä saa mua pelkäämään
mene nyt jo pois

sä kuolet vielä jonain päivänä yksin


yritit opettaa kirjoittajaa lukemaan

sä käytit hyväksesi mun heikkoja hetkiäni
pönkittääksesi omaa haurasta egoasi
luulit tietäväsi, miten maailma makaa
sä et tiennyt musta mitään

oot ehkä lukenut pari kirjaa joskus
pukeutunut kaapuun ja loitsinutkin ihan
jos oot niin suuri siinä mitä teet
mikset oo koskaan saavuttanut mitään?

mä oon saanut voimani takaisin
nähnyt kuinka vähän mua ymmärsit
yritit opettaa kirjoittajaa lukemaan
en tunne sua sokeampaa

kerro terveisiä niille hengille
sä ehkä tarviit niitä
mut mä en
sillä minun veressäni kuohuu
jo ikiaikojen viisaus
kaiken kaaoksen kuulas kauneus


mä en usko kirkkoihin, mut uskon kohtaloon

olin kuolla tänä vuonna
olisin voinut kipata ja maatua tuolla
mut mä oon täällä vielä
eikä pelko enää rusenna mua

tänään en lähde
en huomennakaan vielä
mutta kun menen
jokin odottaa mua siellä
jokin osaani suurempi
määrittelemätön kokonaisuus

mä en usko kirkkoihin
mut uskon kohtaloon