täydellisyydentavoittelija

miks mä teen näin mulle
miks mä syön huonosti
miks mä nukun miten sattuu
miks mä en lue mitään järkevää
miks mä hillun liikaa netissä
miks mä en koskaan käy lenkillä

miks mä päästän itseni tähän kuntoon
miks mä harrastan vaan kaikkee typerää
miks mä en muuta maailmaa
miks mä en soita useammin äidille
miks mä en osaa käydä ruokakaupassa
miks mä tuhlaan rahaa
miks mä kyllästyn helposti
miks mä juon liikaa

miks mä en anna kenenkään rakastaa
miks mä etin onnee vääristä paikoista
miks mä vaan vihaan
miks mä en jaksa pestä tukkaa
miks mä en ees siivoo
miks mä oon niin huono nainen
miks mä en saa mitään aikaan
miks mä mietin liikaa

miks mä en anna itelleni armoo
milloin musta tuli näin vitun itsekeskeinen?


jätetyn rooli

just tänään vihaan aivan kaikkee
vihaan sitä miten en saa sanoja
aseteltua oikein ja
monet jutut aika taval poikkee
siitä minkä koen ideaaliksi
ja siksi mua ahdistaa
ku en osaa hoitaa tätä aikuismaisesti
vaan sulkeudun kuoreeni

se vaan teki muhun haavan
kun kerroit mun saavan
sulta enää viimeisen kerran
mitään muuta kuin ystävyyttä
me ollaan kuulemma
liian kauas kasvettu toisistamme
ja jo liikaakin molemmat uhrattu

mut mä en tajua
mikset sä ymmärrä
että joskus tulee aikoja
kun ei oikein huvita
edes toista katsoa
mut kaikesta voi selvitä
miten rakkaus voisi näin kuihtua?

oon epätoivoinen
joo mä tiedän sen
mut olisin toivonut sun kanssasi olevani erilainen
en näin yksin ja rikkinäinen
mä roikun tässä vielä
koska en halua nähdä totuutta
ja kyl mä tiedän
näen suhun sattuvan

just tän takia
kaikesta pitäis pystyä voida puhua
ennen kuin mistään tulee
tällainen ongelma
kun kumpikaan ei tunne toistansa
tuskin edes itseään enää
jos tunsi koskaan ennenkään

miksi mä olisin silti valmis
jäämään tähän suhteeseen?
etkö sä voisi miettiä vielä hetken
jos vielä vähän katsottaisiin
pidettäis taukoa ja pohdittaisiin
eihän me kumpikaan kai haluta
tästä kämpästäkään luopua
tiiätkö, kyllä kaiken sais vielä korjattua
jooko, jooko, pliis?
mä en pääse irti


hyvästi, prinsessa jää

sä olet niin auttamattoman pihalla
et tunne empatiaa
pädet kaikesta vaan
olet nostanut itsesi norsunluutorniin
josta katselet maailmaa
kuin mikäkin diktaattori
vaikkei sun kokemus elämästä riitä alkuunkaan
puheisiin ja sanoihin joita heittelet jatkuvasti
poljet muita jalkoihisi
ja annat ymmärtää
ettei kukaan muu ole mitään
sullahan on koulutus ja kaikki
mutta päivääkään et ole töissä viihtynyt

sä olet niin täynnä erikoisalaasi
kirjoitat varmaan ikuisesti valaasi
jonka turvin voitat kaikki väittelyt
joihin aina ajaudut
ootko miettinyt että
siihen on ehkä syynsä
ettei sulle riitä kavereita
kun ainoastaan näet ne
pelinappuloina elämän kasinossa
jota sinä mielestäsi johdat

ennen olit mulle hurjan rakas ja tärkeä
kaikessa sun sanomassa oli pointtia ja järkeä
nyt rationalisoit kaiken puhki ja analysoit premissejä
todellisuus koostuu useammasta palasta
mutta sulle ei ole olemassa muuta kuin statuksen tuoma valta
muiden toivoisit löytyvän kai sillan alta
ja itse voit aina luottaa siihen
että muut ovat tyhmiä lampaita
itseltäsihän löytyy tilanteessa kuin tilanteessa
hampaita enemmän kuin on ikeniä

sä et ehkä vielä huomaa
mut toimintas herättää kaunaa
ja vaikka sanon suoraan
et ymmärrä, et kuule
vetoat vain suvaitsevaisuuteen
mun ymmärrykseni puutteeseen
vaikka oikeana ongelmana lienee se
että sä olet nostanut itsesi korkeuksiin
etkä tajua etteivät kaikki muut ole siellä alhaalla
ihailemassa sun järkesi valoa

sammutan viimeisenkin lampun
joka valaisi meidän ystävyyden majaamme
nyt se ränsistyy ja lahoaa
eikä mua edes haittaa
elämän murroskohdissa katsotaan
kuka häviää, kuka jää
hyvästi, prinsessa jää


kannattaa käydä konserteissa

sataa
joku soittaa viulua
lattiat ovat kirsikkapuuta
ja tilassa kaunis akustiikka
jonkun puhelimesta kuuluu vaimeana
lana del rey
mulla on kädessäni hansikkaat
joku kantaa eteen samppanjaa
ja mansikoita
kuuluu ison herran rakastajattaren
kuplivaa kikatusta
ja kristallikruunujen pehmeänkeltainen valo himmenee
verhot avautuvat ja väki hiljenee

lavalle astelee puunattu minkki
paikalle lennätetty tosi kaukaa
se vetää tujauksen viskiä
ja sitten sen käsi kohoaa
mikrofonin ääreen
sen energian voi aistia
kilometrien päähän
mä pidätän hengitystä
se on niin hätkähdyttävän aistillista

tuollainen eloa nähnyt matami
liikuttaa mua kuin punaviini
ja sen hetken häivähdyksessä
kaikki on aivan mielettömän kirkasta
tarkkaa ja sellaista
että mua kauhistuttaa yhä viikonkin päästä
kuinka olen voinut kaikki nämä vuodet juosta
pelkästään rahan perässä

ja sitten myyn kaiken omaisuuteni
turkispuuhkat ja vinyylitkin
luovun mun kämpästä
mulla on ehkä vain yksi elämä
niin aion sen olla sitten elossa

ja kun mikään ei sido mua aikaan eikä paikkaan
kohtaan juuri sen taivaan
jossa tämä hetki on tärkein
kaikessa katoavaisuudessaan


mielenpelit

mä olen melkoinen drama
queen
soi mun stereoissa ja korvissa
jotka olen väräjöinyt keikoilla rikki

no mut kuitenkin
olen mielessäni paljon käräjöinyt
kuin mikäkin
jakomielitautinen hunsvotti
olen monet jutut pilannut
pelkällä pohdinnallani
ja mennyt niin syvälle
että oon juuttunut betonipaaluihin
ja liikun moniin maailmoihin
joissa seikkailevat sauronit
ja valtaistuinpelin sankarit

en ees huomaa
kun mun viereen istuu joku narkkari
joka kosii mua sen rouvaksi
ja koska mun aivot on aivan muualla
sanon juu juu jaa
ja neljän viikon päästä
me kävellään tuomarin eteen
mutsin mielestä heitän mun elämäni veteen

mut sekin ongelma ratkeaa
ku mun mies haudataan
sen piikitettyä viimeiset retket
ja perunkirjoituksessa repeän nauramaan
ku saan tietää perineeni maatilanpuolikkaan
jostain hauhosta
ikinä sellasesta kuullutkaan
ja toisaalta mua hirvittää
kaikki tää kuohunta

ja alan leikkiä vaan mun mielikuvitusystävien kaa
ja maailman kanssa oon vaan piilosta

kymmenen hammastikkua laudalla
ku oon täyttäny vatsani naudalla
osaston vihreäsävyisessä ruokatilassa
jossa muakin oudompi muija laulaa kaija koota
ja hakkaa haarukalla reisiään

sit riittää mulle tämä elämä
ja karkaan sieltä paikasta
juoksen lähimpään järveen ja uin sinne keskelle
sit pääsen aluskasvillisuuden äärelle
ja kohtaan siellä arielin
sen pienen merenneidon

ja niin kummalta kuin se tuntuukin
mä nautin mun elämästäni