yritit opettaa kirjoittajaa lukemaan

sä käytit hyväksesi mun heikkoja hetkiäni
pönkittääksesi omaa haurasta egoasi
luulit tietäväsi, miten maailma makaa
sä et tiennyt musta mitään

oot ehkä lukenut pari kirjaa joskus
pukeutunut kaapuun ja loitsinutkin ihan
jos oot niin suuri siinä mitä teet
mikset oo koskaan saavuttanut mitään?

mä oon saanut voimani takaisin
nähnyt kuinka vähän mua ymmärsit
yritit opettaa kirjoittajaa lukemaan
en tunne sua sokeampaa

kerro terveisiä niille hengille
sä ehkä tarviit niitä
mut mä en
sillä minun veressäni kuohuu
jo ikiaikojen viisaus
kaiken kaaoksen kuulas kauneus

Mainokset

kun puhut rakkaudesta

kun puhut rakkaudesta
sanasi ovat täynnä väkivaltaa
mun täytyy lähteä
kun en voi paetakaan

kaikki puhuvat sellaisella kielellä
jota ei ole olemassakaan

sä kysyt miksi olen niin huono
ja tottahan se on, multa puuttuu itsetunto
tuijotan kattoon, se tuijottaa takaisin
syyttävästi, tutkivasti
miksi itkisin

kaikki puhuvat sellaisella kielellä
jota ei ole olemassa mulle

kukaan ei pysty näkemään ennalta
missä kohti täytyy väistää luoti
miksi ikinä edes suhun luotin

nyt oon lähtenyt pois
ja ääneni löytänyt


anna itsesi olla surullinen

nähdäkseni yksikään
ei vielä ole selvinnyt hengissä
elämän otteessa
mutta kukaan ei kai ole
särkyneeseen sydämeen vielä kuollut
jos se nyt ketään lohduttaa

aina aika ei kai auta, pelätään
mutta kyllä senkin armo katseensa
jokaisen ylle kohdistaa
vielä pelossa elää ja kaihoa tuntee
mutta runtelee syvänteissä jo
tietään ylöspäin elämänhalu
ja siihen sä heräät

sä et ole koskaan ollut yksin
et ole yksin nytkään
ei sua syö hengiltä mikään
olet yhä elossa siinä

joten anna itsesi olla surullinen
kaikki muu tulee ajallaan


aavistatko itsekin, että olet lähdössä pois?

aavistatko itsekin
että olet lähdössä pois
juoksetko pitkin huoneita
koska väistämätön on
tavoittamassa sinutkin

huomaatko, kuinka en katso sinua kohti
kuinka käteni eivät etsiydy sinun ihollesi
en enää uskalla toivoa muutosta
kaikki on pitkään ollut vain puutosta
läheisyyden, hellyyden, huomaavaisuuden

mä en tunne kasvojani silloin kun ne hymyyn taipuvat
on aika tehdä vaikeita ratkaisuja
mutta mä tiedän jo
että aina sua rakastan


kävelevät rikkinäiset muistot

lähempänä reunaa
keulin tänään
kauhtuneita paitoja
laitan kassiin
toinen toisensa perään

mietin missä meni vikaan
kun pääni ei kestänytkään
mikä olisi voinut onnistua
jos olisin uskaltanut rakastua

ehkä me kaikki olemme käveleviä muistoja
rikkinäisinä niistä ajoista
kun kerran katsoimme toisen kasvoihin
auringon laskiessa niin että
tanssi kasvoilla ikuisuus
ja siitä hetkestä ei olisi saanut edes valokuvaa
koska se hetki oli jo silloin kauan sitten mennyttä

mietin enää muutaman sekunnin
mitä ehkä tässä kaikessa menetin
mutta kipu on siitä hauska tunne
että siihen turtuu, siitä tulee vain
omille kasvoille yksi juonne
niin että kun kasvoillani tanssii ikuisuus
uupuu naamani ilmeeseen
joka kertoo kuiskaten:
”en tainnut olla onnellinen”


sen aallon alle jää

silitän sua vastakarvaan
en halua astua nyt harhaan
työnnän sua pois, en halua sua lähelle
valmistaudun siihen että sä lähdet
tahdon sun tietävän
että muhun sattuu

ja mikä muhun edes sattuu
eletty elämä
koetut kauhut
ja vihan sävyttämä katkeruus
mä en tajua, miksi ne tunteet nousevat nyt pintaan
mutta ne nousevat

sen aallon alle jää
se rusentaa, murskaa
ja sä olet siellä jossain
näetkö mut vielä alle veen
onko sun kasvoillasi yhtä raivoisat kyyneleet

mä laitan kaiken valmiiksi niin että kun meet
voin syyttää kaikkia keksimiäni ongelmia

enkä sitä että pelkäsin liikaa luottaa


kuolleiden kirjat

laske minut kirjoissasi kuolleeksi
niin kuin sinäkin olet minulle
unohda yhteinen menneisyys
ja ajattele aivosi ruvelle
uuden vampirismin aikakauden kautta
ime sieluusi seuraavan ihmisen henki
unohda että koskaan olitkaan
vain omien surujesi renki

taita mielesi kauhut
odotustesi aihioilla
kärvennä rakoille kaiut
kaikesta siitä menneestä
jota et pääse pakoon
et irti ymmärrä

ja kun väsyneet silmäsi nuolevat kajoa illan
huuhtele haavasi kauniimmilla sanoilla
sen jälkeen täyttynee sinunkin mielesi valolla