ajan pyörteessä

tunnen pyörteen vetävän mua kohti
tarttuvan hiuksiin kiinni
mihin se mua viekin
mä pelkää en
jos mä pyydän vain hetken
saan tehdä loppuun tän retken

kevät tulee nurkan takaa
se likistää mut lähelleen
lohduttaa, muistuttaa
että oon selvinnyt tähänkin asti
viima käy hetken verran iholla
sitten se väistyy
on pian niin kirkasta

ajan pyörä pyörittää mua
en oo enää pieni tyttö
ei mulla oo ollut samaa kotia yhdeksäätoista vuotta
eikä ole kotikotia, jonne paeta maailman menoja
on vain oma satama, joka sijaitsee mun mielessä
ja jos tyyntyvät myrskyt ja nousevat veet
mä muistan vain sen
kuinka nojaan yksin kaatuneeseen veneeseen
mun huulet on pian jo siniset
ja se kylmyys alkaa jo lämmittää
en ehkä halua täältä noustakaan
ehkä mulle kasvaa kidukset jos jään tähän nyt
olen jollain tavalla voimaton ja silti niin voimissani

mä pulpahdan pintaan sitten keväämmällä
jonkun järkyttyneen edessä
niin että kun se ui rintaa
se ui sitä viimeisen kerran

aika liikahtaa tässä niin hitaasti
mutta voi, kuinka varmasti se pitää
minulle vapauttavan tauon
ja ne muut saavat hiljaisen hetkensä
kun minä olen tullut loppuun tämän matkan

ja airosta jäljellä kolmen vuoden päästä
enää kalojen tuomioistuin

Mainokset

muuttukaa, mutta minua ette saa

muuttukaa, mutta
minua ette saa
mä pysyn tällaisena
en tarvitse tukea
antakaa mun nuolla haavojani
ennen kuin teen niitä lisää
meihin kaikkiin tässä tarinassa
muuttukaa, mutta
minä pysyn tällaisena
aina vaan

kehittykää, menkää eteenpäin
mä haluan perääntyä, paeta
oma elämäni on niin sekaisin
että toisten omiin käyn
niin että ravistaa se koko
kuplassa uinuvaa ystäväpiiriä
en tahdo kuin juoda lisää viiniä
ja pitää samana minkä vaan
olla aina samanlainen
selittää tällä pysymisellä kaiken
en tahdo mennä eteenpäin
koska se tarkoittaisi luopumista
tästä mihin olen vihdoin tottunut

muuttukaa, mutta minua ette saa
muuttukaa, menkää jo niin kuin
ette enää koskaan katsoisi taakse
muuttukaa, juoskaa ja menkää
mä jään tänne pitämään yllä
sitä, mihin me joskus uskottiin
muuttukaa, hankkiutukaa elämään
tarttukaa kiinni mahdollisuuksiin
kasvakaa, oppikaa virheistänne

muuttukaa, mutta
minua ette saa
minun täytyy tähän jämähtää
niin kuin limottuu syvien vesien poiju
rapistuu majakan seinä
minä pysyn tässä
mikään ei muuttua saa
muuttukaa te muut vaan


mikä noihin fiksuihin ihmisiin menee rakkaudessa?

jos olisin tiennyt sun olevan
jokin yleinen spermapankki
en olisi valinnut sua
olisin tehnyt kaiken toisin
mutten kadu enää
turhaan itseäni soimaan
siitä, ettet sä kestänyt enää
edes sitä alkeellisinta arkee

sun on pakko säännöllisin väliajoin
olla kapinallinen ja karkee
ja heittää hitsinvitsit aivan kaikki
tutuksi ja turvalliseksi käynyt jorpakkoon
et kestä sitä, että joku pääsee lähelle
näkee sun lävitse
et kestä sitä, että joku sua rakastaa
haluaa kanssasi heittäytyä kokemaan maailmaa
ei, sä pelkäät elämää
pakenet heti kun huomaat jonkun vierellesi jäävän

mutta voi kuinka sä et tiedäkään
ettei tuolla tavalla saa kuin ikävää
sä voit nyt perustella vauhdin ja vaaran
kohdella naista kuin uusinta kaaraa
mutta kaiken tuon alla mä sun herkkyytes näen
enkä ole tyytyväinen, että piilotat kaiken
väität, ettei tunteilla ole väliä
kun on niin täydellisessä tasapainossa
itsensä kanssa

mutta kun sä et ole
eikö kukaan muu näe sitä
olenko minä ainut
joka tietää
vai ketä sä oikein huijaat
ja miksi sä teet niin
kun täällä olis tarjolla
hurmaa, luonnetta, sävyjä

tuleeko kenestäkään koskaan valmista?


vain elämää tv:n ääressä?

noniin ja taas tulee tuutin täydeltä
mutta on käynyt tässä mielessä
että minkä takia ihmiset jauhavat sosiaalisessa mediassa
kuinka telkkarista tulee pelkkää paskaa
tai ainakin se yksi raivostuttava ohjelma
onko joku naulannut teidät siihen tv:n ääreen
jokaiseksi illaksi inhovihaamaan sen suoltamaa tarjontaa?

oon tässä miettiny
ku itellä ei oo mitään ongelmaa
minkään zalando-mainoksen tai
vain elämää -formaatin kanssa enkä
edes törmää niihin missään, ellen ite halua
ehkä se johtuu siitä, että
osaan vaihtaa kanavaa
sulkea telkkarin
vaihtaa huonetta
kelata mainokset nauhalta
ja ennen kaikkea: käyttää netti-tv:tä ja adblockia
jos on pakko jotain passivoivaa paskaa vahdata

miten voi taas olla niin vaikeaa ihmisillä
että pitää oikein kaikille mainostaa
sitä omaa erinomaisuuttaan
ja hajoilla niihin viihdeohjelmiin
jota ei kukaan ase ohimolla pakota katsomaan

sitä paitsi vain elämää on kerrankin ohjelma
jossa ketään ei ilkikurisesti haukuta eikä olla
niin vitun kyynisiä ja ironisia ja sarkasmia täynnä

on kyllä niin väkinäistä valittamista
että suosittelisin eräillekin henkilöille
oikeiden ongelmien hankkimista
ja myykää ne telkkarit ja menkää niillä rahoilla
vaikka katsomaan teatteria!
ja sitten aggressioiden purkuun sopii liikunta

tai kirjoittakaa vaikka runoja


riutunut vuohi ja sellaiset silmät

silmämääräisesti kaipuutani voisi
mitata suuremmaksi vuorta
jonka juurella alakuloiset
osaansa tyytyneet
taluttavat vuohta

riutuvaiset pienet ihmiset
suurten muutosten alla
hurjistuvat, väsähtävät, väistyvät
ja aikansa sitten vajoilevat
raunioissa uimaan sekaan
pohjaan luutuneiden

sieltä jotkut vielä ponnistavat
kiinni, takaisin elämään
ja vain harva kai kokonaan sinne jää
mutta aikojen saatossa
niitä harvojakin on monta
sinne päätynyt

niiden silmissä on vieläkin
se sama menetyksen tuska
ja sillä vuohella on paha olla
ja sen kylkiluut paistavat
nahistuneen ihon alta
ja ne rauniot on kuvattu satukirjaan
saduthan ovatkin usein niin rujoja

korvakuulolta
ajatukseni eivät
enää käy ylikierroksilla
vaikka hapuilen yhä
sinun nimeäsi sieltä
joukosta väsyneiden


äiti sanoi aina ettei ajatuksilla miestä saa

äiti sanoi aina
ettet ajatuksilla miestä saa
että sun pitää olla
niin kuin et mitään osaiskaan
niin sitten tulee joku etevä
mies joka kaiken korjaa
sun murhees ja huoles poistaa

äiti sanoi myös
että täytyy olla soma
itsestään huolehtia
eikä koskaan kyseenalaistaa
vaan hakeutua hoiva-alalle
että olis sitten valmiina miestä varten
eikä vahingossakaan tienais enemmän kuin se

ja sitten kotona pitäis olla aina valmis
tekemään kotityöt ja hoitamaan lapset
ja että kun ei koskaan vaadi
saa paljon kun ei ylpisty liikaa
eikä kaikkea haali

kuinka väärässä hän olikaan
tuohan käy jo lastensuojelurikoksesta


meitä ei enää ole

jo tietoisuus siitä
että sä olet ruudun äärellä
pitää minut järjissäni
kaiken järjettömyyden keskellä
on turvallista ja niin rauhoittavaa
että vaikka oot kaukana
oot silti läsnä
kaikkien niiden vuosienkin edestä

siellä sä olet ja vaikka joku muu
sängyssäsi kai jo maha pystyssä kuorsaa
mä silti muistan sun läheisyytesi
kuin olisit ollut siinä aivan vasta

ensi kerralla olen levollisempi
ensi kerralla näytän parhaat puoleni
ensi kerralla en anna kenenkään astua mun yli
enkä jäädä alleni

sä oot siellä niin kaukana
mutta mä tiedän, että yhä ymmärrät
ja kun välittäjäaineet mun päässä heittelee
sä voit mennä itsesi uneen peitteleen

muttei se poista koskaan
sinusta tai minusta meitä
sitä mitä joskus oli
ja mitä ei ikinä enää ole
meitä ei enää ole