saanko minä olla tänään heikko?

saanko minä olla tänään heikko
saanko olla olematta kerrankin
se joka aina pärjää
en jaksa olla tänään vahva

minun vereni on seisahtunut
ja minun ytimeni väljähtänyt
olen nuutunut ja uupunut
alla kaikkien paineiden
miksen minä saa olla viallinen

saanko vain hetken aika olla
aivan pieni ja käpertyä siihen
pienuuteeni ja
totta hemmetissä olen sokerista tehty
suolapatsas sulikin pois

voisitko sanoa minulle:
”minä teen tänään kaiken”
niin ettet vaatisi minulta mitään
vaan antaisit minun kerrankin
olla se jolta ei odoteta mitään
antaisit minun olla hetken aikaa
liikkumatta ja keskeneräinen


mä vihaan olla itseni pahin vihollinen

hukun näihin odotuksiin
itseni ruoskimiseen
siihen kun en saa mitään aikaan
koska vaadin ja painostan liikaa
miksi en vain alottaisi
tekisi helpoksi itselleni kaiken

ei, minä makaan hiljaa lattialla
ja tuijotan kattoa piikkien päällä
meditointi varmaan auttaisi
jos osaisi pysähtyä
mutta ajatukseni lentävät täysillä
päin seinää

oven takana joku kolkuttaa
sanoo: ”sun täytyy vaan uskaltaa”
mutta mitä se on se uskallus
kun jotain aina saa muutenkin aikaan
sen jälkeen kun on hajoillut aikaan

mä vihaan olla itseni pahin vihollinen


saako minuun sattua tänään?

saako minuun sattua
saako minuun sattua tänään
saanko minä vajota mietteisiini
saanko hälinän suljettua

saako minusta tuntua pahalta
täytyykö minun vältellä hengittämistä
saanko minä olla
jos olen ihan hiljaa
saanko minä vain olla
vai tarvitseeko aina jotain

saako minuun sattua
saako minuun sattua tänään
mikään ei normaalisti tunnu miltään
saako minuun sattua tänään


traumatytön alakulo

missä sä oot
oon hankala ja vaikee
missä sä oot
en pärjää, tarviin sua nyt
tule ja silitä mua ja sano
että haluut olla siinä vaan
etkä paeta omia ajatuksiasi
toiseen syliin, toiseen maailmaan

mä tiedän olevani ihan hupsu
mut kai mä oon niin traumatisoitunut
että kaiken lisäksi itseänikin pelkään
pelkään sitä että oot lähellä
ja yritän työntää sua kauemmas
mutta juuri silloin toivoisin sun jäävän
lähelle tulevan ja siihen vain jäävän

sanottaisi ei sanaakaan
mutta lämpö välillämme
haihtua ei saa toisen silmiin
eikä valua alas viemäreihin

rakastatko mua
vai onko kaikki
todellistakaan?


näin unta elämästä joka ei ollut omani

näin unta päivisin
näin unta iltaisin
en halunnut olla läsnä
pelkäsin elämää

olin vain ajatusteni kanssa
kuljin kauhistuneena pitkin seiniä
vilkuilin olkani yli ja olin varma
että jossain oli mikrofoni
ja että minä olin varmaan
jollain listalla, sellaisella
johon merkataan hallituksen viholliset

lääkkeet huuhdoin viemäriin
tai purkillisen heitin huiviin
itkin ikkunalaudalla istuen
annoin vaatteideni kastua
voimasta surujen

näin unta elämästä joka ei ollut omani
siinä hymyilin ja oli olo kotoisin
ja kun käyskentelin mieleni teitä
onnellisena katsoin itseäni enkelinä

lepositeissä
vihdoin palasin
maailmaan, joka kerran oli auki
tänne jäin
vaikka vaikeaa riitti
mun oli pakko katsoa läpi se kortti
mahdollisuus sittenkin olla tässä nyt

ja mä onnistuin


sen aallon alle jää

silitän sua vastakarvaan
en halua astua nyt harhaan
työnnän sua pois, en halua sua lähelle
valmistaudun siihen että sä lähdet
tahdon sun tietävän
että muhun sattuu

ja mikä muhun edes sattuu
eletty elämä
koetut kauhut
ja vihan sävyttämä katkeruus
mä en tajua, miksi ne tunteet nousevat nyt pintaan
mutta ne nousevat

sen aallon alle jää
se rusentaa, murskaa
ja sä olet siellä jossain
näetkö mut vielä alle veen
onko sun kasvoillasi yhtä raivoisat kyyneleet

mä laitan kaiken valmiiksi niin että kun meet
voin syyttää kaikkia keksimiäni ongelmia

enkä sitä että pelkäsin liikaa luottaa


tule lähemmäksi

älä mene kauemmaksi
tai et lähelle pääse enää
älä loittone vaan tule liki
niin ei kasva kuilu väliimme

älä pelkää äläkä kaipaa muualle kun tässä
on kokonainen ihmiselämä elettävänä yhdessä
ja se on kaunis sopimus johon molemmat sitouduimme
mutta miksi sinun katseesi harhailee
onko mielessäsi joku toinen?

muuan joku vallan muu
tavattoman surullisesti
sinua lähestyy

niin että kun laitat kätesi toisen ylle
mietit miksi ravistelee sun mieltäsi polte

mutta rakas, kuuletko, se on sun sydämesi joka pauhaa
pyytää palaamaan kotiin sillä kotona on turvaa
et löydä sitä onnea niiden toisten ihoista
se vartoo sua himassa ja ehkä siksi se onkin pahasta

koska sinä pelkäät sitä läheisyyden määrää
joka voisi sun peloistasi tehdä väärää
ja pelkäät että menetät sen kaiken

mutta juuri siten teet sen itsellesi
teet sen meille

tule lähemmäksi
älä enää pelkää