sun silmissäsi on kyyneleitä ilosta kai

sun silmissäsi on kyyneleitä
ne on ilosta kai
hän sanoo että täytyy sopeutua
mut meidän ei tarvitse

palaset loksahtavat kohdilleen
annan virran viedä
sanojen tulla
annan kaiken olla
sillä kaikki on niin kuin maailma makaa
pelkoa ei ole, ei huoltakaan

sitä voi olla vaikea ymmärtää
että joku voi itkeä joka ilta
onnesta
pienistä hetkistä kasvattaa kokonaisen verkon
verhon jonka takaa aukeaa
suruaan suurempi onni

en ole yksin enää
sä tuot valon tähän pimeään
kerrot sanoja sanomatta mitään
pidät lähellä puskematta
katsot syvälle etkä pelkää näkemääsi
olet vain siinä

enkä mä ole koskaan ollut yksinäisempi

Mainokset

ilmestyskirja II

katson ympärilleni, on niin kaunista
kaiken potentiaalin katoavaisuus vain
saa mut hauraaksi ja alakuloon
missä kohti lakkasin olemasta lapsinero
ja muutuin vain yhdeksi toisten riviin
toiseuteensa hukkuvaksi
niin passiiviseksi
että jo pelkät ideat taannuttavat
koska niiden eteen pitäisi tehdä jotain

kaikki tämä aika täällä tässä meillä
on lopulta niin kovin pientä
jäämmekö historiankirjoihin
entä jos niin käy vain toiselle meistä
ja se en olekaan minä
vaikka aina kaikki sanoivat niin
että minusta tulee vielä joskus jotain
entäs jos musta tuleekin vain sun varjosi
kun oma valoni on himmennyt
kun olen meitä molempia läpi vuosien kantanut?

miten kaikki voi olla yhtä aikaa niin
mielettömän painavaa ja kevyttä
mä rakastan tätä elämää
ja vihaan sitä


herään päivään uuteen

herään päivään uuteen
maailma on täällä yhä
en selvinnytkään naarmuitta
mutta tässä on hyvä olla

olen herännyt henkiin
ja palannut takaisin
olen sahannut irti
mieleni yltä kalterit

seison mistelinoksan alla
mua ei pysäytetä keväällä
lupaan olla

ja kun aurinko pyörähtää ympyrän
minä istahdan alas ja hengähdän
maailma on kovin kaunis tänään
enkä ole velkaa mitään kenellekään


salakapakoiden kuningatar ja salaojien kuningas

kaikista niistä jotka ovat ohitseni kulkeneet
sinä olet se joka kuollutta ruumistani syleilee
sinä annat liekilläsi minun vielä hengittää
syöksymme tuhoon vasta kun se on tärkeää
ja tärkeintä on, että teemme sen yhdessä

sillä sinussa on kaikki mitä on minussa
meissä on elämä
värit ja teräväpiirtona muodot
äänimaailma kerrassaan verraton
ainutlaatuinen kaikki on mitä sinä oot

jos voisi onnea pullottaa
minä olisin salakapakoiden
kuningatar
niin kuin sinä olet minun
salaojieni kuningas


onnellisuus puhuttaa

luulin aina että sitten kun on onnellinen
että se on sellainen saavutettu taso
etuus, josta ei tahdo luopua

mutta sehän onkin jokapäiväistä uudelleenmäärittelyä
ajattelun vääristymien korjailua
ja pelko viiltää sitä koko ajan
on pakko yrittää olla antautumatta

ajateltava asiat niin ettei ajatuksia liikaa synny
kuunneltava omaa mieltä ja annettava tilaa ja rauhaa
mutta sykleissä menevät onnenkin säteet
kun eniten toivoo, vähiten saa

mä kehityn koko ajan paremmaksi
oman elämäni filosofiksi
kehityn ja kuuntelen itseäni
liikaakin

mutta onnellisuus puhuttaa mua tasan siksi
että se on se mun nykytilani
ihan siis nytkin


hyvinvointiruno

kun elämä heittelee ja laittaa etäisyyttä
sillä on tapana yllättää
antaa kerralla roppakaupalla
pähkäiltävää

minä olen nähnyt kaikki kommervenkit
itsekin sortunut moniin
mutta näin tasapainoinen en ole koskaan ollut
ja on mahtavaa olla onnellinen

luottaa uuteen huomiseen
kuolettaa kaikki mennyt ja eilinen
olla läsnä niiden kanssa
joiden keralla kehittyy
tuntea kuiden kierto
ja herauttaa kielelle
sellaisia sanoja
joilla toinenkin elämässään edistyy

rakastan sitä
kun olemiseen on syy


kevät on paras vuodenaika

kevät on paras vuodenaika
silloin tapahtuu aina kaikkea
kohtalokasta

silloin jäät rysähtävät palasiksi
avanto on aulis, pitää minusta huolen

joku kutsuu elämää kai matkaksi
minulle se on spiraali
kaunis, raadollinen
ehdoton ja armollinen

pidän eniten loppukeväästä
silloin on sulanut pois
kaikki draama