illuusioiden maailma

älä kerro, älä paljasta
otan mieluummin pehmeän unelman
älä selitä, älä yritä
olen autuaampi ilman tietoa

esitä edes kuuntelevasi
olen mieluummin osa kulissia
kuin yksin tällaisessa maailmassa

älä saa mua kirvelemään
älä laita ovea avaamaan
silloin kun siellä on
joku merja kertomassa
mulle totuuksia sinusta
ja teidän rakkaudesta

olen mieluummin täynnä unelmia
haavemaailmoja, utopiaa
älä saata särkeä minun maisemaani
anna kaiken jatkua ennallaan
otan mieluummin valheellisen onnen
kuin raadollisen toden

Mainokset

ei herkille

ehkä maailma seuraa niitä
jotka eivät koskaan pelkää
ehkä maailma sopii niille
jotka eivät koskaan jätä menemättä
ehkä maailma tukee niitä
jotka heittäytyvät ehdoitta

mutta vain sellaisiin asioihin
joissa herkkyyttä ei tarvita
joissa pärjää kun oma etu on tärkeintä
ja muut ihmiset joustavaa käyttöluottoa

silloin sinä ja minä
jäämme maailman jalkoihin
ja nukahdamme synkkiin iltoihin
sillä maailma ei ole meille otollinen
ei tämä aika eikä tämä hetki

elämän oivaltaminen on loputon löytöretki
jatkakoot kulkuaan ne jotka eivät ole
kiinnostuneita löytämään mitään syytä


tulitikkuja

toisinaan maailma lyö brutaalisti kasvoille
kaikki ne julmimmat kortit
syövyttää kaikesta ilon ja löytämisen riemun

mä ymmärrän sun päätöksesi kyllä
ja kunnioitan sitä
muistan sua lämmöllä

olit tärkeä monelle
nyt ehkä syyttävät itseään he
mutta syntymäänsä kun ei voi valita
ovat loput langat käsissä itsellä

ehkä sä pääsit niistä ahdistuksista
nyt kun lähdit elämään seuraavaan
mä muistan sut hyvistä hetkistä
niitä jään kaipaamaan

nuku hyvin
ei ole kuolemaa


älä usko kaikkia tunteitasi

tunteitaan ei koskaan pidä hävetä
ei koskaan katua sitä että
asettaa itsensä alttiiksi

haravoi haavat ennen kuin ne
maatuvat niin syvälle että
juuret uhkaavat hermostoa
pyöritä kivistä kylä
joka kasvaa elämään
laita sammaleista peitto
joka suojaa pahalta

näe uudestaan asiat
jotka aiemmin piilotit
sillä kohtaaminen
on pahin ja paras lahja

tunteitaan ei pidä aina uskoa
mutta intuitiota seurata


mut mun voimat käyvät vähiin

mä tahdon virtaa, virtaa
voimaa, voimaa
energiaa
mä tahdon jaksaa, jaksaa, jaksaa
tätä elämää

mut mun voimat käyvät vähiin
en ehkä kestä enempää
jännitteet paukkuvat yli
ja tekee kipeää

mä tahtoisin olla astronautti
valita kartalta maan
kipristellä kuulaina aamuina
säröille iskeä vain savea pajalla

mut mä en tiedä enää mitään
tulevaisuus näyttää hauraalta
odottaa mua jossain kaukaisuudessa
entä jos en jaksa enää kerätä voimia?


syksy

nuoruuteni vilistää pitkin seinää
huuhtoutuu mukana aamukasteen
alati poukkoilee
kytee lailla alakulon
joka syksynä juoksee perässäni

loimuaa jo talvi
tyhjyytenä edessäni
kuplivat ihon alla
epätoivon ensisäkeet
enkä enää tiedä
minne tästä meen


skorpioni

sä olet kaikki mitä on
olet harvakseltaan onneton
väsynyt ja raihnainen
turtunut ja turhamainen

eikä sua ohjaa vapaus, ei vastuu
jokin antaumuksellinen kauheus
henkäyksessä hämärää
katseesi skorpioni terävimmillään
pistimet valmiina suoraan toimintaan

uskotko itsekin siihen maailmaan
jonka loit ja sait aikaan paljon kamalaa
olet olemassa vielä
myös jossain mielessä täällä
ja sä katsot kaukaisuutta
otat kiinni yhdeksän kuuta
et niillä ruoki yhtäkään suuta
mutta pelkäät yhä elämää

eikä elämä sua missään varro
karavaani jatkaa kulkuaan
mutta koirat ovat hiljentyneet
pelko jäytää kai niitäkin jo