osoitan sormella rampaa

huominen on vain luomisen
sivutuotteena tullut harha
se painaa mun päätäni rintaa kohti
ja aavistaa mun kauneuteni takaa
iskevänä lyövän pettymyksen aallon

heitän aalto-maljakon seinään ja
ajan autolla kaupan seinään ja
sytytän naapurin roskakatoksen tuleen ja
sotken pehmiksellä kassan hihnan

osoitan sormella rampaa
tuijotan metron eteen
kompastun liukuportaissa
ja daivailen ihmisten hiuksissa

joku voisi sanoa että mulla on jokin hätänä
mutta mulla ei ole mikään mitenkään vialla
oon täysin hyvävointinen ja paremmassa kunnossa
mut nyt on mun aikani elää hetkessä

hetkessä
hetkessä

kaikki on kiinni niin pienestä


vielä kun voin

minä en oikein osaa sanoa enää mitään
minulla on kaikki niin hyvin etten
meinaa oikein kestää sitä

mutta nautin täysillä nyt kun voin
minä rakastan niin että rakkauteni soi
monenlaisia heleitä säveliä näin

minä en mene tällaisena väärinpäin


romanssin säkeet

kuulenko maailman huutavan:
me emme ole tavallisia
kuulenko ahneuden äänessä,
joka tahtoo romanssia
näenkö kasvoissa valkaistut pisarat
hehkuvine auroineen
altaassa makaavia ruumiita
paukuttavat vasarat
ja kaikki on niin jännittävää
niin ehdotonta, niin vähän kestävää
autuaaksi tulemme tässä hetkessä

päässäni on kimaltava krumeluuri
se aiheuttaa värinää eteiskammiossa
ja puhinaa heissä jotka syyttävät sieluja
rappiosta ja valheista
mutta ovat sokeita sekuntien kauneudelle

makaamme kylpyammeessa
seuranamme vain laskelmoituja sanoja
niissä kerromme viekkain säkein
kuinka kuulumme toisillemme
mutta sotakoneisto jyllää jo ikkunan takana
hukuttaa niitä ihmisiä sellaisella voimalla
ettemme mekään kauan selviä
mutta kuvissa näytämme ajattomilta

ja haurailta


mites tää viihteen kuluttaminen

sitä sanotaan
ei oo viihteel sijaa
mut mä sitä puolustan
en muusta piittaa
oon kiinnostuneempi nykyajasta
se inspiroi mua
oon kiinni täs todellisuudessa
tiedän kyllä historian
mut en anna sen rajoittaa mua

mua ei haittaa
vaikka olisin palikka
nautin jokaisesta hetkestä
oon mielihyvän perässä
todempi on todellisuus
kun ymmärtää mitä
kaikkea siinä on

kyllä ne järjen äänet
aina jostain nousevat
miksi tuhlata aikaa
vuosisatojen jatkumoon
kun voi elää tässä hetkessä
kuplivissa tunteissa
aistia kaiken voimalla
ja olla kiinni maailmassa


selviytymisopas post-post-postmoderniin maailmaan

ei ystäville tarvitse selitellä itseään
ne näkevät läpi kuitenkin ja ymmärtävät
ei vihollisille tarvitse selitellä itseään
ne eivät kuitenkaan usko vaan tuomitsevat

pysy rehellisenä itsellesi, kaikki muu on harhaa
rakasta läheisiäsi, kaikki muu on turhaa
seuraa unelmiasi, nauti elämästäsi
mutta älä pelkää työtä, näe asioilla yhteys
ja ole kärsivällinen, kun siihen on syy
mutta älä odota turhaan jos mahdollisuus on nyt

älä jätä huomiselle vastuuta
mutta anna tilaisuus tilaisuus
älä mene vihaisena nukkumaan
älä pelkää muiden aseita

ei itselleen tarvitse selitellä itseään
kun elää elämänsä niin kuin haluaa
ympäröi itsesi niillä jotka tukee
älä niillä jotka saavat sut pelkään ja itkeen

siten kaikesta tulee vielä aivan hyvää


kiirehtimisen hinta

kaikki kävi niin pian
liian nopeasti
ei pitäisi jouduttaa
koskaan sellaisia
asioita, joilla on
merkitystä

tajuamisen hetki on usein tärkeämpi kuin moni muu
vaikka tuntuu, että elämän aallonharjalla pakahtuu
vauhti on usein merkki vaarasta
ei kannata rynnistää, voi saada siipeensä
vaikka pitää elää hetkessä
on tärkeää ymmärtää
että hetket ovat yleensä pintapuolista
oikea elämä tapahtuu siinä sivussa
kun itse kiirehtii, hyökkää, syöksyy
toimintaa kohti
voi olla tärkeää pohtia
miksi lähti seikkailuun
kun oma elämä on kuitenkin
se kaikki muu

toiset sanovat, että vanhana katuu
aina sitä minkä jättää tekemättä
oppimista on jokainen ulosajo tieltä
mutta rattiinkin voi nukahtaa

ei kannata kiirehtiä, koska se ei ole kestävää
mutta joskus on pakko lähteä, mennä vaan
koska muuten jää paitsi hienoista asioista
jännittävistä tilanteista ja mielenkiintoisista ihmisistä
joista myöhemmin tulee osa henkilökohtaista tarinaa
muistia, nostalgiaa, gloriaa

mutta silti me liikaa kiirehdittiin
syitä on vaikea nyt tietää, niin
ehkä me molemmat tarvitsimme sen hetken
jonkinlaisen päänsisäinen löytöretken
johon emme kuitenkaan keskenämme valmiita olleet
vaan kaivoimme toisistamme kaikki ne sopet
joissa möröt ja pimeys ja vanhan mallin ladat
asustavat synkeinä koloissaan
hylättyinä pelottavissa uomissaan
ja kun me lähdimme niitä tonkimaan
ne olivat liian nopeasti vastassa
siitä tuli molemmille aika raskasta

sen vuoksi on opittava joskus
että oikeat asiat tapahtuvat kyllä
vaikkei niitä kiirehtisikään millään tekosyyllä
minä olen sen läksyn jo oppinut
karvaasti oppirahani maksanut
ja se sattui, voi että se sattui
mutta nyt olen taas yhden askeleen viisaampi


yhteiset totuudet

on olemassa sinun totuutesi
minun totuuteni ja
jossain näiden totuuksien välissä
se oikea totuus
ja oikeakin kun on määrittelykysymys
niin voi siinä totuudessa olla paljon
myös kulttuuriperäistä
moraalien sanelemaa
oikeaa ja taikka väärää

yleensä terveitä ja itselleen rehellisiä ovat ne
jotka myöntävät virheensä, tiesitkö sen
jokainen mokaa joskus
muttei se koskaan ole virhe
että uskaltaa luottaa ihmiseen
ja päästää sen lähelleen
se voi tuntua erheeltä pitkään
mutta jälkeenpäin siitä tajuaa
paljon merkityksiä jotka
kasvattavat ihmisenä

ne rankimmatkin tuskat
joskus koettava on
sillä aina helpommalla pääseminen
ei vain yksinkertaisesti riitä
näyttämään, kuinka pitkälle
voi oman itsensä kanssa päästä

siis älä kadu mitään
mistään riitelystä
älä jää vellomaan
vaan mene eteenpäin
huomioiden omat tekosi ennen muita
ja niistä oppimalla etene
niin että kun lopulta sinunkin
elämäsi lakkaa
niin sun filminauhasi on
selviytymistarina
kertomus sankaruudesta
eikä niinkään tragedia
tai etenkään kreisikomedia

samaa neuvoa noudatan itsekin
päivä päivältä paremmin