ysärin lapset

mitä mustakaan koskaan tulee
väliinputoaja, sukupolvi y:n edustaja
laman lapsi ja laman aikuinen
joskus luvattu jotain
nyt pettyneitä
vanhempiamme köyhempiä
ja mites kun nekään ei oo rikkaita?

jonkin ajan nousukausi, koulutus ja kaikki
nyt ei oo niitä töitä, on valvottuja öitä
eihän täällä uskalla edes lisääntyä
miten säästät kun tilillä on kaksi euroa?

ilmastonmuutos, huoltosuhteen muutos
resurssien puutos
ulkoinen uhka, sisäinen uhka
yksinäiset sudet ja terroristit

hallitus joka ei vaan tajuu
kuinka vitun synkkää ja rajuu
oli syntyä siihen maailmaan
johon me synnyttiin

ehkä nuoremmat on tottuneet jo
ehkä niille ei koskaan luvattukaan mitään
ehkä ne syleilee kaaosta tuosta vaan
mutta me pudotaan siihen railoon
joka jää suurten ikäluokkien
ja superjulkkisteinien varjoon

voiko tästä enää edes itseään syyttää
taidan laittaa spice girlsit soimaan
kunnes se vaihtuu siihen että nothing else matters

ja sen jälkeen
nothing matters

Mainokset

kimmellystä ja vihaa

vene kimmeltää
se on edessämme auki
sattumusten kautta
valkeana kaikki

yllä on pikeepaidat ja kaikki
jotain burberryy kai olkapäällä
kuka näitä laskee

hennessey on myös edessämme auki
ja sen helmeilevä pinta kuin
meidän tarinamme

kaikki uskotut sanat
lopussa pettymyksen jana
sallikaa meidän suruumme juoda
jo tässä näin, etukäteen
juhla täynnä iloa
ja valmiiksi jo vihaa

sinä et merkitse minulle yhtään mitään
et nyt, et koskaan, et ikinä
timantit on ikuisia

sittenkin kun sua ei enää ole
mulla on walk-in-vaatekaappi
ja puutarhurin leikkaama piha


kaikki itkevät

tilalliset itkevät
lapset itkevät
työttömät itkevät
elinkeinoelämä itkee
äiti itkee
isäkin yrittää

perheet itkevät
kodit hajoavat
raiskatut itkevät
eirassakin joku itkee

telkkarissa itketään
uutistenlukijakin itkee
pingu itkee
ja pikachu
kaikki itkevät

mitä tässä nyt voi muutakaan
voisiko tämä kaikki itku edes puhdistaa


sinä kun olet sokea

erillinen, irrallinen
huhupuhe, haihatus
kaunis, ruma, viaton
en ole ainakaan onneton
sitä tässä yritän kai sulle kertoo
että ei oo edes sitä yhtä hermoo
joka estäisi samat vuodet
kulumasta, kierimästä
vieden huolet

on kuin joku katsoisi
sinisenä hetkenä viipyisi
saattelisi usvan luokse
heiluttaisi reunalta
käsittäisi koko maailman
tietäisi, mitä sanoa
hihittelisi kuin vapauttaakseen tunnelman
viiltää viillettyä
arvet haalentaa

sinä sanot minua sekavaksi
ehkä se en ole minä
vaan vain nämä ajat
sillä kuka täällä voi tällaisena ajan irvikuvana
tuntea mitään muuta kuin kaaoksen pyörivän ympärillään
liottavan kaiken etikkaisessa liemessään
valkaisten sattumukset
ja vieden ne mennessään

minä olen irrallinen
ulkopuolinen ja erilainen
näkeekö sitä kukaan
sinä kun olet sokea


älkää viitsikö

holhous
määräys
tämä on käsky

sääntö
asetus
lopussa nouseva ääni

ei ole syytä poukkoilla
on kaikkeen syynsä
joku toinen sanonut
älä turhaan mua syytä

viinaa aa-kerhossa
lapsipornoa päiväkodissa
ihan sama
ei ketään kiinnosta

minun ääneni siellä välissä
on yhtäkkiä niin kovin pientä
mutta jonkun osa aina on epäkiitollinen
se joku olkoon nyt minä

tapellaan syöteistä
samalla saalis pakenee vallasta


kuka tekee itsemurhan buranalla

en ehkä osannut ilmaista itseäni selvästi
kun harmaalle paperille kaiken tiivistin
sanoin olevani väsynyt luopumaan
yksi kerrallaan kaikesta, mitä rakastan

ja he nyökyttelivät päätään
katsoivat tyhjänä ja huokaisivat syvään
näin eräänkin silmissä kauppalistan
ja toinen käteen lykkäsi reseptilistan
kaikki tyhjänpäiväistä kohinaa

en tahtonut kuolla
en vain jaksanut elää
se ei oo uusi ajatus
mut siinä on perää

mä toivon että jonain päivänä
ne kaikki olisivat kerrankin muuta kuin hiljaa
sanoisivat rehellisesti: ”ämmä, sus on vikaa”
eivätkä kysyisi vain miltä se tuntuu
miltä se nyt saatana sitten tuntuu

olisivat kerrankin muuta kuin hiljaa
nauraisivat edes ja sanoisivat, että
elämästä ei selviä hengissä
edes alkeellisimpia kliseitä

mutta ei
kuka tekee itsemurhan buranalla


selviytyjien maailma

ei oo helppo maailma kun on niin herkkä
mutta on helppoa eristäytyä
jäädä yksin
laulaa ääneti itkuvirsiä
kiemurrella voimattomana
kuunnella jääkaapin kohinaa
ja sitä, kun seinän takana toiset saavat toisiaan
on niin helppoa unohtaa
mitä on olla olemassa

samaan aikaan kaikkialla leijuu
sädehtivä selviytyjien aura
niistä kirjoitetaan paljon
kuinka ne on selättäneet kuoleman
syövän, avioeron, tsunamin, onnettomuuden
paljon menetyksiä

mutta niiden etuna on ollut
että niillä on alunperinkin
ollut jotain menetettävää

kuka kirjoittaa meistäjotka selviytyy
vaikkei meillä ole mitään