lottovoittaja

arvotaan loton ja jokerin oikeat numerot

tämän viikon lotossa ei ollut yhtään täysosumaa

koska minä vein ne rahat

minä vein ne rahat
vituttaako
vituttaako

mitä tein niillä rahoilla
käytin ne huoriin ja huumeisiin

minä vein ne rahat
vituttaako
vituttaako

Mainokset

ei anneta historian toistaa itseään

näissä sanoissa puhuu suru
kaikkea ei tarvitse kertoa
muttei koskaan saa valehdella

oon kuullut jo tarpeeksi
sanoja peiteltyjä
käärittynä kauniisiin karkkipapereihin
joiden sisältä ei paljastunut yhdelläkään kerralla konvehtia
vaan pelkkää paskaa
kuolleita rottia ja kärpäsen munia
ja koiperhosia ja myrkytettyä absinttia
ja kuolemaa ja vihaa ja alakuloa

en ole vihainen
olen vain vähän
pettynyt

ei anneta historian toistaa itseään


minun päässäni aina menossa makaaberit bileet

entäs jos sisuskaluni toimivat
mutta sieluni on musta
odotan suuren valheen paljastusta

aseita olen jakanut
jo sadoittain heille
jotka toivovat saavansa
kerrottavakseen kalavaleen

luojani on merenvihreä tai keltainen
virheeni verenpunaisia pisaroita
niitä tihkuu monista ihoista
ja myötätuntoni vain usvainen harha

sillä minä olen astunut pimeään
minä olen mennyt nimeämään
palatseja, valtakuntia
ja ottanut liiankin kanssa osumia

kiiltävät pinnat eivät houkuta
en saa mistään mitään tunnetta
valaan päällä ratsastaessani
tunnen alakulon vyörynä ylläni
se viettelee kuin vielä yhdet
ja kipristelee kuin juorujen hileet

minun päässäni aina menossa
makaaberit bileet


minun elämäni jolene

sä tulet ikuisesti olemaan se
jonka kanssa mieheni mua petti
sillä ei ole mitään väliä
oletko mukava tai nätti
mutta minun elämässäni
sä olisit vain elätti
ja mielessäni vain
variksenpelätin

ehkä kaikki on mennyt
ehkä kaikki on kulunut
loppuun asti sulanut
sä et kuulu tähän maailmaan
et mun lakanoihin etkä mun elämään
yritys hyvä kymmenen
mutta toteutus ihan kiva seiskapuoli
mene nyt, ennen kuin kohoaa minuun huoli
siitä, pääsetkö täältä elävänä lainkaan

sun on turha enää yrittää mua saada ymmärtämään
välittämään taikka kiinnostumaan
sä tulet aina olemaan se
joka ei osannut sanoa ei vaikka mielessäsi
minun suruni jo etukäteen näit

enkä sitä anna ikinä anteeksi
olit seurassani kuinka tahansa
kiva ja normaali

ehkä sä olet enemmän mun miehen makuun
ehkä sulla on pehmeämpi katse
ja lämpimämpi kosketus ihon
ehkä sussa on sellaista välittömyyttä
johon mä en koskaan ole kyennyt
ehkä sä olet mun elämäni jolene
vaikka mulla on ne punaiset hiukset ja kalpea naama

en pysty ehkä ikinä, ikinä unohtamaan


omistettu sille joka tunnistaa tästä itsensä

laulat lauluja valheiden
sillä sana on vahvempi kääntöveistä
muttet oikein vielä tiedä, mitä
sun elämästä puuttuu
olet niin rikkinäinen
että kokonaan sen kätket ja salaat
kun jälleen kerran posliinijumalaa halaat
ja päästät reisiesi väliin miehen
jonkun toisen oman

sä oot niin kujalla koko ämmä
soittelet perään, vaikka oot saanut
jo sata kertaa kuulla
kuinka perkeleen epätoivoinen oot
silti luulet sen johtavan johonkin
joo, no ehkä sä joskus vielä
saat jotain apua
tää runo on näin paska
koska mun viha sua kohtaan
on kaoottista

luulet olevas jokin intuitiivinen tietäjä
oikeasti et tiedä mistään mitään
ja vieläkin vähemmän
ja yrität antaa kaikelle oikeutuksen
vaikka seuraat vain jokaista impulssiasi
maanisena ja aivan hukassa

sä oot niin halpa
ettei susta kukaan edes maksais
kun ilmaiseksikin saa
ja niin kallis yhteiskunnalle
kun sossun luukulla pummailet
luullen olevasi jokin vitun taiteellinen nero
vaikka sun lauluissas on pelkästään
surullisen paska vire

älä vittu huuda mun perään
sä et tiedä musta mitään
vaikka luulet olevasi hyvinkin lähellä mua
niin tämän runon jälkeen sua
ei ole mulle lainkaan olemassa enää


niin makaa kuin petaa

minkä takia arvostus pitää ansaita
eikö se riitä, että rakastaa
eikö siihen jo itsessään sisälly koko
se käsitys kunnioituksesta
miksi se pitää vielä erikseen selittää
ja määritellä

jos olisit jo aiemmin kertonut
että sulle toimii mieluummin pari suhdetta
kuin parisuhde
olisimme ehkä kaikelta tältä säästyneet

nämä ei ole koskaan helppoja juttuja
itken nyt, itkettää
mä olen kotvasen verran aikaani käyttänyt
kaikkeen siihen, mikä mieltäni jäytänyt on

nyt on kai sitten sellainen olo
kaikkensa antanut ja jotensakin tyhjä
taidan ulottaa ajatukseni johonkin
josta versoo muutakin kuin tyhmää
neppailua ja närästystä

kunpa olisimme puhuneet enemmän
kunpa olisimme olleet useammin läsnä
mutta niin makaa kuin petaa
ja juuri siksi me tässä nyt ollaan


kaikkeen turtuu

kyllä kai kaiken voi antaa anteeksi
mutta luulitko, että unohtaisin
niiden sanojen voiman
niiden tekojen tuoman roiman pettymyksen
se yhä mieltä vihloo
tuntuu möykkynä rinnassa
ja painaa
painaa!

sitten siihen turtuu

luulitko tosiaan minua niin tyhmäksi
että sinuun vielä tämänkin jälkeen luottaisin
kuljen kyllä vierelläsi
mutta tunnen enemmän yhteenkuuluvuutta
noiden verhojen kanssa

hymyilemme valokuvissa
kuin julkkis noustessaan limusiinista
sinä vaan hierrät minua
kuin huonosti istuvat stringit

minähän en perkele luovuta
vaikka tunnen olevani kaikkea vailla
en halua kuin valittaa
saavutetuista eduista ei tahdo irrottaa

ja sä kannat mun eteen laukkuja
koruja ruusuja matkoi
viinipulloja ja jotain chanelii

ehkä jos joku työntäis mun pään mankeliin
tuntisin sitten vielä jotain
nyt käyn tätä kylmää sotaa
se olisi liian helppo lopettaa

mut mä vaan en unohda
mutta kaikkeen turtuu