jokaisen ihmisen aivoissa
Julkaistu: tammikuu 30, 2014 Kategoria(t): muut | Tags: koulutus, psykologia, tiede, tyhmyys Jätä kommenttiharmaa aine sisältää
lähinnä hermosolujen
solukeskuksia ja dendriittejä
ja lisäksi siinä on gliasoluja
jotka tukevat hermosolujen toimintaa
ja isoaivokuori koostuu melkein
pelkästään siitä
ja minä oon vitun idiootti
valkea aine on aivojen sisemmässä loppuosassa
se koostuu pääasiassa kuljettaja-aksoneista
ja niitä ympäröivistä gliasoluista
miten vitussa ne gliasolut ehtii saatana joka paikkaan
vittu mitä touhua ja vielä jokaisen ihmisen aivoissa
en minä saatana käsitä, miten kaikki on saanut nimensä
gliasolutkin on jonkun liimasta
kiinnostuneen hörhösedän puuhastelua
ja elämä on muutenkin monesti harmaata ja sitten sitä
samaa vitun harmaata on vielä konkreettisesti aivoissa
en minä vittu tajua
huh huh mitä touhua
jokaisen ihmisen aivoissa
kainoja pyyntöjä
Julkaistu: tammikuu 29, 2014 Kategoria(t): ihmissuhteet | Tags: elämänhalu, lohtu, luottamus, onnellisuus, toiveet, ystävyys 2 kommenttiaälä sano ettei suhun satu
jos sun silmissä kiiltää
älä väitä ettei mikään tunnu
jos oot aikeissa romahtaa
puhu ääneen tai edes näkyvästi
älä hiljene jos et saa vastausta heti
älä anna mun tai kenenkään ikinä
sun ylitsesi kävellä
vaikka suhun sattuisi nyt
se ei ole mitään pysyvää
katso vielä kerran mua silmiin
ja usko kun sanon
sun ei tarvitse pelätä mitään
kaikki on tässä ja nyt
aarrearkuista
Julkaistu: tammikuu 28, 2014 Kategoria(t): ajan henki | Tags: elämänhallinta, lapsuus, menneisyys, tulevaisuus Jätä kommenttivarhaisia muistoja kuolemanhalusta
onnettomia pelkotiloja lapsuudenkodissa
kaikki on nähty ja koettu jo
nyt on aika unohtaa ja elää eteenpäin elämää
jossa ei tarvitse tyytyä saatuun osaansa
koska on olemassa niin monia eri maailmoja
joihin voi ponnistaa kun ymmärtää oman roolinsa
aktiivisena uuden ja järkevän luojana
joskus tuntuu että mikään ei riitä
että aina sen tuntee nahoissaan
mistä on sattunut eväänsä hankkimaan
kyöpelinvuorelta, vaahteramäeltä
aarrearkuista, vaaleanpunaisista kuvioista
kyllä kaikki karaisee ja kasvattaa
eikä tarvitse olla enää ikinä hädissään
varmuuden kun löytää itsestään
osoitan sormella rampaa
Julkaistu: tammikuu 27, 2014 Kategoria(t): pään sisällä | Tags: hetkessä eläminen, nihilismi, pettymykset Jätä kommenttihuominen on vain luomisen
sivutuotteena tullut harha
se painaa mun päätäni rintaa kohti
ja aavistaa mun kauneuteni takaa
iskevänä lyövän pettymyksen aallon
heitän aalto-maljakon seinään ja
ajan autolla kaupan seinään ja
sytytän naapurin roskakatoksen tuleen ja
sotken pehmiksellä kassan hihnan
osoitan sormella rampaa
tuijotan metron eteen
kompastun liukuportaissa
ja daivailen ihmisten hiuksissa
joku voisi sanoa että mulla on jokin hätänä
mutta mulla ei ole mikään mitenkään vialla
oon täysin hyvävointinen ja paremmassa kunnossa
mut nyt on mun aikani elää hetkessä
hetkessä
hetkessä
kaikki on kiinni niin pienestä
alakulo ei koskaan kysy lupaa
Julkaistu: tammikuu 26, 2014 Kategoria(t): ajan henki, muut | Tags: ahdistus, alakulo, apatia, menneisyys, pelko, yhteisö, yhteiskunta Jätä kommenttilannoitamme lähiöt
kuoleman kipuilulla
pihistelemme sieltä
mikä tärkeetä ois
laulamme kyynelten seasta
balladeja menneistä ajoista
huuhdomme huokauksemme
ikuisuuden vastavirtaan
kivahdamme kauniille ajatuksille
ja nauramme väärissä kohdin
huudamme kuin olisi sisällämme
sielu matkalla giljotiiniin
pesemme kätemme asioista
joihin voimme vaikuttaa
ja suljemme silmämmekin
koska niin on kai helpompaa
alakulo ei koskaan kysy lupaa
ja se saavuttaa meidät niin herkästi
että se satuttaisi
ellei siihen olisi jo turtunut
vaivihkaa
Julkaistu: tammikuu 25, 2014 Kategoria(t): ihmissuhteet, pään sisällä | Tags: elämänhallinta, masennus, riippuvuus Jätä kommenttitäällä tuijotan tyhjää seinää
katson, kuinka maali kuivuu
ja mietin, millä sen voi täyttää
ja ulkona huomaan vain kaltaiseni muut
ne jotka nousevat ratikkaan sivuovista
vaivihkaa pyytävät anteeksi olemistaan
joinakin tunteina muistan miksi olen
yhä näin väsynyt kaikkeen
toistan itseäni mutta se tuntuu oikealta
joitakin asioita ei voi kumota vaikenemalla
mietin usein, millä mittarilla katsotaan
minkä verran itse tähänkin voi vaikuttaa
jos kaikki on aina vain omasta asenteesta kii
niin miksi ei voi lopettaa kun voisi vielä lopettaa
miksi haluaa aina katsoa kaiken loppuun asti
ja kohtuuden kadottaa?
sitä en ole tähänkään päivään mennessä
pystynyt itselleni selvittämään
perusturvallisuus piikkimatolla
Julkaistu: tammikuu 24, 2014 Kategoria(t): pään sisällä | Tags: elämänhalu, lapsuus, onnellisuus Jätä kommenttivoihan se olla että
kaikki ei ole koskaan
ollut tämän paremmin
ja läsnä on ilo joka
rehkii itsensä uuvuksiin
muttei koskaan huku
tyhjiin lupauksiin
makaan piikkimatolla
katto näyttää taivaalta
sirisee seinien välissä
ajaton seesteisyys
ei ole uhkaa enää
on vain jo lapsena menetetty
perusturvallisuus
saako sen kasattua vielä kokoon jostain
nämä piikit polttavat mun selässä
mutta kaikki on heleää ja kaunista
