on uuden huomisen aika

oi onnea, oi riemua
on maailma saanut palkkansa
on aseet jo valmiina
on tuho nurkan takana
ja väsyvät matkallansa vaeltajat
kun ruoka loppuu kesken
eikä vettä ole tarjolla

oi autuutta, oi kauneutta
kun ihmiskunta kohtaa loppunsa
kun viimeinenkin porras romahtaa
ja kellarit täyttyvät ruosteesta

kun katto syttyy tuleen
ja sen alla asustava kuolee
ja maa on niin kovin kaunis tänään
kun se sisäänsä pettymykset nielee

oi katso, kuinka sammuu viimeinenkin
öljylampun säde nyt
vie mennessään hengen ja viekkauden
on puhdas autuus tullut tupaan
ja hiljaisuuden perästä aavemaisuus
mutta kun tarkemmin kuuntelee ilmanalaa
voi tuntea kuinka puhdistavaa
onkaan tuhon kautta uudistua

sillä tuolta suon pohjalta
pilkistää sinivuokkoja
myrkkymuratit ovat antaneet tietään
ja maailma kauniina nostaa päätään

on uuden huomisen aika

Mainokset

tänään minä rikoin sen lupauksen

eilen annoin sinulle lupaukseni
tänään minä rikoin sen
en ollutkaan siinä kun pyysit mua
olin mennyt jo, jättänyt portinkin auki

minä pakenin
luodit väistääkseni
minä juoksin minkä kintuistani pääsin
jottet enää mua
sanoillasi raiskaisi

minä annoin kaiken mitä mulla oli
eikä sekään riittänyt sittemmin
siksi minä juoksin pois kun voin
en enää jäänyt allesi kitumaan

eikä mikään mitä yrität enää uikuttaa
saa mua vannoja uudestaan vannomaan


kivinen kyyhkynen

roudasta ruosteisen kyyhkysen näin
lentoon nousevan kuoleman kujeilusta
valtoimenaan nosti siipensä
eikä antautunut alakuloonsa

se lensi vierellä vääryyden
hengitti happea sisäänsä nauttien
imi ihmisyydestä itselleen
vain valheellisuuden ja petoksen

ja kuolemaansa vartoi kai monta elämää
ei lopultakaan kohdannut nirvanaa
kampitti alleensa kaikki ne muut
jotka äärelle silmiensä unohtui

ja laskeutui lopulta kivikkoon
sinne iskosti alkuhämärän
ja kun koitti kolmastoista kuu

se vaikeni, mutta sen kaiku
yhä heleänä, kirkkaana soi


älköön kukaan antako ikinä periksi

ympärilläni paljon surua
näen paljon onnettomia ihmisiä

rikkinäisyys, paha olo
ajelehtiminen, kuolemanhalu

ja vaikka toivoisi
että kuolisi
ennemmin kuin ongelmansa kohtaisi
niin elämä jatkuu
kaikesta huolimatta

ja se mikä ei tapa
sattuu aivan vitusti
mutta kivun jälkeen
iskee vääjäämättä
helpotus
vaikka muuta pelkäisi

älköön kukaan antako ikinä periksi


mantra meille kaikille

katso ihmistä
älä opittua mallia siitä
näe läpi kuoren ja huolen
alla kulkevat joet ja uomat
näe kuinka kuiskaukseen
kätkeytyy koko elämä
ja lempeänä soi silmissä
olemisen kipinä

älä katso pahoinvoinnin
tuottamaa kilpeä
älä pelkää kyyneleitä
lauseita väkeviä
älä säikähdä historiaa
se on menneisyyttä

rauhoitu äärelle
sanojen ja katseiden
tuntemusten ja tunteiden
kohtaa kaikki niin kuin
vastassa on autuas tyhjyys
ota syleillen osasi
ole läsnä ja sinusta tulee
onnellinen


kuvottavaa

yleensä mua vaan kuvottaa
ihan kaikki tässä maailmassa
oksennan sen tunteen voimasta
ja kuihdun luurangoksi

koska kaikki on niin perkeleen hyvin
etten sitä ihan aina kestä
katson ikkunasta
kuinka jumppaavat ihmiset
niin onnea täynnä tuolla
että järkytyn omasta kyynisyydestäni
olen vielä tarpeeksi nuori tietääkseni
kaikesta kaiken

ja mua kuvottaa lisää ihmisyys
mua kuvottaa, miksei mikään muutu
ja miksi kaikki kuitenkin koko ajan liikahtaa
suuntaan kai oikeaan

jokaisen biisin c-osa on parasta koskaan
miksei sama toimi elämässä


luotan mun vaistoon

entä jos sä opit tuntemaan mut
saat vihiä siitä
millainen oikeasti oon
jäätkö sä silloin siihen
vai uskotko mielikuviin
ja puheisiin
sun omiin

vai tuletko lähemmäs katsomaan
minkä värinen aura on
eikä se olekaan niin yksinkertaista
me ollaan kaikki keskeneräisiä

otatko sä silloin mut avosylin vastaan
vai käsketkö pois painumaan
mä en ole varautunut kumpaankaan vaihtoehtoon

luotan mun vaistoon
se on mun elinehto