kuka tekee itsemurhan buranalla

en ehkä osannut ilmaista itseäni selvästi
kun harmaalle paperille kaiken tiivistin
sanoin olevani väsynyt luopumaan
yksi kerrallaan kaikesta, mitä rakastan

ja he nyökyttelivät päätään
katsoivat tyhjänä ja huokaisivat syvään
näin eräänkin silmissä kauppalistan
ja toinen käteen lykkäsi reseptilistan
kaikki tyhjänpäiväistä kohinaa

en tahtonut kuolla
en vain jaksanut elää
se ei oo uusi ajatus
mut siinä on perää

mä toivon että jonain päivänä
ne kaikki olisivat kerrankin muuta kuin hiljaa
sanoisivat rehellisesti: ”ämmä, sus on vikaa”
eivätkä kysyisi vain miltä se tuntuu
miltä se nyt saatana sitten tuntuu

olisivat kerrankin muuta kuin hiljaa
nauraisivat edes ja sanoisivat, että
elämästä ei selviä hengissä
edes alkeellisimpia kliseitä

mutta ei
kuka tekee itsemurhan buranalla


maailmanloppua odotellessa

uusi päivä koittaa
yrittää sanoa jotain
horisontista päälle sylkee
kirkkaus sokaisee

pitäisikö jo
pitäisiköhän
lohduttautua
uskoa niitä jotka sanovat
että on vielä toivoa

että kaikki eivät ole vielä palaneet
ikkunoidensa takana kiinni seiniensä väliin
että on vielä aika jossain
ihmisiä, joiden silmissä
vilistää elämä vielä
eikä pelko rajoita heitä

niin kuin se ravistelee minua

ehkä me pääsemme vielä pakoon
ehkä ei ole mitään paikkaa
sitä voi ikiajoiksi miettiä
mitä tehty on vikaan

jossakin vielä
lisää toivoa kuolee
miksi kukaan haluaa elää
kun täällä kuitenkin

vain kuolee


en mennyt nukkumaan

eräänä päivänä
tuli päivä
jona en mennyt nukkumaan
valvoin päivien yli
näin jotain erilaisempaa
tunsin tavalla taivaan
käsissäni oli ruostunutta hiekkaa
ja paperista viinilaseja useita

ja sä katsoit niin monin sanoin
sanoit että täytyy vielä yrittää
että on noustava kun on päästävä yli
kosketit varovasti mutta se sattui
sanoit että kaikesta voi päästä yli

mutta se sattui

sinun oli syli
ja minunkin
mutta nyt se syli on tyhjä
se on kylmä ja vaikka huutaa
ei mistään saa oikeutusta
ei ole olemassa mitään sellaista
maailmaa jossa kaikki olisi ymmärrettävää

mä vihaan tätä maailmaa
vihaan sitä miten en pääse siitä yli
vihaan sitä että heitän kiviä ikkunoihin
vihaan sitä että varastan ostokseni
vihaan sitä että joku muu jossain on kai onnellinen
joku muu selviytyy
kun minä saatana en

lohkareet murtuvat vielä lisää
älä sano mitään
älä jooko sano mitään
koska minä en selviä vielä
en tänään
nukahdan sitten kun on hyvin
valvon ikuisesti


jumala

ajattelin joskus että
jossain tuolla ylhäällä
on ehkä jokin jumala
rukoilin sitä
eikä se koskaan vastannut

sitten se alkoi yhtäkkiä puhua minulle
useilla sanoilla ja monilla kielillä
eikä kukaan muu kuullut sitä
ja kun yritin kertoa niistä asioista
ihmiset vaihtoivat katua
saatoin vain omia ajatuksiani katua

ja sitten minut kärrättiin vankilaan
sisällä seinät valtavat
ne sanoivat että ne auttaisivat minua
mutta miksi auttaa
kun ei minussa ollut mitään vikana
minusta oli oikeastaan tullut jo jumala

alamaiset eivät tajunneet, kurjat
mutta minulla oli päässäni ne kaikki ajatukset
joita kirjoitin paperille niin
että kirjoitettiin pian temppelin seiniin
etten saisi virikkeitä laisin
etten jäisi liiaksi siihen maailmaan
jossa parantaisin syövän ja keksisin teleportin

minä en voinut ymmärtää
minähän olin jumala

nyt minuun pistetään lääkkeitä
ja olen tajunnut
ettei ole lainkaan jumalaa


samuli putro

mitäpä jos samuli putro
onkin aikamme suurin filosofi
ja elämä jota kukin kahlaamme läpi
vain jokin videopeli

entä jos todellisuutemme
onkin vain pikselimosaiikki
ja jokainen rakkautemme kohde
vain yksittäinen hologrammi

jos mä alan nyt katsoa
kauniita ja rohkeita
niin unohtuuko multa mun oma elämä
olenko mä todella niin yksin täällä
että kaikki kommunikaatio on pelkkää väreilyä
oletko sä täällä
onko kukaan täällä

samuli putro on täällä!
ehkä

jos aloitan sitten uudestaan ne kauniit ja rohkeat
niin ehdin kai samalla ymmärtää jotain maailmasta
saada planeetat kohdalleen ja sitä rataa

ymmärränkö mä mistään mitään
tajuaako kukaan mistään mitään

samuli putro tajuaa!