täydellisyydentavoittelija

miks mä teen näin mulle
miks mä syön huonosti
miks mä nukun miten sattuu
miks mä en lue mitään järkevää
miks mä hillun liikaa netissä
miks mä en koskaan käy lenkillä

miks mä päästän itseni tähän kuntoon
miks mä harrastan vaan kaikkee typerää
miks mä en muuta maailmaa
miks mä en soita useammin äidille
miks mä en osaa käydä ruokakaupassa
miks mä tuhlaan rahaa
miks mä kyllästyn helposti
miks mä juon liikaa

miks mä en anna kenenkään rakastaa
miks mä etin onnee vääristä paikoista
miks mä vaan vihaan
miks mä en jaksa pestä tukkaa
miks mä en ees siivoo
miks mä oon niin huono nainen
miks mä en saa mitään aikaan
miks mä mietin liikaa

miks mä en anna itelleni armoo
milloin musta tuli näin vitun itsekeskeinen?

Mainokset

jätetyn rooli

just tänään vihaan aivan kaikkee
vihaan sitä miten en saa sanoja
aseteltua oikein ja
monet jutut aika taval poikkee
siitä minkä koen ideaaliksi
ja siksi mua ahdistaa
ku en osaa hoitaa tätä aikuismaisesti
vaan sulkeudun kuoreeni

se vaan teki muhun haavan
kun kerroit mun saavan
sulta enää viimeisen kerran
mitään muuta kuin ystävyyttä
me ollaan kuulemma
liian kauas kasvettu toisistamme
ja jo liikaakin molemmat uhrattu

mut mä en tajua
mikset sä ymmärrä
että joskus tulee aikoja
kun ei oikein huvita
edes toista katsoa
mut kaikesta voi selvitä
miten rakkaus voisi näin kuihtua?

oon epätoivoinen
joo mä tiedän sen
mut olisin toivonut sun kanssasi olevani erilainen
en näin yksin ja rikkinäinen
mä roikun tässä vielä
koska en halua nähdä totuutta
ja kyl mä tiedän
näen suhun sattuvan

just tän takia
kaikesta pitäis pystyä voida puhua
ennen kuin mistään tulee
tällainen ongelma
kun kumpikaan ei tunne toistansa
tuskin edes itseään enää
jos tunsi koskaan ennenkään

miksi mä olisin silti valmis
jäämään tähän suhteeseen?
etkö sä voisi miettiä vielä hetken
jos vielä vähän katsottaisiin
pidettäis taukoa ja pohdittaisiin
eihän me kumpikaan kai haluta
tästä kämpästäkään luopua
tiiätkö, kyllä kaiken sais vielä korjattua
jooko, jooko, pliis?
mä en pääse irti


hyvästi, prinsessa jää

sä olet niin auttamattoman pihalla
et tunne empatiaa
pädet kaikesta vaan
olet nostanut itsesi norsunluutorniin
josta katselet maailmaa
kuin mikäkin diktaattori
vaikkei sun kokemus elämästä riitä alkuunkaan
puheisiin ja sanoihin joita heittelet jatkuvasti
poljet muita jalkoihisi
ja annat ymmärtää
ettei kukaan muu ole mitään
sullahan on koulutus ja kaikki
mutta päivääkään et ole töissä viihtynyt

sä olet niin täynnä erikoisalaasi
kirjoitat varmaan ikuisesti valaasi
jonka turvin voitat kaikki väittelyt
joihin aina ajaudut
ootko miettinyt että
siihen on ehkä syynsä
ettei sulle riitä kavereita
kun ainoastaan näet ne
pelinappuloina elämän kasinossa
jota sinä mielestäsi johdat

ennen olit mulle hurjan rakas ja tärkeä
kaikessa sun sanomassa oli pointtia ja järkeä
nyt rationalisoit kaiken puhki ja analysoit premissejä
todellisuus koostuu useammasta palasta
mutta sulle ei ole olemassa muuta kuin statuksen tuoma valta
muiden toivoisit löytyvän kai sillan alta
ja itse voit aina luottaa siihen
että muut ovat tyhmiä lampaita
itseltäsihän löytyy tilanteessa kuin tilanteessa
hampaita enemmän kuin on ikeniä

sä et ehkä vielä huomaa
mut toimintas herättää kaunaa
ja vaikka sanon suoraan
et ymmärrä, et kuule
vetoat vain suvaitsevaisuuteen
mun ymmärrykseni puutteeseen
vaikka oikeana ongelmana lienee se
että sä olet nostanut itsesi korkeuksiin
etkä tajua etteivät kaikki muut ole siellä alhaalla
ihailemassa sun järkesi valoa

sammutan viimeisenkin lampun
joka valaisi meidän ystävyyden majaamme
nyt se ränsistyy ja lahoaa
eikä mua edes haittaa
elämän murroskohdissa katsotaan
kuka häviää, kuka jää
hyvästi, prinsessa jää


kannattaa käydä konserteissa

sataa
joku soittaa viulua
lattiat ovat kirsikkapuuta
ja tilassa kaunis akustiikka
jonkun puhelimesta kuuluu vaimeana
lana del rey
mulla on kädessäni hansikkaat
joku kantaa eteen samppanjaa
ja mansikoita
kuuluu ison herran rakastajattaren
kuplivaa kikatusta
ja kristallikruunujen pehmeänkeltainen valo himmenee
verhot avautuvat ja väki hiljenee

lavalle astelee puunattu minkki
paikalle lennätetty tosi kaukaa
se vetää tujauksen viskiä
ja sitten sen käsi kohoaa
mikrofonin ääreen
sen energian voi aistia
kilometrien päähän
mä pidätän hengitystä
se on niin hätkähdyttävän aistillista

tuollainen eloa nähnyt matami
liikuttaa mua kuin punaviini
ja sen hetken häivähdyksessä
kaikki on aivan mielettömän kirkasta
tarkkaa ja sellaista
että mua kauhistuttaa yhä viikonkin päästä
kuinka olen voinut kaikki nämä vuodet juosta
pelkästään rahan perässä

ja sitten myyn kaiken omaisuuteni
turkispuuhkat ja vinyylitkin
luovun mun kämpästä
mulla on ehkä vain yksi elämä
niin aion sen olla sitten elossa

ja kun mikään ei sido mua aikaan eikä paikkaan
kohtaan juuri sen taivaan
jossa tämä hetki on tärkein
kaikessa katoavaisuudessaan


mielenpelit

mä olen melkoinen drama
queen
soi mun stereoissa ja korvissa
jotka olen väräjöinyt keikoilla rikki

no mut kuitenkin
olen mielessäni paljon käräjöinyt
kuin mikäkin
jakomielitautinen hunsvotti
olen monet jutut pilannut
pelkällä pohdinnallani
ja mennyt niin syvälle
että oon juuttunut betonipaaluihin
ja liikun moniin maailmoihin
joissa seikkailevat sauronit
ja valtaistuinpelin sankarit

en ees huomaa
kun mun viereen istuu joku narkkari
joka kosii mua sen rouvaksi
ja koska mun aivot on aivan muualla
sanon juu juu jaa
ja neljän viikon päästä
me kävellään tuomarin eteen
mutsin mielestä heitän mun elämäni veteen

mut sekin ongelma ratkeaa
ku mun mies haudataan
sen piikitettyä viimeiset retket
ja perunkirjoituksessa repeän nauramaan
ku saan tietää perineeni maatilanpuolikkaan
jostain hauhosta
ikinä sellasesta kuullutkaan
ja toisaalta mua hirvittää
kaikki tää kuohunta

ja alan leikkiä vaan mun mielikuvitusystävien kaa
ja maailman kanssa oon vaan piilosta

kymmenen hammastikkua laudalla
ku oon täyttäny vatsani naudalla
osaston vihreäsävyisessä ruokatilassa
jossa muakin oudompi muija laulaa kaija koota
ja hakkaa haarukalla reisiään

sit riittää mulle tämä elämä
ja karkaan sieltä paikasta
juoksen lähimpään järveen ja uin sinne keskelle
sit pääsen aluskasvillisuuden äärelle
ja kohtaan siellä arielin
sen pienen merenneidon

ja niin kummalta kuin se tuntuukin
mä nautin mun elämästäni


mä toivon sulle kaikkee hyvää

sä tunsit mut silloin
kun mun nimi oli
eeva heikkonen-vikainen
mut nykyään mä oon
muuttunut nainen

en enää ole niin epävarma
kaikesta mitä teen
ennemminkin oon seestynyt
ja tiedän prikulleen
missä kaikessa on hyvä
ja missä voin parantaa
kunpa säkin tuntisit mut nyt
kun olen kaikesta selvinnyt

jos me kohdattaisiin joskus kadulla
sä tuskin tunnistaisit mua
niin monena kertana
olet hätkähtänyt mun haurautta
pitänyt mua kädestä silkasta pelosta
luullen että mä en kestä
yksinäni yhtikäs mitään

ne ajat ovat takanapäin nyt
mä olen paljon ihmisenä kehittynyt
ja vaikka kovin moneen vuoteen
en ole ollut enää hajalla
niin muistan kyl sen tunteen
kun ikävä oli aina iholla

ja nyt kun katson taakse
tahtoisin pyytää anteeksi kaikkea vaivaa
mutta tiedän, ettet haluu kuulla
olet tarpeeksi jo tehnyt vuokseni
haluaisin sun kuitenkin vain tietävän
että mä voin nyt paremmin

ja jos voisin hyvittää jotenkin
kaikki kriisit sekä muut
niin kyllä mä niin tekisin
mutta aika ajoi jo ohitse
on kai parempi olla avaamatta
muistojen mustaa kirjaa

mä toivon sulle kaikkee hyvää


moraalittomuudesta

yleensä aina ovat moralisoimassa ne
joilla ei ole elämänkokemusta tai ne
jotka ovat itse sekoilleet enemmän

kyllä mäkin muistan ne ajat
kun kaikes oli järkee
ja olin hirveen tärkeenä
erottamassa oikeeta väärästä
paasaamassa mustasta ja valkoisesta

sitten elämä heitti peliin paljon harmaata
ja ymmärsin, että vaikka olis kyse karmasta
voi parasta tapaa lopulta vain arvailla
eikä juuri mikään ole
sitä miltä näyttää

olisiko jo aika luopua hyvästä ja pahasta
nähdä eri merkityksiä
ja kiinnittää huomiota siihen
mikä vie eteenpäin ja mikä ei
mitä kannattaa ja mitä ei
mikä on hyväksi ja mikä huonoksi

pahuus on käsitteenä niin älyllisesti laiska
että ennemmin vaikka sitten teen kaikkee julmaa
kuin harhaudun siihen moralisoinnin kulmaan
jossa niin monesti kaikki voidaan kuitata
jollain rajatulla ismillä
vaikka juuri mikään asia
ei ole niin selkeä
pysymmekö pinnalla?