miksi sinäkin olet yhä siinä

ole hiljaa
räpsäytä valot pois
tässä on joku muu
mene nyt pois
kaunista ei ollut edes alussa
miksi sä olet yhä siinä
enkö mä nyt saa sua hätistettyä pois millään
kai sä sitten kuulut siihen

minun konstikas sieluni
tässä haeskelee kulmaa
johon kolauttaa reunansa
ja sitten siihen jäädä

on elettynä koko elämä
ja vielä siinä missä loppuu routa
joku huutaa mun nimeä

rummutuksena kauheaa valssia
ja mun osana on kai vaan tanssia
letitän tietysti hiukseni
niin että sinäkin huomaat
ettei yksin saa riitaa aikaan

katsokaa, tässä minäkin huudan
siluettini vapisee vihasta
oikein värisee
miksi sinäkin olet yhä siinä


kaikki itkevät

tilalliset itkevät
lapset itkevät
työttömät itkevät
elinkeinoelämä itkee
äiti itkee
isäkin yrittää

perheet itkevät
kodit hajoavat
raiskatut itkevät
eirassakin joku itkee

telkkarissa itketään
uutistenlukijakin itkee
pingu itkee
ja pikachu
kaikki itkevät

mitä tässä nyt voi muutakaan
voisiko tämä kaikki itku edes puhdistaa


sinä kun olet sokea

erillinen, irrallinen
huhupuhe, haihatus
kaunis, ruma, viaton
en ole ainakaan onneton
sitä tässä yritän kai sulle kertoo
että ei oo edes sitä yhtä hermoo
joka estäisi samat vuodet
kulumasta, kierimästä
vieden huolet

on kuin joku katsoisi
sinisenä hetkenä viipyisi
saattelisi usvan luokse
heiluttaisi reunalta
käsittäisi koko maailman
tietäisi, mitä sanoa
hihittelisi kuin vapauttaakseen tunnelman
viiltää viillettyä
arvet haalentaa

sinä sanot minua sekavaksi
ehkä se en ole minä
vaan vain nämä ajat
sillä kuka täällä voi tällaisena ajan irvikuvana
tuntea mitään muuta kuin kaaoksen pyörivän ympärillään
liottavan kaiken etikkaisessa liemessään
valkaisten sattumukset
ja vieden ne mennessään

minä olen irrallinen
ulkopuolinen ja erilainen
näkeekö sitä kukaan
sinä kun olet sokea


sun silmissäsi on kyyneleitä ilosta kai

sun silmissäsi on kyyneleitä
ne on ilosta kai
hän sanoo että täytyy sopeutua
mut meidän ei tarvitse

palaset loksahtavat kohdilleen
annan virran viedä
sanojen tulla
annan kaiken olla
sillä kaikki on niin kuin maailma makaa
pelkoa ei ole, ei huoltakaan

sitä voi olla vaikea ymmärtää
että joku voi itkeä joka ilta
onnesta
pienistä hetkistä kasvattaa kokonaisen verkon
verhon jonka takaa aukeaa
suruaan suurempi onni

en ole yksin enää
sä tuot valon tähän pimeään
kerrot sanoja sanomatta mitään
pidät lähellä puskematta
katsot syvälle etkä pelkää näkemääsi
olet vain siinä

enkä mä ole koskaan ollut yksinäisempi


ajan koordinaatit

et kai voi aikaa muuttaa
sen koordinaatteja horjuttaa
kauasko pitkä matka
lähellähän se etäisyys on

hajamielinen, hajareisin
yrittää löytää merkitystä
mikä se tunne onkaan
kun ylipäänsä tuntee jotain

et voi minua muuttaa
aika jatkaa kulkuaan


sinun omasi

sillä kaikki mitä minussa on
sinun on
sinun kalpeat kätesi ympärilläni
en pääse irti

askeleet kiviportailla
niin kuin veri
silmäni jäätyvät
särkyy peili

sinä olet siinä
lapio yhä märkä
silmäni täynnä unihiekkaa
kaunein niistä on rakkaus


sinulle, vahva nainen

jokainen valitsee polkunsa
voit lähteä tänään tai huomenna
mutta varo, ettei niitä huomisia kerry tuhansia
ja ettet sitten huomaa, että olet yhä laittamassa housuja jalkaan
kasvoillasi nyt lisäksi katkeruus

voit olla nuori ja kaunis
mutta vain yhden kerran
kun jäät, jämähdät
annat jonkun muun sanella sun elämän
rikot säästöpossun ennen kuin täytät sitä

huominen on jo täällä
nainen, herää elämään
olet tässä vain kerran
mutta myöhemmin kiität
kun sulle ei riittänytkään ihan vähän

pidä aina ja ikuisesti huoli
että kun jokin kuoli
se oli sun sisälläsi viha
ei halu elää

ja silloin ei haittaa
vaikka joku itkisi perään


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.