rapujuhlilla

täällä hän on matti
hauska, kuuliainen, huomaavainen
mutta kotona hänestä ottaa vallan sahti

ja silloin meidän jo juostava on

täällä me hymyilemme
lasejamme kilisytämme
skoolaamme ja kölökytämme hölökkyä
ovatpa nuo ravut punaisia
vai mitä, eikö niin

toivoisin, että olisin tällä kertaa väärässä

täällä hänestä irtoaa näkemyksiä
kuulemme kaiken

politiikasta
uskonnosta
tasa-arvosta
asemasta

miehet nauraa ja naiset tahtois
kapsahtaa hänen kaulaan
minä mielessäni
arkkua jo kiinni naulaan

kunpa en juoksisi väärään suuntaan
kunpa joku näkisi tämän kaiken
eikä mun tarvitsisi enää
meikin alla olla punainen

Mainokset

tossukkapossukka

voi pieni tossukka
milloin sinusta tuli
tuollainen possukka
älykäs, mutta toisen otteessa

milloin sun takaraivossasi
alkoi möykky kasvaa
alas painaa
etkä sitä varmaan itse näe
mutta me muut kyllä
huomataan se

mistä lähtien naurusi
niin kolkoksi kävi
ja illanistujaisissa
luulimme puhelimen
korvaasi juurtuneen

mistä lähtien sun mielipiteesi
yhtäkkiä niin oudoiksi kävivät
mistä lähtien luennoit vihaisena
ohitit sun ystävät
ja sun puheissasi vilisi nimi
joka sai meidät kavahtamaan

kun hylkäsit meidät lopullisesti
emme vastaan hangoitelleet
oikeastaan se helpotti
kun emme enää joutuneet
kehää kiertävää angstiasi kuunteleen

mutta silti mä ihmettelen välillä
miten kävi noin juuri sille ihmiselle
joka ennen oli niin itsenäinen
jokin sen varmaan sai aikaan

mut täällä mä vielä olen
sitten kun mua joskus taas tarvitset
kokoan kaikki ne palaset


lapsuus ja vanhemmuus

miksi sä olet niin aktiivinen
mikset voisi olla sellainen
nätti vihannes
joka vaan möllöttää
ja piirtelee joutsenia

miksi sä olet järjestämässä
mun asioita etkä ymmärrä
antaa mulle mun omaa tilaa
miksi sä et ymmärrä
että tämä on minun elämäni
älä tunkeudu mun pihalle
etteivät mene loputkin asiat
lopullisesti pilalle

pysyttele siellä aidan takana
kyllä mä täällä itseksenikin selviän
en ole enää pieni lapsi jota tarvitsee ohjailla
olen aikuinen ja itse tästä paletista vastuussa

miksi sä olet niin voimakas
ja vahvatahtoinen
mikset voisi olla leppoisa
ja rauhallinen

joskus on parempi ymmärtää luovuttaa
kun ei menneisyyttä muutettuakaan saa


oletko jo valmis pysähtymään

oletko jo tarpeeksi väsynyt
oletko hyvä, oletko nyt
seisotko alasti päälläsi
lukien platonin valtion
takaperin indokiinaksi
samalla kun sun rinnoiltasi
täydellisyys kumpuaa

oletko jo tarpeeksi suorittanut
oletko jo rehkinyt, huhkinut
kirjoittanut tuhat merkkiä
varmuuden vuoksi
kun riittäisi pelkkä nyökkäys
oletko jo itkenyt iltaisin
kun et tänäänkään ehtinyt syödä

oletko jo raapinut ihosi
verille niin kuin silloinkin
kun asettelit kaavoja vierekkäin
kirjoitit pelkän ällän vain
etkä saanut kuin neljä stipendiä
ja naapurinmummolta arvokkaan korun

oletko jo tarpeeksi kaivannut
kaikkeen jotain merkitystä
oletko jo saanut vaiennettua
sen äänen sun päästä
joka niin kovaa huutaa
ettet untakaan saa

oletko jo valmis pysähtymään


oikeamieliset

hän rakastaa minua
mutta on toisen
hän rakastaa minua
muttei ole mun

sillä kukaan ei ole kenenkään
olemme kaikki vain
itsellemme vastuussa
mutta hän on hyvä
eikä koskaan satuta ketään

hän vain kuiskuttaa korvaani
sanoo entä jos
hän vain silittää kättä salaa
sanoo sitten kun
mutta minä en sellaiseen touhuun lähde
katson hänestä läpi

mutta se lämpö lohduttaa
yksinäisyyttä helpottaa
hän sanoo että rakastaa
ettei mikään ole aidompaa
muttei hän ole kuin itsestään vastuussa

ja katson ikkunasta
hänen pettynyttä ryhtiään


olen päässyt yli rakkaudesta

olen päässyt yli rakkaudesta
vaan en huonosta kohtelusta
puhun mitä puhun
käsittelen jotenkin tän surun
joka on seurausta siitä
että olet mut niin pieneksi rypistänyt
mutta voin kertoa salaisuuden
en pelkää sua, en pelännyt silloin enkä pelkää nyt

eikä sulla ole koskaan ollut voimia mua tuhota
olen ehkä kärsinyt
mutta kostoksi aion pärjätä paremmin
kuin ennen kuin ilmestyit elämääni
ja hatusta kaivoit valheesi
utopiasi ja tyhjät lupauksesi

sä voit saavutuksillasi kerskua
kaikki saada lakoamaan edessäsi
uuden naisen saada uskomaan
että se on parasta päällä maan
ja sen jälkeen senkin alas romauttaa
mutta mua et huijaa
et enää koskaan
mä näen sun läpi vieläkin
nyt ehkä jopa paremmin
kuin silloin kun pumppautui sumuun
satamiljoonaa litraa hattaraa
ja sekoitti mun pään

vielä hetken annan katkeruuden, vihan
pettymysten ja mielipahan
mieltäni liikuttaa
sitten päästän niistäkin irti
ja annan mennä vaan
elämällä on mulle niin
paljon parempaa tarjolla
etten minkään rakkauden varjolla
enää sysää itseäni samaan pimeyteen


jollei se jo myöhäistä olisi

et voi sorvata muovia ilman käsiä
minä vaihtaisin surun toivoon
jos se mahdollista olisi
minä lähtisin hetkessä
jollei se mahdotonta olisi
mutta minä olen tässä
tiskillä uunituore leivos
et voi räjäyttää ilotulitteita juhannuksena

minä kulkisin läpi tulen ja jään
lauluja laulaisin niin kauniita
että itkisivät lisäkseni
kuolleetkin

et voi kastella varpaita laiturilta
minä kulkisin vaikka läpi
nihkeimmän jorpakon

jollei se jo myöhäistä olisi