kilpasiskot

vittu anteeksi
etten oo niin tyylikäs
etten oo niin elämässä kii

anteeksi kauheasti
että näytän niin vitun heikolta
että tarvitsisin neuvoja
sulta yhtään mihinkään

en oo sillä tavalla ihmisenä siisti
sarkastisesti itsessäni kiinni
oon liian herkkä kilpailemaan
parrasvaloista sun kanssa aina vaan

oon vitusti liian pieni
uskomaan sun puheisiisi

en tajua miksi mua loukkaa
mut toivon etten enää sua kohtaa

sä osut mun kipupisteisiini
oot ehkä jonkun muun heroiini
mulle oot lapamato josta mun tarvii päästä irti

Mainokset

sallikaa se minulle

minä teen kaiken väärin
kaikki on minun vikani
minä en osaa sanoa
oikeita sanoja
enkä vaieta oikeissa kohdissa

minä olen kaiken pahan alku ja juuri
syy ja seuraus ja jokaisen huolen johdin
minun vuokseni maailma seisahtuu ja kyyneleet valuvat
minä olen hankala ja kai myös katala

minä olen viallinen ja väärä
minä olen syntynyt virheeksi
minä olen huono ja heikko
ja minun vuokseni turhaudutaan joka päivä

minä olen surkea ja hauras
minä olen ankea ja vaaraksi

antakaa se minulle anteeksi
ja sallikaa minulle minun epävarmuuteni


rebekka

hänen nimensä on rebekka
hän muistaa
lapsuutensa viljavarannot ja veet
myöhemmin ne on korvannut kyyneleet

purppuravirrat ja lakritsiteet
ne sopivat syksyyn
kun illat pimenee
ja niitä rebekka juo
syvimmissä unissaankin
lohdun kylmä rauta tuo

jousimusiikki soi ja joku tanssii
niin ettei tanssia voi kauniimmin
ja liikkuu lähemmäksi niin että
kaikki mikä on totta tulee likemmäksi

ja kaikki unet muuttuvat peloiksi
virheiksi iholle ja teoiksi
joita aamulla herätessään
tuntee heikotuksena olossaan

ja käsivartensa aukaisseena
ikävä on hetken aikaa vähemmän läsnä
kunnes siihen herää kuin herää uuteen usvaan
kaivaten lopullista nukutusta


kiltti tyttö 2.0.

kehity tai kuole
mä huusin aina niille
ja mä huusin niin vitun lujaa
että olisivat särkyneet ikkunat lähitaloistakin
jos vain olisin huutanut ääneen

kotona itseäni viiltelin
toivoin että kuolisin
kotoa astuttuani
vain katsettani maahan painoin

luettelin mielessäni nietzscheä
tietysti väärin tulkinneena
schopenhaueria, wittgensteiniä
olin niin ylpeä
loistin älykkäänä teininä

kotona tuijotin seinää
heitin maljakoita
kadulla kävelevien niskaan
varastin pyöriä
viskasin ne alas sillalta

opettaja kirjoitti aineeseen
että oon fiksu, pääsen minne vaan
sain rippikoulusta potkut
palvoin liikaa saatanaa

eikä kukaan koskaan kuullut
kuunteli ehkä, mut silmissä
tulevan viikon kauppalista

nykyään en lue enää mitään
eikä kukaan huutele mun perään


ajatusten synkkä virta

mä en jaksa tätä psykopaatosta
en jaksa ajatella mun jokaista aatosta
miksi niitä mietteitä ilmestyy mun päähän
en enää jaksa sitä
voisiko vain olla ajattelematta koskaan mitään

mä en jaksa tätä vitunmoista spiraalia
enkä sitä, että kun yritän hengähtää
jostain takavasemmalta taas ajatus tulee
ja alleen jyrää

olisin niin mieluusti vain aivan hiljaa
lobotomian saaneena, sähköshokkihoidoissa
mutta mun täytyy ottaa tästä kaikesta vastuu
tehdä se, vaikka päässä kuinka napsuu

mun täytyy opetella olemaan vaan
ilman että siihen täytyy sotkea mitään sen suurempaa
mutta kun jokainen hetki on kohtalokas kuin
loppukevään pitkittyvät yöt
ei silloin kysytä, kuka kädestä syö

näistä ajatuksista väsyneimmätkin
saavat minut aina havahtumaan


mites nää puolison sekavat exät

sä sanoit
ettet enää
tahdo jakaa
elämääsi
mun kanssani

oi voi
mitähän nyt teen
tekeydynkö heikoksi niin
että joudut
väkisin mua hyysäämään
uhkailenko itsarilla
lyönkö sua baarissa avarilla naamaan
ja vetoanko rankkaan lapsuuteen
ja nykyhetken sairauteen
hmm, ehkä myös fobiaan
ei kukaan muukaan saa sua saada

mä manipuloin sua
sietämään kaikki mun oikkuni
samalla kun vien sulta tolkkusi
selitän mustasta valkoisen
ja keksin tekosyitä
joiden turvin otan
aivan kaiken sinulta

sä sitten päädyt
mulle kirjoittamaan
niin huolestuneita viestejä
että ei mun autakaan
kuin tuntea syyllisyyttä
vielä vähän lisää
ja se kaikki
sulle vuodattaa
jotta saadaan taas lisäaikaa
käydä läpi kaikki ne asiat
joissa läpikäytävää ei ole
ollut enää vuoteenkaan

ja kun sä löydät
elämäsi naisen
voin kysellä kaikilta
millainen kamala lehmä se on
ja sen jälkeen kertoa sen sinulle
ehkä sitten tulet takaisin

tai ehkä mä olen
järjettömän järjetön
ja sekaisin ja kaamee
ja ehkä mun pitäisi
vain olla aivan yksin
ja hoitaa itseni kuntoon


ihmissuhdekoodeista

laita mulle viesti
laita, laita, laita
mä tiedän, että sä olet onlinessa
stalkkaan sua facebookissa
laita, laita, laita
mä puren yhteen mun hampaita

miks sä vastaat noille muille
mut mulle et mitään
vastaa, vastaa, vastaa

kolmen tunnin päästäkään
ei yhtään mitään
sä et siis rakasta mua
kyl mä ymmärrän

mä tykkään sun statusta
jos vielä vähän lisää yritän
niin ehkä sä muhun huomiosi keskität

vastaa nyt, saatana

lopulta laitat viestiä
sun kännykästä oli akku lopussa
ja facebookissa oli bugista
sen näkee virhelokista

sit kysyt, onko kaikki ookoo
ja mä tietty vastaan, että joo!
nyt kun sain sulta huomioo
niin kaikki hyvin on