en tarvii tätä nykyä ku itteni

mul on takana niin monii unohtumattomii iltoi
etten ees muista niit kaikkii

kulutin kuoseja
mul oli paljon huolia
nyt oon tässä ilman vetoapua

en tarvii niitä pelkotiloja
joiden aikana ei apua saanu jumalasta eikä uudesta noususta
tartti kattoo itteään peilistä
ja rikkoo se peili
ajaa ittensä seiliin
käydä läpi rajat
joissa oma napa pyörii
nyt oon onnellinen

ei tarvii enää hyörii
ja mun muistot on aidompii ku aiemmin
ne kasvaa mun sisällä uusiin sfääreihin
ja voima löytyy sieltä missä aiemmin olin rikki

en tarvii tätä nykyä ku itteni


ajattele meitä vuosien päästä

ei se koskaan ole ollut helpompaa
eikä vaikeampaa
rakkaus tuntuu kotiinpaluulta
kun kaikki tuntuu valmiilta

ehkä istumme yhdessä tammen alla
jokaisessa terhossa yksi mietelmä
sanoja siitä, kuinka paljon viiltää
kun tietää ettei toinen tiedäkään

on paljon asetelmia
meille vuosien päässä
ajattele kuin olisimme
jo jossain siellä
istuisitko vielä mun vierellä
olisiko sulla syy olla siinä
vai olisitko vain tottunut kaikkeen
niin kuin puu tottuu talveen

me olemme siellä vielä
olen nähnyt heijastuksia
sinä ja minä


ilmestyskirja I

kadutko sä koskaan elämää
valintoja joita oot tehnyt
ja sitä ettet kestäkään enää
ootko joskus kuvitellut
että jossain on takaovi
joka vie sut sellaiseen käytävään
jossa kaikki vaihtoehdot vievät
yksinkertaisesti aina vain parempaan

vai tajuatko sulkeneesi takanasi portteja useita
sammuttaneesi valot ja kertonut itsellesi valheita
jättänyt jälkeesi kummallisia auroja ja ajatuksia sameita

oletko sä koskaan miettinyt sitä
ei ehkä olekaan niin helppoa olla onnellinen
kun ymmärtää valintojensa seuraukset


meren takana

lähin meri tästä
viettää tuonne itään
se katsoo kai
sipulikirkkoja
ja ikonitauluja
kuiskailee kesän tullen
huokauksia

siellä sen meren takana
kukaan ei ole pelkuri, ei pakana
siellä kaikilla on kaunista
hyvä olla ja helppoa

ja minä katson samaan suuntaan
ilta laskee alleen minun taakseni
ja vavisuttava tuuli kylpee ihollani
säilöö haavoihini unelmia

vielä jonain päivänä minäkin olen siellä
siellä, missä voi olla ja olla ja olla
ja unohtaa


mitä minulla on yhä

minä olen jo sen ikäinen
että tästä eteenpäin vain menetän kaiken

nuoruuteni
kauneuteni

mitä enemmän aikaa kuluu
sitä helpommin huomaan ajankulun
sitä kipeämmin tartun muuttumattomaan
ymmärtäen kipeästi, ettei sellaista olekaan

ennen sysäsin paineita huomiselle
nyt ne ovat läsnä joka hetki
käteni, kasvoni, kehoni
rapistuvat edessäni hiljalleen
mutta kun silmäni avaan
on niin tapahtunut jo
kaikki siirtynyt menneeseen

jos olisin nuorena tiennyt
mitä koittaa kun viisaaksi kasvaa
en olisi malttanut sairastua
kuolemattomuuden harhaan

nyt kerään ajatuksia
kuin elämän kynnyksellä mekkoja
ne ovat kaikki
mitä minulla on yhä


joskus halusi vain muuttaa maailmaa

minua odottaa maailma tuolla jossain
ulkopuolella kaipauksen sävyissä
se odottaa katukivetyksellä ja yön väreissä
se on sade joka lempeästi jää jalkojen alle
ja kumahdus joka leviää taivaalle

se maailma jonka jätän välistä
se on tuolla ihan lähellä
ja minä väistän luodin aina uudestaan
enkä näe että se on tehty havahtumisesta
on helpompi jäädä tähän ja unohtaa

että joskus halusi vain muuttaa maailmaa
kulkea läpi kaikenlaisten lasikattojen ja
tehdä aina kaiken jos muut sanoivat ettei pystyisi

mutta nyt pakkaan unelmani matkalaukkuun
pullopostiin kirjoitan lausein nätein
että olen valinnut sen elämän
joka tapahtuu kun minulla oli kiire suunnitella
ratkaisua maailman kaikkiin ongelmiin
ja toiveena jäädä historiankirjoihin

nyt jään vain maistraatin papereihin
ehkä sen täytyy mennä niin


ehkä tulee vielä päivä

ehkä kun herään
on kaikki paremmin
ei ole huolta eikä pelkoa
mutta turvallista ja hyvä olla
ehkä ei ole surua
ei pohjatonta alakuloa
ja usvaa jossa kulkea
piiloutuneena itseltään
aina paossa jotakin
kai omia mietteitään

ehkä tulee vielä päivä
kun kaikki ei ole niin haurasta
huteralla pohjalla, veitsenterällä
sellaisena päivänä aurinko paistaa
sälekaihtimien välistä sisään
ja huominen tuntuu hunnutetulta
sokeriselta pitsisomisteelta
pehmeältä, kermaiselta, timantein koristellulta
valtaistuin on kultainen ja kimmellystä täynnä

ehkä sellainen päivä tulee jo pian
toistaiseksi on ollut aika hiljaista