yritit opettaa kirjoittajaa lukemaan

sä käytit hyväksesi mun heikkoja hetkiäni
pönkittääksesi omaa haurasta egoasi
luulit tietäväsi, miten maailma makaa
sä et tiennyt musta mitään

oot ehkä lukenut pari kirjaa joskus
pukeutunut kaapuun ja loitsinutkin ihan
jos oot niin suuri siinä mitä teet
mikset oo koskaan saavuttanut mitään?

mä oon saanut voimani takaisin
nähnyt kuinka vähän mua ymmärsit
yritit opettaa kirjoittajaa lukemaan
en tunne sua sokeampaa

kerro terveisiä niille hengille
sä ehkä tarviit niitä
mut mä en
sillä minun veressäni kuohuu
jo ikiaikojen viisaus
kaiken kaaoksen kuulas kauneus


niin näköalaton on maailma joutilaan

ne on kuin vampyyreja
imevät sut kuiviin
ja jättävät sitten
kitumaan hengetönnä

katseillaan murhaavat
koodaavat suhun sellaisia sanoja
joita et tiennyt olevan olemassakaan
vihaavat

ei kai se helpommaksi koskaan muutu
ei mikään niiltäkään koskaan puutu
se on väkivaltainen mielipuolien maa
jossa temmeltävät temmeltämistään

kun eivät tiedä paremmasta

niin näköalaton on maailma joutilaan
niin karkeaksi typistyy
tarpeettomaksi taantuu
ja todellisuuteen turtuu

ne imevät sut kuiviin
herää
herää
herää


kuitenkaan ei kukaan

kuka meitä rakastaa
jos emme me itse

kukaan ei tule sua kotoa hakemaan
sen tiedätkin varmaan
ai uskonko mä karmaan
kai sen arvaa

miksi on mieli niin usein niin harmaa
ei se kai auta kuin toivoa parasta
mutta kun sä vain energiaa varastat
hajotat manipuloimalla ja hihität itkemällä
kaikki on syyttä ja syytä muiden
yleensä minun
jos siihen antaa mahdollisuuden

kuka enää jaksaa mitään
kuitenkaan ei kukaan


maailman laidalla

sinun päiväsi täyttyvät silmukoista
älä päästä niitä putoamaan
älä näytä niille hävitystä
jota et ole varautunut hallitsemaan

sinun yösi kuluvat miettiessä
minne voi kartalta kadota
kun ei halua kuolla
ei vain jaksa elää sellaista elämää
jossa tuntisi olevansa olemassa

ja minä mietin silloin vierellä
pitäisikö sinua työntää reunaa kohti
niin ehkä havahtuisit maailman laidalla
katsomaan, että mikä oikeasti kannattaa
ja jos muuta reittiä ei olisi
saisit ainakin haudan rauhan

mutta saako sellaista pohtia mielessään
pitäisikö aina yrittää ymmärtää
mutta kun minä ymmärrän jo liikaakin
ja sen vuoksi lopullisen ratkaisunkin tajuaisin

mitä edes on välittäminen
jos toisessa vain roikkuu


kiitos ystävyydestäsi

kiitos ystävyydestäsi
sinä joka olet antanut
syyn olla onnellinen tässä
käsityksiin hukkuvassa maailmassa

jonka toimesta kaikki on vielä kaunista
vaikka yö yskii päälle ja hukuttaa alleen
ja jonka kädessä on voima ja sellainen tuntu
ettei pelota eikä mihinkään kaameuksiin turru

kiitos kun jaksat mun seuraa
sun kanssa kaikki on kaikin tavoin hauskempaa


kaiken näkevä

et sä ole mikään nisti
eikä sun pään päällä paista
mikään vähäosaisuuden risti

mä käytän vähän väkevii
oon niitä kaiken näkevii
ja mua satuttaa nähdä kun
ihmiset mun ympärillä
luulevat olevansa aivan perseestä

vaikka häiriöksi luulette olevanne
olen minä tukena ja turvananne
eikä kukaan teistä ole sellainen ihminen
jonka hävetä täytyisi koska tiedostatte sen

mä en mitään inhoa niin kuin niitä jotka
eivät näe metsää puilta eivätkä itseään


tänään minä rikoin sen lupauksen

eilen annoin sinulle lupaukseni
tänään minä rikoin sen
en ollutkaan siinä kun pyysit mua
olin mennyt jo, jättänyt portinkin auki

minä pakenin
luodit väistääkseni
minä juoksin minkä kintuistani pääsin
jottet enää mua
sanoillasi raiskaisi

minä annoin kaiken mitä mulla oli
eikä sekään riittänyt sittemmin
siksi minä juoksin pois kun voin
en enää jäänyt allesi kitumaan

eikä mikään mitä yrität enää uikuttaa
saa mua vannoja uudestaan vannomaan