sananen helinästä

mikään ei ole täydellistä
eikä muutu täydelliseksi
sanoilla täydellisyydestä

mikään tässä maailmassa
ei muutu yhdelläkään sanalla

sillä teot merkitsevät
ei yksikään kehu
ei yksikään kaunis sana
teot
teot
teot

jos et pysty osoittamaan teoillasi arvoani tai omaasi
ole edes hiljaa

Mainokset

saanko minä olla tänään heikko?

saanko minä olla tänään heikko
saanko olla olematta kerrankin
se joka aina pärjää
en jaksa olla tänään vahva

minun vereni on seisahtunut
ja minun ytimeni väljähtänyt
olen nuutunut ja uupunut
alla kaikkien paineiden
miksen minä saa olla viallinen

saanko vain hetken aika olla
aivan pieni ja käpertyä siihen
pienuuteeni ja
totta hemmetissä olen sokerista tehty
suolapatsas sulikin pois

voisitko sanoa minulle:
”minä teen tänään kaiken”
niin ettet vaatisi minulta mitään
vaan antaisit minun kerrankin
olla se jolta ei odoteta mitään
antaisit minun olla hetken aikaa
liikkumatta ja keskeneräinen


kuitenkaan ei kukaan

kuka meitä rakastaa
jos emme me itse

kukaan ei tule sua kotoa hakemaan
sen tiedätkin varmaan
ai uskonko mä karmaan
kai sen arvaa

miksi on mieli niin usein niin harmaa
ei se kai auta kuin toivoa parasta
mutta kun sä vain energiaa varastat
hajotat manipuloimalla ja hihität itkemällä
kaikki on syyttä ja syytä muiden
yleensä minun
jos siihen antaa mahdollisuuden

kuka enää jaksaa mitään
kuitenkaan ei kukaan


tule lähemmäksi

älä mene kauemmaksi
tai et lähelle pääse enää
älä loittone vaan tule liki
niin ei kasva kuilu väliimme

älä pelkää äläkä kaipaa muualle kun tässä
on kokonainen ihmiselämä elettävänä yhdessä
ja se on kaunis sopimus johon molemmat sitouduimme
mutta miksi sinun katseesi harhailee
onko mielessäsi joku toinen?

muuan joku vallan muu
tavattoman surullisesti
sinua lähestyy

niin että kun laitat kätesi toisen ylle
mietit miksi ravistelee sun mieltäsi polte

mutta rakas, kuuletko, se on sun sydämesi joka pauhaa
pyytää palaamaan kotiin sillä kotona on turvaa
et löydä sitä onnea niiden toisten ihoista
se vartoo sua himassa ja ehkä siksi se onkin pahasta

koska sinä pelkäät sitä läheisyyden määrää
joka voisi sun peloistasi tehdä väärää
ja pelkäät että menetät sen kaiken

mutta juuri siten teet sen itsellesi
teet sen meille

tule lähemmäksi
älä enää pelkää


sota on ikuista

sota on ikuista
aina mulla mielessä
kun näen ihan missä tahansa
niitä otsikoita
huutamassa siitä kuinka kuka tahansa
on pilalle elänyt elämänsä

ei se sota ole ulkoista
se löytää voimansa sisältä
ajatuksista joissa itsensä heikoksi lyö
joissa löytää vain heinäkasan
suovan jäädessä toiseen taloon
eikä sitä herää järjen valoon
etsiessään aina vastausta sieltä
missä ei ole sanoja eikä lauseita

pelkät tunnelmat riittävät
kertomaan että tämä ei ollut tässä
hevoskärryt ajavat kovaa ja jostain kuuluu
aina kammottavin miettein kyllästettyä parkumista
elävältä palavien kalmojen vaikerrusta
aamunkoittoon eksyvien lampaiden verta hiekkatiellä
kun ei ollutkaan kuin susia vastassa siellä


luotan mun vaistoon

entä jos sä opit tuntemaan mut
saat vihiä siitä
millainen oikeasti oon
jäätkö sä silloin siihen
vai uskotko mielikuviin
ja puheisiin
sun omiin

vai tuletko lähemmäs katsomaan
minkä värinen aura on
eikä se olekaan niin yksinkertaista
me ollaan kaikki keskeneräisiä

otatko sä silloin mut avosylin vastaan
vai käsketkö pois painumaan
mä en ole varautunut kumpaankaan vaihtoehtoon

luotan mun vaistoon
se on mun elinehto


oodi aikuisuudelle

ei meistä tullutkaan mitään
me jäimme kiinni kaikkeen
siihen mitä emme koskaan saaneet
me juutuimme vuosikausien odotukseen
ajattelimme, että aina uusi vuosi täyttää kaiken
ja ne vuodet ajelehtivat ohi meistä
antoivat paljon mutta vääriä asioita
hinkkasivat itseään porttikongeihin joissa
ei kukaan luonut historiaa vaan kadotti menneisyytensä

ja me uskoimme aina, että jonain päivänä
seuraisimme isoa tähteä
ajattelimme lähdön olevan nopea
ja tapahtuvan kaiken ryminällä
emme osanneet ymmärtää
että meistä tuli kaikessa
pelkästään beigejä

vaihdoimme suuret tunteet
turtuneeseen nihilismiin
ilot ja haaveet
pessimistiseen realismiin
lapsuus meni ohi
aikuisuus vyöryy kohti
ja jossakin on se portti
josta mentyään tuntee kai toisin
mutta me emme pääse sinne asti
me jäämme tähän
näihin varhaisiin ajatuksiin

ja pelko kai iskostuu katseeseemme
niin että kaikkea lopulta pakenemme
harmaan kaikkiin sävyihin
ja pientareelle pysähdymme
ottaako joku silloin meistä kopin
vai valummeko viemäreihin
minä en tiedä mitään
mitä enemmän opin
sitä vähemmän tiedän enää mitään