mä en tarvii mickeytä mihinkään

mä en tarvii mickeytä mihinkään
mullahan on kädessäni konetuliase
ja kalloja edessäni viis
minkä takia ne kaikki puhuvat meistä
kun tässä olen vain minä yksinäni

tapan tuon
tuon ja tuon
ja tuon sitten
mieleni perukoilta
paljon kaikkea sellaista
käsittelemätöntä tähän
ja aivot, ne ovat edessäni sohjona
olen kuuliainen, kun en jätä jälkiä

kuka tarvitsee mickeytä yhtään mihinkään
minä olen itsellinen nainen ja tällaisena riitän
kysykää vaikka vittu the brideltä
miltä tuntuu, kun oikeasti on elossa

ja niitä kalloja murskatessani
löydän kaiken takaa itseni

Mainokset

minä oon syöny sen piirakan

mulla ei ole nälkä
ruoka ei vain mene alas
syöminen tuntuu ajatuksenakin
kamalan raskaalta

en jaksa keittiössä hääriä
ruokaostokset tuottavat suuria määriä
harmia, alakuloa ja pettymystä
salaattiainekset mätänevät kaappiin
laitan oven säppiin

jos mä laihdun vielä
niin minä kuolen
ja jos niin käy
voi joku suoraan ihon läpi
osoittaa noidannuolen
sillä sellainen on
tunkenut tiensä
minuun, se ei ole samanlaista
kuin jos joskus vähän sattuu

vaan se on kokonaisvaltainen
katkeruus, ahdistus, alakulo
joka painanut on minut tähän tilaan
jossa en tunnista itseäni peilistä
enkä tiedä, että painan
kymmenen kiloa vähemmän
kuin olen ajatellutkaan
eikä mulla ole mitään asennevammaa
mutta häiriö kehittynyt on varmaan
salakavalasti änkenyt elämääni
eikä ruoka mene alas
sitä pelkään ja vihaan ja inhoan
ilman syytä

jos voisi saada sellaisen pillerin
ettei tarvitsisi lainkaan syödä
ja pitäisi valita
että ottaisiko sellaisen pillerin
ja olisi syömättä koko loppuelämänsä
vaiko jatkaisi kuten tähänkin asti
niin ottaisin riemusta kiljuen sen pillerin
kaikista kulinaristisista nautinnoista luopuisin
sillä mä en jaksa enää
mä en jaksa enää tätä
hetkeäkään


lentokone

lentokone jolla ei ole lupaa laskeutua
kirjavilla ääniaalloilla surffailee
siellä yhdessä kuolevat hitaasti alla
maisemat ja veet

isä osoittaa lapselle
”katso, kuinka tuolla
iso rautaneito kulkee
katso kuinka sen
perässä vana
koko maailman
sisäänsä sulkee”

ja se lapsi
katsoo isää silmiin
ei sano mitään
mutta näkee kaiken

ja lapsen tekisi niin kovasti mieli
tähtein välissä käsiään lyödä yhteen
tähtipölyä ripotella koko maailman päälle
mutta sitä hetkeä ei tule
isä on yhä siinä

ja isän silmät tummuvat entisestään
niiden takana käy viima
ja isän silmissä kimmeltää
ja lapsi ymmärtää, että
ei voi tehdä mitään enempää

ja sinä hetkenä
lentokone rysähtää
taivaankanteen
ja koko maailman
sisäänsä sulkee


pidetään huolta ystävistämme

pidetään ystävistä huoli
sillä koskaan ei tiedä
milloin viimeisen kerran
niiden kanssa nähdään
ennen kuin etäisyys käy päälle
veitset ovat samaan aikaan
selässä ja silmissä
elämäntilanteet raadollisesti
vieneet kaikesta perän

pidetään heistä kiinni
välitetään
käydään yhdessä puskapissalla
esitetään epäilyttävän tyypin
edessä lesbokihlaparia
pystytetään yhdessä kiroillen
festareilla teltta
muiden nauraessa
yhtä makeasti vieressä

mennään hetken mielijohteesta hiihtämään
tehdään yhdessä sushia ja fuskataan ohjeissa
lämmitetään käsiä mummolan takan tulella
kerrotaan kummitusjuttuja ulkohuussissa
pidetään kädestä kiinni kun toinen
tatuoi kiinalaisen ruokalistan selkäänsä

istutaan ja kuunnellaan sadatta kertaa
kun on toisella mielen päällä huoli
samasta tyypistä kuin aina ennenkin
istutaan ja sanotaan, että jätä se jätkä
ja sitten korjataan taas palasia
kun toinen ei pärjääkään itsensä kanssa

pyyhitään räkää poskelta
kaivetaan tamponeja
talutetaan toista
kun se on niin kännissä
ettei pysy 12,5 sentin koroillaan pystyssä

välitetään
sillä koskaan ei tiedä
milloin se toinen ei enää olekaan siinä
älä mene, älä mene vielä


stoalaista tyyneyttä

olen pyörinyt porukoissa
joita yhdistää näköalattomuus
en kuitenkaan aio paikkaani
positiivisia ajatuksia
hengellisenä mantrana
toistelevien ihmisten
joukosta poistaa

sillä mä olen varma
että koittaa
vielä uusi ja uudempi päivä
kauniimpi, valoisa, kirkas
ja mä olen tässä entistä
enemmän aina läsnä

eikä mua loukkaa tai satuta
kohta enää mikään
koska kaikki tunteet
ovat mussa itsessä
ja vaikka olis psykopaatin touhuja
olla tyystin tuntematta tunteita
mä aion hiukan stoalaista tyyneyttä
omaan elämääni istuttaa

koska kaiken näkee selvemmin
kun ottaa etäisyyttä
ja intohimo on syy ihmeisiin
mutta täytyy tasapainostakin pitää kii
koska kaikki sen intohimon aallonharjalla
on seuraavassa hetkessä sitä
kun löytää itsensä pohjalta
jos ei pidä kiinni siitä mikä on tärkeetä
järkevää ja kaunista


valolta suojassa

jos pitää valosuojaa silmillään
voi sen alla esittää, että nukkuu vaan
eikä tarvitse paljastaa
että onkin hereillä tähän aikaan
eikä tarvitse paljastaa sitä
että on mietteissään
eikä unta saa yksinään

vaihtuuko yö koskaan aamuksi
menenkö tuonne
missä vaihtuu sitten päivä illaksi
vai jäänkö tähän
painanko pääni alemmas vielä vähän

ei, kyllä mä aion nousta tästä
selviytyä, suoriutua elämästä
uudestaan iskeytyä arkeen kii
ja tehdä kaikesta merkityksellistäkin

mutta se vie aikaa
mä vielä hetken
itseäni tässä kerään
sillä kun suojan kasvoiltani
pois tuonne tyrkkään
täytyy mun kestää se näkymä
joka eteeni aukeaa


ei se ole falskia tai väärin että uskoo rakkauteen

mä uskon yhä rakkauteen
minkä takia te teette
minusta naurunalaisen
kun uskon aitoon
vilpittömyyteen, pyyteettömyyteen

ehkä se, että te ette pysty muuhun
kuin pinnalliseen hengailuun
ja epämääräisiin yrittelyihin
tekee teistä sillä tavalla
tunnevammaisia ääliöitä
ettette pysty näkemään
mitä hyvää voi saada
kun uskoo ja toivoo oikeasti

ei se ole falskia tai väärin
tai naiivia tai lapsellista
se on todellista heittäytymistä
jossa elämä on muutakin kuin
pelkkää jatkuvaa esittämistä

kannattaisiko vähän miettiä välillä?